Unelma vapaasta tilasta – näin syntyi Orania, osa 1

Etelä-Afrikka. Juutalaisten tukeman kommunistisen vallankumouksen jälkeen apartheid-politiikasta riisuttu valtio, jossa murhat, raiskaukset ja ryöstöt ovat arkipäivää. Maan infrastruktuuri nitisee liitoksistaan ja musta kädenjälki näkyy yhteiskunnan jokaisella osa-alueella korruptiona ja välinpitämättömyytenä.

Paitsi Oraniassa. Orania on kaupunki, joka toimii Etelä-Afrikan valkoisten turvapaikkana. Kaupunki on perustettu vuonna 1990 pelkästään buuritaustaisia – valkoisia – asukkaita varten keskelle Etelä-Afrikkaa. Kaupungin fyysinen historia on pidempi, mutta vuodesta 1990 eteenpäin kaupungin politiikka on muuttunut valkoisten etujen ajamiseksi.

Orania ei saa tukia mustien johtamalta valtiolta, vaan se on omavarainen. Muuttaakseen kaupunkiin hakijan tulee omata puhdas rikosrekisteri ja buurilaiset verisiteet.

Orania perustettiin vuodenvaihteessa 1990/1991, mutta sen juuret ulottuvat paljon kauemmas. Jo 1970-luvulla Etelä-Afrikan Rotuasioiden Toimiston (SABRA) intellektuellit keskustelivat mahdollisesta afrikaanerien kotimaasta aikana, jolloin jokainen musta kansa sai oman maansa. 1980-luvulla uuden perustuslaillisen järjestyksen ja vanhan apartheid-politiikan epäonnistumisen myötä professori Carel Boshoff, tohtori Chris Jooste ja muut SABRA:n sisällä alkoivat yhä enemmän levittää ajatusta omasta afrikaanerien kansallisvaltiosta vaihtoehtona monietniselle ja lopulta mustien hallitsemalle Etelä-Afrikalle.

Rahankeruuta ja organisointia

Suuren Muuton (valkoisten massamaahanmuutto alueelle) 150-vuotisjuhlien lähestyessä vuonna 1988 ajatus sai lisää vauhtia, mikä johti Afrikaanerien vapauden säätiön (AVSTIG) perustamiseen 21. maaliskuuta 1988 tavoitteena toteuttaa afrikaanerien kansallisvaltio. Laajan tutkimuksen jälkeen päätettiin, että tällainen valtio olisi elinkelpoinen vain maan luoteisessa osassa, Ohjorivin ja Länsirannikon välisellä harvaan asutulla ja afrikaansia puhuvalla alueella.

Afrikaanerivaltion perustamisen ajatuksena oli valtion luominen mobilisaation, varainkeruun, idealismin, asuttamisen, kehittämisen ja oman työvoiman kautta.

Sattumalta kuultiin hylätystä kylästä, joka kuului Vesihallinnolle. Kylä oli Orania, joka oli myytävänä huutokaupassa. Se oli entinen rakennustyömaakylä Ohjorivin vesihankkeelle, mutta myyntihetkellä se oli tyhjä ja rappeutunut. AVSTIG:n oli kerättävä nopeasti rahaa. Lopulta onnistuttiinkin ostamaan Oranian kylä joulukuussa 1990 ja rekisteröimään se osakeyhtiöksi.

Asukkaat värvättiin kansallisvaltioliikkeen piireistä ja he muuttivat sisään virallisten avajaisten jälkeen huhtikuussa 1991. Se oli vaikea ja hidas asutusvaihe, sillä kokonainen uusi yhteiskunta piti rakentaa alusta.

Työvoima ja pääoma osoittautuivat alussa haasteiksi

Kansallisvaltiokylälle ei ollut olemassa mallia, ja erityisesti oma työvoima oli suuri haaste. Lisäksi rappeutunut infrastruktuuri ja talot, olemattomat laitokset, vähäiset varat sekä palveluiden ja tuotteiden puute tekivät Oranian käynnistämisestä erittäin vaativaa. Vihamielinen suhtautuminen hanketta kohtaan mielipidevaikuttajilta ja valitettavasti myös suurilta osin tavallisilta afrikaanereilta ei auttanut.

Siitä huolimatta oranialaiset jatkoivat idealistisessa pioneerihengessä välittämättä ulkopuolisten mielipiteistä. He saivat aikaan tarvittavat rakenteet: perusekonomian ja työvoiman, asumisen, hallinnon, koulut, kirkot ja kulttuuritoiminnan, jotka sitoivat yhteisön yhteen. Oranian viereisiä tiloja ostettiin ja kehitettiin ajan myötä kastelutiloiksi työpaikkojen luomiseksi ja tulojen hankkimiseksi. Oli aikoja, jolloin kehitys pysähtyi, ja toisia aikoja, jolloin edistys oli nopeaa.

Pienestä rappeutuneesta teollisuusalueesta on sittemmin kehkeytynyt kasvava, menestyvä ja siisti kaupunki, johon mustilla ei ole asiaa. Muutaman idealistin aloitteesta syntyneeseen kaupunkiin on muuttanut noin 3 000 asukasta, ja asukasluku on koko ajan kasvamaan päin.

Vaikka kaupungin asukkaat ovat syntyneet ja eläneet koko ikänsä Afrikassa, jostain syystä siellä ei ole samanlaista ongelmaa rikollisuuden ja yleisen taloudellisen rappion kanssa kuin muualla mantereella. Ehkä kaikki ihmislajiin luettavat rodut eivät sittenkään ole samanlaisia keskenään?