Lukijan kynästä: Kolmas näkökulma uskontokeskusteluun

Partisaani julkaisee jatkoa lukijan palstalla käytyyn keskusteluun kansallismielisyydestä ja uskonnosta. Lukijan palstalla päästämme ääneen kaikki hyvin perustellut kansallismieliset näkemykset, mutta emme takaa, että kirjoitukset vastaisivat aina Partisaanin omaa kantaa. Todellisen sananvapauden hengessä olemme valmiita julkaisemaan myös näkökulmia, jotka voivat hätkähdyttää lukijoita. Mikäli et ole lukenut ajatustenvaihdon aiempia osia, suosittelemme tutustumaan niihin: ”Sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta”, ”Kansallismielisen kristityn vastaus” & ”Toinen sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta”.

* * *

Viime aikoina Partisaanin sivuilla on käyty uskontoon liittyvää keskustelua. Ottamatta kantaa aiemmin esitettyihin näkemyksiin, haluamme tuoda esiin myös satanistisen näkökulman aiheeseen. Kuten tunnettua, kansallismielisessä liikkeessä on pitkään vaikuttanut myös satanisteiksi itseään kutsuvia ihmisiä ja ryhmiä. Satanismissakin on kuitenkin monia erilaisia suuntauksia, joten edustamme tässä kirjoituksessa ainoastaan omaa näkemystämme.

Aluksi on pakko todeta, että näkemyksemme mukaan satanismi on aina luonteeltaan elitististä. Tämä tarkoittaa sitä, että aihe herättää vastakaikua vain hyvin pienessä ihmisjoukossa, eikä ole tarkoitettu suurille massoille. Jos joku siis tässä kohtaa esittää väitteen siitä, että satanismi olisi kansallismieliselle liikkeelle huono strategia saavuttaa kannatusta yhteiskunnassa, niin hän on aivan oikeassa. Me emme tavoittele kenenkään ”kannatusta” tai ”suosiota”, emmekä pyri käännyttämään muita ihmisiä satanisteiksi. Satanistit toimivat kulissien takana, käynnistäen ja ohjaillen erilaisia kehityskulkuja. Suuren yleisön ei tarvitse tietää meistä mitään, ei edes sitä, että me olemme olemassa.

Toiseksi tulee käsitellä jonkin verran hyvän ja pahan dilemmaa. Joku saattaa ajatella, että satanismi on yhteiskunnalle pahaa ja vahingollista, miksi siis kansallismielisen ihmisen tulisi olla missään tekemisissä sellaisen kanssa? Hyvä ja paha ovat tietenkin suhteellisia käsitteitä. Miksi paha tulisi tällöin nähdä pahana kansallismielisestä eikä rappiollisen, liberaalin yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna? Joten, jos yhteiskunta opettaa, että ihmisen tulee alistua vaikkapa monikulttuuri-ideologian ja wokehulluuden edessä, sillä nämä ovat ”hyviä” asioita, kun taas pahaa on olla ”rasisti” ja ”suvaitsematon”, niin kyllä, tästä näkökulmasta katsottuna me olemme pahoja, ja ylpeitä pahuudestamme. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna satanismi hyödyntää vastakkaisuuden periaatetta, jolloin liberaalissa yhteiskunnassa satanisti voi olla ainoastaan antiliberaali, suvaitsevaisuutta ihailevassa yhteiskunnassa ainoastaan suvaitsematon.

Psykologinen näkökulma satanismiin on kuitenkin paljon tärkeämpi, kuin yhteiskunnallinen. Satanismissa on kyse itsensä muuttamisesta, metamorfoosista, joka tapahtuu paineen alla ja erilaisten koetusten ja haasteiden kautta. Satanisti pyrkii olemaan heikon ja pehmeän sijaan kova ja vahva, ja tätä tavoitellessaan hän on valmis asettamaan itsensä alttiiksi todellisille vaaroille. Satanisti ei tukeudu kenenkään toisen julistamaan opetukseen tai dogmaan, kuten valtauskonnoissa tehdään, vaan etsii itse omat vastauksensa elämän suuriin kysymyksiin. Satanisti ei tarvitse pappia tai muuta auktoriteettia itsensä ja korkeampien totuuksien väliin, vaan on itse oma herransa.

Satanismissa Saatana voidaan nähdä vertauskuvana, filosofisena käsitteenä tai arkkityyppinä, mutta myös todellisena olentona tai voimana. Uskonnollisessa satanismissa, jota nimitämme teistiseksi ja traditionaaliseksi satanismiksi, Saatana on todellinen voima. Tämän voiman alkuperää ja luonnetta ei kuitenkaan tule älyllisesti analysoida, sillä se on kaiken järkeilyn ulottumattomissa. Sen sijaan sitä voidaan lähestyä omakohtaisen kokemuksen kautta. Saatana käsitteenä ei ole riippuvainen kristinuskosta, eikä ole kristinuskon opettaman näkemyksen mukaan ”jumalan vastavoima”. Jumala käsitteenä on nimittäin satanistille jotakin sellaista, joksi hän voi itse pyrkiä tulemaan.

Luciferismissa, jolla on tiettyjä yhteyksiä esoteeriseen kansallissosialismiin, Saatana nähdään valontuojana, jonka vanhatestamentillinen juutalaisten Jahve syrjäytti paikaltaan taivaasta. Myös varhaiskristillisen ajan gnostilaiset pitivät vanhan testamentin jumalaa, joka oli luonut maailman, todellisuudessa paholaisena. Niin sanottu antikosminen satanismi ottaa tämän saman lähestymistavan: se pitää näkyvää maailmankaikkeutta alemman luojajumalan epäonnistuneena rakennelmana, joten kosmos tulee hajottaa ja palauttaa luonnolliseen olotilaansa kaaokseen. Koska Raamatun Jumala on todellisuudessa Saatana, on Saatana tällöin vastaavasti Jumala.

Meidän edustamamme näkökulma, joka ammentaa Order of Nine Anglesin traditionaalisesta satanismista, ei ota lainkaan kantaa tällaisiin eksistentiaalisiin ja ontologisiin kysymyksiin. Jos meiltä kysytään, miten maailma on syntynyt, emme lähde kehittelemään aiheesta mielikuvituksellisia kertomuksia, vaan annamme tieteen vastata tällaisiin kysymyksiin. Pyrimme omakohtaiseen kokemukseen ja yhteyteen näkyvän luonnon taustalla vaikuttavien pimeyden voimien kanssa, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Henkilökohtaisella tasolla nämä voimat voivat ilmentää itseään persoonallisena olentona, jota voidaan nimittää Saatanaksi, mutta yhtä hyvin jollain muullakin nimellä.

Satanisteina näemme, että ihminen on tavanomaisessa tilassaan epätäydellinen ja epätasapainoinen, sillä hän on yhteydessä ainoastaan päivätajunnan ”valoisaan” puoleensa. Tästä syytä käännymme tietoisesti pimeään ja tuntemattomaan, sillä vain löytämällä oman varjosielumme, voimme saavuttaa tasapainon valon ja pimeyden välillä. Luonnossa yö ja päivä, kesä ja talvi, elämä ja kuolema seuraavat aina toisiaan, eikä toista voi olla olemassa ilman toista. Myönnämme kuitenkin, että tämä on vaarallinen matka, ja monet siihen liittyvät kauhukertomukset ovat totta: pimeys voi viedä mennessään, ja vain kyvykkäimmät selviävät synkän polun läpi.

Satanisteina näemmä kristinuskon epäedullisena yhteiskunnalle, sillä sen mukaan jokainen ihminen on jumalan luoma ja siten myös tasa-arvoinen tämän jumalan edessä. Vaikka länsimaiset yhteiskunnat ovat maallistuneet, ovat kristinuskosta alkunsa saaneet ihmisarvon ja ihmisoikeuksien periaatteet siirtyneet osaksi ns. länsimaisia arvoja. Tämä on kohtalokas virhe, joka vaarantaa länsimaisen ihmisen olemassaolon. Satanistisen näkemyksen mukaan ihmiset ovat hyvin eriarvoisia keskenään, jolloin eriarvoisuus on luonnollinen tila maailmassa. Yksilöiden tasolla tämä arvo määräytyy jokaisen tahdon ja kykyjen summana. Kansojen ja rotujen välillä taas tahdon ja kykyjen ilmentymänä ovat niiden saavutukset. Toisin kuin joissakin muissa satanismin suuntauksissa väitetään, meidän näkemyksemme mukana satanismi on siis hyvin vahvasti hierarkioihin perustuvaa ja hierarkioita edistävää.

Saatana on vastavoima sekä juutalaisuudessa, kristinuskossa että islaminuskossa. Voiko siis tänä aikanamme maailmassa, jota hallitsevat juutalaisuus, maallistuneen kristinuskon ihmisoikeusmoraali sekä länsimaita pikkuhiljaa valloittava islam, olla parempaa samaistumisen kohdetta, kuin kaikkia näitä kolmea vastustava Saatana?

Mikäli tahdot kirjoittaa lukijan palstalle vastineen tai täysin toista aihetta käsittelevän tekstin, ota yhteyttä: partisaani_toimitus@protonmail.com