”Suuri nollaus”, itsenäisyyden kuolema ja Sanna Marin

Syyskuussa Yleisradio yllätti julkaisemalla poikkeuksellisen kriittisen uutisen pääministeri Sanna Marinin jäsenyydestä Young Global Leaders (YGL) ‑nimisessä järjestössä. Marin itse oli pyrkinyt piilottamaan järjestöjäsenyytensä poliittiselta sidonnaisuuslistaltaan. Juutalaisen Mariah Levinin johtama YGL toimii huomattavasti tunnetumman Maailman talousfoorumin (World Economic Forum, WEF) alaisuudessa. Keskivertosuomalaiselle niin YGL kuin myös WEF ovat varmasti edelleen täysin tuntemattomia kirjainyhdistelmiä. Kansalaisten tietämättömyys on ongelma, joka täytyy korjata pian. Mikäli suomalaiset eivät tunne itsenäisyytensä vihollisia, kuinka voisimme puolustautua itsenäisyytemme vihollisia vastaan?

Kautta maailmanhistorian eliitti on perustanut enemmän tai vähemmän salaisia seuroja ajaakseen tavoitteita, joiden se tietää olevan kansan yleisen edun vastaisia. Mitä suurempaa kansallista vastustusta poliittinen tai taloudellinen hanke kohtaa, sitä salaisemmin hanke on valmisteltava, jottei sitä kyettäisi torppaamaan. Salailustaan tunnettuja eliittikerhoja ovat olleet muun muassa Bilderberg-yhteisö, Trilateraalinen komissio ja vapaamuurarit. 2000-luvulla niiden vaikutusvaltaa on kuitenkin siirretty ulkomuodoltaan ”nykyaikaisemmille” toimijoille.

Merkittävin nykyaikainen haastaja äärimmäiseen salailuun luottaneille ”herrakerhoille” on juutalaisen Klaus Schwabin perustama WEF, joka kokoontuu vuosittain Sveitsin Davosissa. WEF on pyrkinyt rakentamaan itselleen imagon, joka erottuu julkisuudessa edukseen edeltäjistään. WEF ja sen alajärjestö YGL värväävät mielellään nuoria naisia edustajikseen, mikä erottaa WEF:n esimerkiksi naisia avoimesti karttaneista vapaamuurareista. Lisäksi WEF:n kokoukset ovat osittain julkisia, mikä erottaa järjestön Bilderbergistä. WEF on onnistunut brändäämään itsensä ”moderniksi”, ”avoimeksi”, ”vastuulliseksi” ja ”edistykselliseksi” yhteisöksi, minkä vuoksi se ei ole kohdannut samanlaista vastustusta kuin sitä edeltäneet eliittikerhot. Tämä on taannut WEF-elitisteille työrauhan.

WEF:n kiillotetulla julkisivulla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä järjestön todellisten tavoitteiden kanssa. Vaikka WEF on onnistunut imagollaan hurmaamaan aiemmin globaaliin suurpääomaan epäillen suhtautuneet vihervasemmistolaiset, on yhteisön perimmäinen tavoite alistaa kokonaiset kansat isänmaattomaan korko-orjuuteen. Toisinaan tavoitetta kutsutaan ”suureksi nollaukseksi” (The Great Reset), toisinaan taas ”neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi” (The Fourth Industrial Revolution) tai ”uudeksi normaaliksi”. Nämä ovat WEF-johtaja Klaus Schwabin itse kehittämiä termejä. YGL-jäsenyytensä kautta Sanna Marin, Annika Saarikko, Alexander Stubb, Jyrki Katainen, Sanni Grahn-Laasonen ja joukko muita suomalaisia eturivin poliitikkoja on sitoutunut Schwabin tavoitteisiin uuden maailmanjärjestyksen rakentamisesta. Tarkastellaan seuraavaksi, millainen Schwabin suunnittelema maailmanjärjestys oikein on.

2000-luvun Neuvostoliitto

Schwab on kirjoittanut useita teoksia poliittisista tavoitteistaan. Taloudellista oikeudenmukaisuutta, valtioiden itsenäisyyttä ja kansalaisten yksityisyydensuojaa puolustavat asiantuntijat ovat toistuvasti kritisoineet Schwabin visioita, jotka tähtäävät käytännössä 2000-lukulaisen Neuvostoliiton pystyttämiseen. Schwabin ihannemaailmassa kansalaisiin kohdistuva sähköinen valvonta, yritysten ja kuluttajien rahaliikenne, poliittinen päätöksenteko sekä terveyteen ja lääkitykseen liittyvät päätökset on kaikki siirretty ylikansallisen harvainvallan ohjaukseen. WEF-johtajan visioissa rikkaiden finanssimiesten ylläpitämä ”valaistunut” diktatuuri on syrjäyttänyt kansallisvaltiot sekä riistänyt kansalaisilta oikeuden yksityisyyteen, itsenäisyyteen ja elinkeinonvapauteen.

Kirjassaan The Fourth Industrial Revolution Schwab esimerkiksi ehdottaa, että korporaatiot ja hallitukset voisivat asentaa pieniä sensoreita esimerkiksi kansalaisten koteihin ja vaatteisiin keräämään väestöstä jatkuvasti uutta dataa. Vaikka Facebookin kaltaiset teknologiayhtiöt ovat saaneet osakseen kovaa julkista kritiikkiä kansalaisiin kohdistuvan vakoilun vuoksi, Schwab pitää välttämättömänä, että korporaatiot keräävät ja myyvät meihin liittyvää yksityistä tietoa meidän edes tietämättä siitä. Schwab on myös avoin poliisivaltion ystävä. Hän toteaa rehellisesti olevansa iloinen siitä, että kaikkialle asennettavien kameroiden, kasvojentunnistuslaitteiden ja sensorien vuoksi viranomaisten tiedonsaanti tehostuu huomattavasti.

Samassa kirjassa Schwab visioi myös järjestelmää, jossa hiekanjyviäkin pienemmistä hiukkasista koostuvaa älypölyä voidaan levittää kansalaisten kehoihin tarkkailemaan aivojemme ja elintemme toimintoja. Lisäksi WEF-johtaja vaatii, että esimerkiksi valtioiden rajoille asennettaisiin matkustajille pakollisia aivokuvantamislaitteita. Schwabin mukaan tämä voi mahdollistaa tulevaisuudessa jopa sen, että poliisit voivat ”ladata muistoja” epäiltyjen rikollisten aivoista. Internetiin kytketyn älypölyn, implanttien ja aivokuvantamisen avulla eliitti voi rakentaa jokaisesta kansalaisesta yksityiskohtaiset biologiset ja psykologiset profiilit, mikä mahdollistaa kontrollin, josta itse Josif Stalin olisi voinut vain uneksia.

Yleisradion ja Helsingin Sanomien lukijat ovat varmasti törmänneet väitteeseen, jonka mukaan vain ”salaliittoteoreetikot” uskovat, että eliitti tahtoisi asettaa kehoihimme esimerkiksi mikrosiruja. Joko suomalaiset valtamedian toimittajat eivät ole lukeneet Schwabin The Fourth Industrial Revolution ‑kirjaa tai sitten he ovat epärehellisiä. Kirjassaan Schwab vieläpä painottaa, että kansalaisiin kohdistuvan jatkuvan teknologisen vakoilun kautta kerätty data toimii ”neljännen teollisen vallankumouksen” tukirankana. Teoksessaan Covid-19: The Great Reset hän jatkaa aiheeseen liittyen: ”Yhtiöt tulevat lisäämään valvontaa – – ne seuraavat ja toisinaan nauhoittavat työntekijöidensä toimia. Tämä voi saada monia muotoja: lämpökamerat voivat mitata työntekijöiden kuumeen ja älypuhelimet voivat varmistaa, että kaikki pitävät terveyssuositusten mukaisia turvavälejä toisiinsa.”

Korona ja kansallisvaltioiden kuolema

Schwab vastustaa avoimesti kansallisvaltioiden itsenäisyyttä. Covid-19: The Great Reset ‑kirjassa hän toteaa, ettei hänen tavoitteitaan voida saavuttaa ilman ”vahvistettua globaalia hallintoa”. Tällä hetkellä kansallisvaltioilla on Schwabin mukaan liikaa itsenäisyyttä, mikä ylläpitää ”globaalin järjestyksen vajetta”. WEF-johtaja linjaa, että ellei hänen politiikkavaatimuksiaan jalkauteta yhtä aikaa usealla mantereella, ”emme kykene ratkaisemaan yhteisiä globaaleja haasteitamme”. Schwabin mukaan globaali koronahysteria on täydellinen sauma säätää uusia lakeja, jotka lakkauttaisivat kansallisvaltiot ja korvaisivat ne yhdellä ylikansallisella hallinnolla. Schwab kirjoittaa: ”Aiemmin ihmiset tunsivat kohtalonyhteyttä kotimaansa, etnisen ryhmänsä, kulttuurinsa tai jopa kielensä kanssa – – kiitos historiallisen maahanmuuttotrendin ja informaatioteknologian, käsitykset perheestä ja suvusta määritellään kuitenkin nyt kokonaan uudelleen.” Niin sanottu uudelleenmäärittely merkitsee käytännössä muun muassa meidän suomalaisen kulttuurimme kuolemaa.

Vuoden 2018 kirjassaan Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution Schwab totesi, että kansallisvaltioiden alasajo tulee vaatimaan poikkeusolosuhteet, esimerkiksi pandemian, jonka varjolla suuryhtiöt ja hallitukset voisivat tehdä yhteistyötä tavalla, joka olisi ”laitonta normaaliolosuhteissa”. Ja kas, kaksi vuotta myöhemmin maailma saikin ”pandemian”, jota Schwab oli toivonut. Elitistit olivat varautuneet ”pandemiaan” hyvin. 18.10.2019 WEF järjesti yhteistyössä Bill and Melinda Gates ‑säätiön kanssa New Yorkissa Event 201 ‑nimisen pandemiasimulaation, jossa viranomaiset, suuryhtiöt, sairaalat ja turvallisuuspalvelut harjoittelivat yhdessä, kuinka kansalaisten elämää voitaisiin kontrolloida kulkutautiolosuhteissa. Me kaikki tiedämmekin jo, mitä vain muutamaa kuukautta myöhemmin tapahtui.

Kesällä 2020 Schwab julkaisi ”koronapandemiaa” käsittelevän kirjansa Covid-19: The Great Reset, jossa hän kertoo poliitikoille ja liikemiehille, miltä ”pandemian jälkeisen maailman tulisi näyttää”. Schwabin mukaan koronaa voidaan hyvin verrata 11.9.2001 WTC-iskuihin: ”Tuolloin [2001] jalkautettiin kokonaan uudet turvallisuustoimet, valvontakameroita asennettiin, ihmisiltä alettiin vaatia sähköistä tunnistautumista ja työntekijöiden kulkutietojen säilyttämisestä tuli arkea. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten tätä kaikkea pidettiin äärimmäisenä, mutta nykyään pidämme sitä normaalina.” Nyt Schwab tahtoo normalisoida koronan varjolla kansalaisiin kohdistetut entistä tiukemmat kontrolli- ja valvontatoimenpiteet. Hiljattain Suomessakin käyttöön otettu koronapassi on merkittävä askel tähän suuntaan. Schwab toteaa kirjassaan, ettei ”kriisin tarjoamia mahdollisuuksia pitäisi haaskata”, vaan koronan nimissä tulisi tehdä ”pitkävaikutteisia muutoksia” maailmanpolitiikkaan: ”Tämä on suuren muutoksen hetki – – moni asia ei tule enää koskaan olemaan entisensä – – uusi maailma tulee nousemaan.”

Schwab on myös verkostoitunut tehokkaasti maailman tunnetuimpien rokotelobbareiden kanssa. Hänen ystäviinsä lukeutuvat muun muassa rokotefanaatikko Bill Gates ja entinen lääkejätti Pfizerin johtaja Henry McKinnell, joista jälkimmäinen on luonnehtinut Schwabia ”ihmiseksi, joka on omistautunut todella uljaalle asialle”. McKinnellin ollessa yhtiön johtaja Pfizer syyllistyi Yhdysvaltojen oikeusministeriön mukaan ”historian suurimpaan terveydenhuoltorikokseen”, mikä johti useiden miljardien sanktioihin. Tästä huolimatta Schwab jatkaa yhteistyötään koronalla rahaa tahkovan Pfizer-eliitin kanssa vakuuttaakseen kansalaiset siitä, että jokaisen kansalaisen tulisi ottaa koronarokotus.

Ilmastohysteria eliitin työkaluna

Koronan ohella Schwabin tärkein työkalu on niin sanottu ilmastonmuutos, johon hän viittaa mielellään vaatiessaan kansallisvaltioiden korvaamista ”globaalilla hallinnolla”. ”Neljäs teollinen vallankumous” ja ”suuri nollaus” johtavat Schwabin visioissa vihreään kapitalismiin, joka on ”luonteeltaan globaalia ja jota täytyy siksi kontrolloida globaalisti”. Covid-19: The Great Reset ‑kirjassa Schwab toteaa, että taistelun etulinjassa ovat ”nuorisoaktivistit”, jotka ”järjestäytyvät sosiaalisessa mediassa” ja jotka vaativat päättäjiltä ”ilmastotekoja – – ja homojen oikeuksien parantamista”. Kulttuurimarxismi ja globalismi kietoutuvat siis sulavasti yhteen Schwabin suunnitelmissa.

Viime vuosina eliitin siunaaman ”nuorisoaktivismin” keulakuviksi on nostettu ruotsalainen Greta Thunberg ja useissa maissa toimiva Elokapina (Extinction Rebellion). Thunberg on jopa valokuvauttanut itsensä ”Fourth Industrial Revolution” ‑plakaatin edessä osoittaakseen tukeaan Schwabille ja WEF:lle. Thunbergin ”kapina” on saanut varauksetonta tukea rahaeliitiltä ja vallanpitäjiltä. Kun hän purjehti syksyllä 2018 New Yorkiin YK:n ilmastokokoukseen, koristivat hänen Malizia-nimistä jahtiaan muun muassa sveitsiläisen eliittipankin EFG Internationalin sponsoritunnukset. Tätä ennen Thunberg oli jo ehtinyt osallistumaan myös WEF:n kokoukseen Davosissa yhdessä maailman vaikutusvaltaisimpien miljardöörien kanssa. Tältäkö ”kapina” näyttää? Eliitti ei vaikuta pitävän ilmastonuoria järin vakavana uhkana vallalleen.

Thunbergin ympärille on rakennettu valtamedian vetoavulla henkilökulttia, mikä on erittäin hyödyllistä Schwabin visioiden toteutumisen kannalta. Henkilökultin mukaan aspergerista kärsinyt pieni ruotsalaistyttö nousi kokonaan omin avuin haastamaan globaalit vallanpitäjät pelastaakseen maailman. Tosiasiassa Greta-brändin takana oli rikas ruotsalainen ilmastoaktivisti Ingmar Rentzhog, joka oli toimittaja Andreas Henrikssonin mukaan tavannut Thunbergin jo ennen tämän ensimmäistä ilmastolakkotempausta. Rentzhogin aktivistiystävät tekivät alaikäisestä Thunbergistä maskottinsa ja mahdollistivat hänelle uran maailmaa kiertävänä ilmastosaarnaajana. Pian Thunbergin noustua kuuluisuuteen Rentzhogia syytettiin sijoittajien huijaamisesta. Rentzhog oli houkutellut ”vihreästä kapitalismista” innostuneita sijoittajia investoimaan yli 1,5 miljoonaa euroa omaan startup-yhtiöönsä hyödyntäen Thunbergin nimeä. Sijoittajat luulivat, että Thunbergilla markkinoitu yhtiö kohdistaisi varansa luonnonsuojeluun. Tosiasiassa vain 10 prosenttia rahoista päätyi hyväntekeväisyyteen, kun taas loput 90 prosenttia jäivät yrityksen omistajille, mikä aiheutti skandaalin Ruotsissa. Tästä ”vihreässä kapitalismissa” on pohjimmiltaan kyse!

Viime aikoina Thunbergiakin kuumempi peruna on ollut Elokapina, joka on saanut poliisin suojeluksessa rikkoa mielin määrin lakeja Suomen suurkaupunkien keskustoissa. Elokapina ja sen kansainväliset sisarjärjestöt ovat saaneet henkistä ja taloudellista tukea poliitikoilta sekä suuryhtiöiltä. Suomessa Elokapina on saanut Veikkaus-rahaa nuorisojärjestö Allianssin kautta. Suomen rikkain suku, Kone-konsernin omistavat Herlinit, ovat ilmoittaneet tukevansa Elokapinaa. (Tiina ja Antti Herlinin säätiö tekee myös suoraa yhteistyötä WEF:n kanssa.) Äkkiseltään voisi tuntua oudolta, että päättäjät ja rahasuvut tukevat ”kapinallisia” kriitikoitaan. Ilmiössä ei kuitenkaan ole mitään kummallista, kun muistamme, että itse Klaus Schwab on todennut, että nuoret ilmastoaktivistit toimivat ”etulinjassa” eliitin käsikassaroina globaalissa vallan uusjaossa. ”Koronapandemian” tavoin ”ilmastokriisi” on Schwabin Covid-19: The Great Reset ‑kirjan mukaan loistava tekosyy siirtää taloudelliset resurssit ja päätäntävalta uudelle kansainväliselle eliitille, jolle päästökauppakin on merkittävä rahasampo.

Uusi globaali hallinto

Schwabilaisen ”vihreän kapitalismin” mallissa yksityinen yrittäjyys saa väistyä korruptoituneiden keskuspankkien johtaman suunnitelmatalouden tieltä. Covid-19: The Great Reset ‑teoksessa Schwab kirjoittaa tuhansien miljardien eurojen elvytyspaketeista, joita valtiot ovat joutuneet järjestämään, koska koronan nimissä asetetut liikkumisrajoitukset ovat ajaneet yritykset konkursseihin. ”Elvytyspaketit” ovat merkinneet sitä, että valtiot ovat nyt korviaan myöten veloissa. Julkista velkaa hallitsevat keskuspankit, jotka pitävät valtioita nyt löysässä hirressä. Poliitikot tietävät, ettei uutta rahaa ole tiedossa, elleivät valtiot tottele velkojiaan. Määräykset otetaankin nyt rahoittajilta eikä äänestäjiltä. Näin pankkiirit ovat nousseet poliitikkojen yläpuolelle nokkimisjärjestyksessä. ”Koronaelvytys” on vain kiihdyttänyt kansallisvaltioiden valtaa rapauttavaa kehitystä.

Koronan aikana erityisen hyvin ovat menestyneet poliittisesti vaikutusvaltaiset suuryritykset, jotka ovat saaneet suoraa rahoitusta Euroopan keskuspankilta. Kirjassaan Schwab visioikin ”yksityisen ja julkisen sektorin” välisen raja-aidan kaatumista. Schwabin mukaan julkisen sektorin rooli suuryhtiöiden rahoittajana tulee entisestään kasvamaan, mikä muuttaa kokonaan käsityksemme talouspolitiikasta. Emme voi taaskaan säästyä Neuvostoliitto-vertauksilta. Kun schwabilainen ”globaali hallinto” saa päättää siitä, mitkä yhtiöt saavat rahoitusta ja mitkä eivät, on menestys taattu ”poliittisesti korrekteille” yrittäjille. Eliitin kannalta epämieluisia yrityksiä puolestaan odottaa nopea konkurssi.

Mikä on siis ”suuri nollaus”, jota pääministerimmekin YGL:n riveissä ajaa? Kyseessä on vallan ja vaurauden uudelleenjako, jonka tavoite on kansallisvaltioiden tuhoaminen. Raja yksityisen ja julkisen sektorin välillä katoaa, kun superrikkaat liikemiehet, pankkiirit ja epäisänmaalliset poliitikot muodostavat yhdessä ”uuden globaalin hallinnon”. Uusi hallinto päättää, kuka voi menestyä liike-elämässä. Erityisen suuria tuottoja on luvassa rokotevalmistajille, päästökauppiaille ja Rentzhogin kaltaisille tekopyhille ”vihreille kapitalisteille”. Uusi hallinto pyrkii kirjaimellisesti lukemaan kansalaisten ajatuksia selvittääkseen, syyllistyvätkö kansalaiset esimerkiksi konservatiivisiin arvoihin tai muihin ajatusrikoksiin. Uusi hallinto tuhoaa perinteiset kulttuurit ja etniset ryhmät korvaten ne juurettomalla 2000-luvun neuvostokansalaisella.

Tämä ei ole ”salaliittoteoria” tai pessimismiä, vaan visio, jonka Klaus Schwab meille kertoo omissa kirjoissaan. Tämän vuoksi kansalaisten on kohdistettava ennennäkemätöntä painetta poliitikoihin, jotka osallistuvat WEF:n tilaisuuksiin. Kuten Samuel P. Huntington on todennut, WEF-yhteisöön kuuluvat niin sanotut Davos-ihmiset näkevät ”valtioiden rajat esteinä ja kansalliset hallitukset menneisyyden jäänteinä, joiden ainoa hyödyllinen tehtävä on edistää eliitin globaaleja toimia”. Toisin sanoen he ovat kansanpettureita, jotka on kammettava pois vallan kahvasta, jotta voisimme olla jälleen itsenäisiä.