”Mistä löytyisi sitä oikeistoterroria” kysyy Sotasetä suositussa kappaleessaan ”Kuka kiihdyttää?”. Kysymys on jälleen aiheellinen, sillä median neljä vuotta jatkuneesta äärioikeistoterrorihysteriasta huolimatta sitä ei ole löytynyt käytännössä mistään. Uusin käänne tapahtui 5.12.2024 kun Satakunnan käräjäoikeus hylkäsi ns. Kankaanpään tapauksen terrorismirikossyytteet. Päätöksen myötä terrorismihysterian ympyrä sulkeutuu, sillä juuri tämä tapaus oli ensimmäinen, jossa poliisi pyrki valheellisesti yhdistämään kansallisradikaalin toiminnan terrorismiin.
Näyttävässä tiedotustilaisuudessa poliisi pyrki yhdessä supon kanssa luomaan mittavaa pelkoa yhteiskunnassa esittelemällä sittemmin ikoniseksi muodostunutta kuvaa aseistautuneesta ja naamioituneesta barettimiehestä. Poliisin pelottelu, valheelliset terrorisminimikkeet ja niiden mukaiset pakkokeinot huomioiden ei ole enää väärin sanoa, että ainoa taho joka Suomessa harjoittaa terrorismia on poliittisin motiivein toimiva poliisi. Tällöin puhutaan valtioterrorista, jossa valtion väkivaltakoneisto pyrkii laittomin keinoin vainoamaan omia kansalaisiaan.
Huolestuttavinta asiassa on se, että tapaus ei ollut ainoa: jo 4.11.2024 saimme lukea valtakunnansyyttäjän päätöksestä, jonka mukaan poliisi oli tutkinut myös ns. valekirjepommitapausta virheellisesti terrorisminimikkeillä. Tutkinnasta vastannut keskusrikospoliisi oli ollut sitä mieltä, että puoluetoimistoille vaalien alla saapuneet, täysin vaarattomiksi osoittautuneet eristevillaa sisältäneet kirjeet olisivat olleet terrorismia.
Tuntuu täysin käsittämättömältä, että vaikka terrorismi on juridisesti määritelty hyvin tarkasti rikoslaissa ja lain esitöinä käytetyssä hallituksen esityksessä, juttuja tutkineella keskusrikospoliisilla on siitä huolimatta niin väärä käsitys määritelmästä. Kyse ei tietenkään ole ”virheestä” vaan tahallisuudesta, sillä terrorisminimikkeillä poliisi saa paitsi laajempia esitutkintavaltuuksia salaisine pakkokeinoineen, myös laajaa näkyvyyttä valtamediassa, joka pyrkii tapauksia hyväksi käyttäen ohjailemaan yleisön mielipiteitä. Hyvällä syyllä voidaan siis katsoa, että Suomessa ihmisiä yritetään manipuloida ja aivopestä poliisin ja lehdistön toimesta käyttämällä taikasanaa ”terrorismi”, vaikka todellisuudessa kyse ei sellaisesta ole ollut. Nimikkeet ovat pudonneet jutuista pois joko syyttäjän pöydällä tai viimeistään oikeudessa, mikä lienee aiheuttanut aikamoista kipuilua KRP:n ja Supon päämajoissa.
Vaikka terrorisminimikkeet ovat kaatuneet oikeusprosessien eri vaiheissa, on niiden valheellisella käyttämisellä tietenkin jo aiheutettu paljon vahinkoa. Esimerkiksi Kankaanpäällä ihmisiä on pidetty jopa yli vuoden ajan tutkintavankeudessa väärään rikosnimikkeeseen pohjautuen. Tiedämme myös, että eräs tapauksessa asianosaisena ollut yritettiin lavastaa KRP:n toimesta pedofiiliksi tuomalla kuulusteluun täysin toiseen rikostapaukseen liittyvä tietokone. Lehdistö ehti tästäkin jo riemuita, ennen kuin poliisi joutui esittämään virallisen anteeksipyynnön.
Samoin tiedämme, että eristevillatapauksessa epäiltynä olleelta pirkanmaalaismieheltä jäädytettiin syyskuussa varallisuus virheellisen terrorisminimikkeen takia, lehdistön vaatimuksesta. Neljättä valtiomahtia leikkinyt lehdistö sai kylmän suihkun niskaansa, kun jäädytys jouduttiin kiireellä purkamaan vain kahden kuukauden jälkeen, valtakunnansyyttäjän vihellettyä pilliin terrorismiväitteiden osalta. Poliisi ei ollut itse halunnut tehdä päätöstä varojen jäädyttämisestä, sillä tiesi tutkineensa asiaa väärillä rikosnimikkeillä.
Mikäli Suomi olisi ns. oikeusvaltio, tällaista ei tietenkään tapahtuisi. Mikäli Suomi olisi oikeusvaltio, puuttuisi oikeusasiamies peliin ja selvittäisi, miksi keskusrikospoliisi tutkii toistuvasti rikoksia väärillä terrorismirikosnimikkeillä. Voimme vain kuvitella, ketkä kaikki meistä ovat Supon salaisilla TKH-listoilla (”terrorismin torjunnan kohdehenkilö”) ja siten jatkuvan seurannan kohteina ilman, että saisimme koskaan siitä tietää. Voimme vain kuvitella, kuinka paljon vankiloissa ja pidätysselleissä istuu kansallismielisiä poliittisina vankeina, väärien rikosnimikkeiden perusteella. Tällä tavoin toimiva poliisi ei ole luottamuksen arvoinen. Kun poliisi toimii väärin, se menettää legitimiteettinsä eikä sitä silloin tarvitse kunnioittaa lakien ja järjestyksen valvojana. Kuka vielä voi väittää, että Suomessa ei olisi poliittista poliisia?
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.