Lasten oikeuksien viikko

Lasten oikeuksien viikkoa vietettiin 14.–20.11.2022 ja se huipentui lasten oikeuksien päivään 20.11. Lasten ja nuorten turvallisuus oli tämän vuoden pääteema ja teemaviikon järjestäjien mukaan isoimmat sitä murentavat asiat olivat pandemia, ilmastokriisi sekä Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Nuoret ja lapset itse nostivat turvallisuutta eniten uhkaavaksi asioiksi lasten ja nuorten välisen väkivallan, kiusaamisen, mielenterveysongelmat ja etenkin tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän.

Pandemian ja ilmastokriisin aiheuttama turvattomuuden tunne liittyy todella vahvasti median luomaan kuvaan näistä ilmiöistä ja siksi näen median päävastuullisena ilmiöihin kuten ilmastoahdistus. Ilman median luomaa hysteriaa näiden kahden aiheen ympärillä, nuorten suhtauminen näihin olisi huomattavasti analyyttisempi ja ratkaisukeskeisempi elokapinnoinnin ja muiden mielenterveysongelmien sijaan.

Se mihin eniten haluan kuitenkin kiinnittää huomiota on nuorten itse esiin nostama väkivalta ja seksuaalinen häirintä. Näistä aiheista media on ollut todella vaisu, jopa hyssyttelevä ja etenkin väkivallan ja seksuaalisen häirinnän tekijöiden identiteetistä he ovat vaienneet. Syy vaikenemiseen on yksinkertainen: Suurin osa tekijöistä on maahanmuuttajia ja seksuaalirikosten osalta myös nykypäivän ylistetty vähemmistö, transut, ovat yliedustettuina.

Miten voimme odottaa, että tämänkaltainen teemaviikko johtaa minkäänlaisiin positiivisiin tuloksiin, jos ongelmien aiheuttajia ei edes haluta sanoa ääneen? Sen sijaan saamme KiVa-koulun kaltaisia hankkeita, jossa paperilla ja tutkitusti kiusaamiseen ja väkivaltaan on puututtu, mutta silti saamme enenevissä määrin lukea vanhempien kertomuksia heidän pelokkaista lapsista, jotka eivät uskalla enää mennä kouluun. Miten tämä palvelee lasten oikeuksien toteutumista turvalliseen ympäristöön?

Tämä käytös on jopa pahempaa, kuin olisimme tekemättä mitään, sillä emme ainakaan tietoisesti valehtelisi itsellemme ja lapsillemme, että asioiden korjaamiseksi on tehty jotain. Ja emme yrittäisi uskotella lapsillemme monikulttuurisen todellisuuden olevan rikkautta, kun tämä rikkaus hakkaa suomalaisen nuoren tohjoksi ja sen päälle vie puhelimen ja käteisen rahan.

Entä miten suhtaudumme koko ajan lisääntyvään seksuaaliseen häirintään ja ‑rikollisuuteen? Yhteiskunta, feministit etunenässä, syyttävät kaikki miehiä, mutta eritoten suomalaista miestä, tämän ongelman jatkuvasta kasvusta. Suomalainen mies tai nuori miehenalku ei ole viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niin radikaalista muuttunut, että se selittäisi näiden rikosten kasvun, vaan tämänkin ongelman kasvu johtuu maahanmuuttajien määrän lisääntymisestä.

Viimeisenä kohtana seksuaalisen häirinnän kasvulle on erilaisten seksuaalisten perversioiden pakottaminen yhä nuoremmalle ja nuoremmalle koululaiselle seksuaalikasvatuksen nimissä. Jo nykyisen lain mukaan alaikäisen altistaminen seksuaaliselle sisällölle on laitonta, mutta näitäkään lakeja ei haluta käyttää. Valtio jopa antaa rahallista tukea erinäisille pervoilujärjestöille, kuten Seta, ja mahdollisuuden osallistua opetussuunnitelman laadintaan. Pukin asettaminen kaalimaan vartijaksi ei johda hyvään lopputulokseen.

Sinimusta Liike ajaa maahanmuuton lopettamista ja täällä oleskelevien maahanmuuttajien palauttamista kotimaihinsa, koska se on ainut toimiva ratkaisu maahanmuuton ongelmiin. Mikään määrä kotouttamistoimia ei niitä ratkaise, sillä sitä on yritetty muissakin maissa Suomea kauemmin ja aina samoin lopputuloksin. Tämä poistaisi myös loputtoman pohdinnan jokaisen maahanmuuton erillisongelman kohdalta, sillä ne kaikki lakkaisisivat olemasta ongelmia, kun meillä ei olisi ongelman aiheuttajia.

Mitä tulee seksuaalisten perversioiden kitkemiseksi kouluista, niin kaikilta sateenkaari-ideologiaa ajavilta järjestöiltä pitää lopettaa valtion rahoitus ja ennen kaikkea niiltä tulee evätä pääsy kouluihimme ja osallistuminen opetuksen suunnitteluun. Vain tämä takaa sen että lapsemme eivät altistu seksuaaliselle sisällölle liian varhain, ja täten vääristä heidän kehitystä henkisesti terveiksi suomalaisiksi, ja me emme päästä mahdollisia seksuaalirikollisia lähelle lapsiamme suvaitsevaisuuden nimissä.

Lähde: Kansalainen