Alhainen syntyvyys on uhka kansalliselle olemassaololle

Ilta-Sanomat uutisoi 27.7. Tilastokeskuksen viimeisimmästä julkaisusta, jonka mukaan suomalaisten syntyvyys on ollut tänä vuonna yli 120-vuotisen mittaushistorian alhaisin, eikä korona-aikana nähty pieni piikki jäänyt pysyväksi. Viiden ja puolen miljoonan ihmisen nyky-Suomessa syntyi käytännössä puolet vähemmän lapsia kuin 1900-luvun alun autonomisessa Suomessa, jossa asui tuohon aikaan vain 2,7 miljoonaa ihmistä, ja jonka elintaso oli moderniin Suomeen verrattuna mitätön.

Vuonna 2021 maamme yleisin perhetyyppi olivat avioliitossa elävät ilman lapsia, siinä missä lapsiperheissä eli ainoastaan 37 prosenttia väestöstä. Näistä perheistä yli 40 prosenttia oli yksilapsisia, samaan aikaan kun perheiden kokonaismäärä on ollut viimeisten vuosien ajan laskusuunnassa muutamia poikkeusvuosia lukuun ottamatta. Yksinasuvien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, ja aiempaa suurempi osuus näistä ihmisistä on hedelmällisessä iässä olevia. Nuoret sukupolvet asuvat siten edellisiä sukupolvia useammin yksin, menevät harvemmin naimisiin ja tekevät heitä vähemmän lapsia. Keskustelu perheiden ja lasten taloudellisesta tukemisesta koskee siten jatkuvasti pienentyvää joukkoa, joka myös monimuotoistuu etnisesti kiihtyvällä tahdilla, sillä maahanmuuttajien keskuudessa lapsiluvut ovat kantaväestöä suurempia erityisesti Euroopan ulkopuolisilla väestöryhmillä. Suomalaiset ovat siten enenevissä määrin ulkoistamassa lisääntymisensä muukalaisille, siinä missä he ovat siirtyneet itse rahoittajan rooliin.

Usein esitetty väite, jonka mukaan lapsilukua rajaa yksinomaan taloudelliset haasteet, ei laajemmin tarkasteltuna pidä paikkaansa. On totta, että yhteiskunnan elintason kasvaessa katoaa myös aiemmin väestönkasvua heikentänyt lapsikuolleisuus, mahdollistaen aiempaa useamman ihmisen selviämisen aikuisikään asti. Kun elintaso kasvaa tämän niukkuuden saneleman nollatason yläpuolelle, väestön määrä kasvaa joidenkin vuosikymmenten ajan, ennen kuin ihmisten ryhmäkäyttäytymisessä alkaa näkymään muutoksia. Elintason kasvaessa ja yhteiskunnan kehittyessä yhä suurempi osa ihmisistä lykkää lastensaantiaan esimerkiksi työuran tai koulutuksen perusteella myöhemmälle iälle, jota pidetään usein jälkiteollisessa talousmallissa välttämättömänä. Kasvava elintaso on siten väestönkasvun kannalta kaksiteräinen miekka: se mahdollistaa aiempien populaation kokoa rajoittaneiden pullonkaulojen poistumisen, mutta samalla se luo pohjaa sen kaltaiselle kulttuurilliselle ja käytöksellisille muutoksille, jotka rapauttavat perinteisen perhemallin tarpeellisuutta. Matalan elintason yhteiskunnassa oma perhe on yksilölle varmin sosiaaliturvan muoto, ja suuri lapsiluku kasvattaa kyseisen perheen suorittavien käsien määrää. Jälkiteollisessa yltäkylläisyydessä ihmisten elintasosta huolehtii kaiken muun pettäessä perheen sijasta valtio, joka taasen tekee lisääntymisestä ja perheen perustamisesta yksilön tietoisen valinnan.

Perheen perustaminen, sukupuolten vastuualueiden eriyttäminen ja lisääntyminen eivät olleet asioita, joihin historialliset ihmiset ajautuivat aikoinaan sattumalta, vaan ne edustivat epävarmoissa olosuhteissa selvää kilpailuetua niihin ihmisiin verrattuna, joilla ei ollut kykyä tai mahdollisuutta ylläpitää vastaavia sosiaalisia verkostoja. Haastavassa ympäristössä näitä verkostoja edesauttaneet perinnölliset piirteet ja käyttäytymismallit yleistyvät, sillä yhteistyöhön kelpaamattomat karsiutuvat vääjäämättä pois sukupolvien ketjusta. Ympäristön paineen hellittäessä elintason kasvun seurauksena sen kaltaiset piirteet, jotka olisivat aiemmin tarkoittaneet sosiaaliseen paitsioon ajautumista, nousivat uuteen kukoistukseen. Jos perhemalli ei enää tarjoa ihmisen selviytymisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia, se muuttuu vain ominaisuudeksi muiden joukossa. Aiempi selviytymismekanismi taantuu käytännössä elämäntavaksi.

Mikäli perheen perustaminen, lisääntyminen ja jälkikasvusta huolehtiminen eivät enää sanele pariutumisen reunaehtoja, monet perinteisistä hyveistä muuttuvat ainakin näennäisesti tarpeettomiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ne luonteenpiirteet, jotka tekevät esimerkiksi naisista hyviä äitejä ja vaimoja, muuttuvat merkityksettömiksi, mikäli nuoren naisen päämääränä ei ole monogaaminen avioliitto tai jälkeläisten saaminen, vaan esimerkiksi työelämä, matkailu tai esimerkiksi seksuaalinen irrottelu. Miesten kyky tarjota ennalta-arvattavuutta, sitoutuneisuutta ja rahallista turvaa muuttuu samalla tavoin tarpeettomaksi, jos elämän ja ihmissuhteiden tarkoitus on lähtökohtaisesti vaivattomuuden ja mielihyvän varmistaminen. Aiemmin seksuaaliset vietit ajoivat miehiä kohtaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, jotka taasen pystyivät sanelemaan muun yhteisön kanssa ehdot näiden tarpeiden tyydyttämiselle. On tosiasia, että nuorten miesten näkemästä vaivannäöstä merkittävä osa on läpi historian selittynyt ulkoisilla vaatimuksilla, joita kyseiset miehet ovat pyrkineet omalla toiminnallaan täyttämään saavuttaakseen haluamansa. Mikäli edellä kuvailtu tarve itsensä kehittämiselle katoaa esimerkiksi vaivattomampien vaihtoehtojen takia, moni vaivannäön sivutuotteena syntyvä yhteisöä hyödyttävä asia jää toteutumatta. Jos aiemmin seksuaaliset motiivit ajoivat miehiä esimerkiksi työntekoon, avioliittoon, naisen kanssa luodun yhteisen talouden pyörittämiseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen, oma-aloitteisuuteen ja isyyteen, nykyään sama tarve ajaa miehiä pornografian tai muun vaivattomamman nautinnon ääreen, joita mies nauttii kotonansa yksin, ilman tarvetta kohdata yhtäkään toista ihmistä.

Jatkuvasti laskevan syntyvyyden taustalla ei siten ole ainoastaan se, etteivät suomalaiset halua tehdä lapsia, vaan myös se, että kasvava määrä suomalaisia on lähtökohtaisesti kykenemättömiä muodostamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa pitkäkestoisia, vakaita ja arvostukseen perustuvia ihmissuhteita, jotka ovat toimivien perheiden perustamisen ja yhteisen jälkikasvun saamisen perusedellytyksiä. Tavoitteellisuuden puuttuessa jokaisesta suhteesta muuttuu vain väliaikainen asiantila, jonka päättyminen on yhdestä riidasta riippuvainen, ja joka on vieläpä pahimmillaan muodostettu henkilön kanssa, jonka sopivuutta pidempiaikaiselle yhteiselolle ei olla missään vaiheessa edes mietitty. Loputtoman valinnanvapauden ja feministisen voimaantumisen sijasta ihmiset saattavatkin huomata tuhlanneensa hedelmällisimmät vuotensa aivan vääriin kumppaneihin, eikä niitä vuosia saa enää ikinä takaisin.

Pariutumiseen liittyvä päämäärätiedottomuus linkittyy osaksi laajempaa sosiaalista murrosta. Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan entistä suurempi osa nuorista sukupolvista kärsii yksinäisyydestä, samaan aikaan kun läheisten ystävien määrä on pienentynyt. Muiden ihmisten kanssa fyysisesti vietetyn ajan sijasta ihmiset tapaavat toisiansa netissä, jossa sosiaalisuus on aina pintapuolista, eikä se tosiasiassa valmenna ihmisten väliseen sosiaaliseen dynamiikkaan sen ulkopuolella. Jos henkilölle tuottaa vaikeuksia selvitä vaillinaisella elämänhallinnallaan edes omasta elämästään, kuinka hän voisi huolehtia uudesta elämästä? Kuinka ihminen, joka ei kykene kohtaamaan edes kaupan kassaa ilman sopivaa lääkitystä, kykenisi täyspäiväisesti jakamaan talouden toisen aikuisen ja jälkikasvun kanssa? Miten ihminen, joka ei ole aikuisikäänkään mennessä kyennyt muodostamaan yhtä ainoaa merkittävää ihmissuhdetta, kykenisi toimimaan luotettavana ja ymmärtäväisenä kumppanina useiden vuosikymmenten ajan?

Yksikään poliittinen järjestelmä ei kykene ratkaisemaan kaikkia ihmisyksilöiden kohtaamia haasteita tai muuttamaan ihmisten käyttäytymistä täysin halutun kaltaiseksi, mutta ne kykenevät vaikuttamaan kannustimiin, eli niihin muuttujiin, jotka joko kannustavat tai vaikeuttavat tietynlaista toimintaa. Nuorten miesten yleinen kelluminen ja ajautuminen pois yhteisön ja tulevan kumppanin palvelemisesta tulee estää puuttumalla tarjolla oleviin ärsykkeisiin. Toimenpiteet, jotka esimerkiksi vaikeuttavat pornografian sekä muun tuottamattoman viihteen saantia voivat kannustaa yksittäistä nuorta miestä kohtaamaan ihmisiä oikeassa elämässä.

Samaan aikaan raskaaksi tulemisen riski tulee saada palautettua ihmisten väliseen seksuaaliseen toimintaan, joka kannustaa nykyistä pitkäaikaisempaan ja harkitsevampaan parinvalintaan. Lääketieteelliset toimet, jotka tekevät naisista ja tulevaisuudessa myös miehistä keinotekoisesti hedelmättömiä, tulee poistaa maksuttomuuden piiristä, eikä niitä tule jakaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleville nuorille. Näiden toimien tarkoituksena on saada nuoria miehiä ja naisia kelpuuttamaan itselleen vain sen kaltaisia kumppaneita, joiden kanssa he ovat tarvittaessa valmiita kantamaan myös toimintaan liittyvän raskauden riskin. Raskaus ei tule tarkoittaa epäonnistunutta ehkäisyä, vaan sitä täytyy kohdella uuden elämän mysteerinä.

Poliittinen järjestelmä voi myös tehdä selvän arvovalinnan sen suhteen, minkälaista perhemallia se aikoo korostaa valtio-omisteisessa mediassaan ja minkälaisia perhemalleja se edellyttää myös sen ulkopuolisilta yksityisiltä toimijoilta. Asenneilmapiiriin liittyvän työn lisäksi kyseisen arvovalinnan tulee näkyä myös taloudellisessa uusjaossa, eli lapsettomien tulee kantaa oma kortensa kekoon kansallisessa kontekstissa ja osallistua perheellisten ihmisten toiminnan rahoittamiseen omalla työpanoksellaan. Ilman jälkikasvua kansakunta lakkaa olemasta, ja jos yksittäinen henkilö ei ole itse kyvykäs tai halukas saamaan omia lapsia, hänen velvollisuutensa on osallistua siihen välillisesti veroeurojensa kautta.

Yhteisössä esiintyvien piirteiden yleistyminen ja katoaminen ovat pitkiä prosesseja, eikä niitä voida päättää yhden vaalikauden aikana. Suomen tulee ajaa tavoitteellista perhekeskeistä politiikkaa tulevien vuosikymmenten ajan ja odottaa kärsivällisesti antisosiaalisten piirteiden asteittaista katoamista sekä niiden korvautumista tavoitteeseen paremmin soveltuvilla persoonallisuuksilla. Vaikka lapsiluvut olisivatkin tällä hetkellä pieniä, ovat lähestulkoon kaikki syntyneet lapset saaneet alkunsa perhekeskeisten ihmisten toimesta, joilta he tulevat myös omaksumaan elementtejä omaan maailmankatsomukseensa. Mikäli tulevat sukupolvet vieläpä hakevat jatkossa omilta kumppaneiltaan samoja perhemyönteisiä ominaisuuksia, mitä heidän omilla vanhemmillaan on, monet nykyisistä häiriökäyttäytymisen muodoista jalostuisivat ajan saatossa pois. Tulevaisuus on aina niiden, jotka lisääntyvät.

Sinimusta Liike on kansallisradikaali puolue, joka kannustaa kaikkia suomalaisia perustamaan oman perheen ja osallistumaan suomalaisen kansan jatkuvuuden turvaamiseen. Liikkeemme tunnustaa perheiden arvon lasten henkisessä ja sosiaalisessa kasvussa ja näkee perheet erityissuojelun kohteena omassa kansallisessa maailmankatsomuksessaan.

Lähde: Sinimusta Liike