Sinimusta Liike vastustaa EU:n antisemitismin vastaista strategiaa

Julkaistu alun perin Sinimustan Liikkeen sivuilla. Täytä kannattajakortti jo tänään!

Euroopan komissio julkaisi 5.10. ensimmäisen antisemitismin vastaisen strategiansa, jonka tarkoituksena on torjua antisemitismiä kaikissa EU:n jäsenmaissa. Strategian luomista perusteltiin yleistyneellä antisemitismillä, joka näkyy mm. Israel-vastaisuutena, holokaustin vähättelynä ja juutalaisvähemmistöihin kohdistuvana häirintänä.

Laajaan 26-sivuiseen toimenpideohjelmaan on listattu joukko toimenpiteitä, joita EU:n tulisi soveltaa antisemitismiä vastaan. Näihin toimenpiteisiin lukeutuu mm. juutalaisen holokaustin muistoyhdistys IHRA:n vuoden 2016 antisemitismin määritelmän hyväksyttäminen kaikissa jäsenmaissa, verkkoalustoihin kohdistuvat sensurointitoimet, erillisten asiantuntijaelimien ja ilmiantajaverkostojen luominen, vuosittaisten antisemitismin vastaisten kokousten järjestäminen sekä tuntuvan lisärahoituksen myöntäminen Euroopan juutalaisille yhteisöille. Useat näistä toimenpiteistä on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä juutalaisten järjestöjen kautta, jotka kykenisivät suoraan vaikuttamaan siihen, minkälainen julkinen keskustelu Israelista tai juutalaisten yhteiskunnallisesta toiminnasta on ylipäätänsä enää jatkossa sallittua.

Ohjelmassa todetaan ajan hampaan vaikuttavan modernin holokaustinarratiivin toimivuuteen, sillä suurin osa ns. holokaustiselviytyjistä on kuollut jo vanhuuteen, eikä holokausti enää kosketa henkilökohtaisesti toisen maailmansodan jälkeisiä sukupolvia. Holokaustin muiston uudelleenelävöittämistä varten strategia suosittelee erillisen ”holokaustin muistopäivän” järjestämistä eurooppalaisissa kouluissa, jonka juhlistamiseen kuuluisivat eräänlaiset pyhiinvaellusmatkat holokaustin muistopaikoille. Opettajia tulisi myös tietoisesti voimaannuttaa antisemitismistä, holokaustista ja juutalaisesta elämästä opettamiseen kaikissa koululuokissa, sisällyttäen monikulttuuriset luokat. Kouluista tulisi myös valita erillisiä holokaustin muistamiseen erikoistuneita valtuutettuja, jotka muodostaisivat erillisen ”Young European Ambassadors to promote Holocaust remembrance” ‑nimisen toimielimen EU:n sisällä.

Julkaisussa mainitut toimenpiteitä ei ole tarkoitus soveltaa ainoastaan EU:n sisäisesti. Strategia laajentaa toimintansa peräti maailmanlaajuiseksi taisteluksi antisemitismiä vastaan yhdessä Israelin kanssa. Ohjelmassa Israelia kuvataan ”pääliittolaiseksi” tässä globaalissa taistelussa, jonka lisäksi molempien ryhmittymien edustajien tulisi tavata vuosittain erillisissä huippukokouksissa, jossa sovitaan yhdessä rasismin, antisemitismin ja muukalaisvihan vastaisista toimenpiteistä. Juutalaisten läsnäolo koetaan EU:n kannalta niin oleellisena asiana, että ohjelmassa erikseen todetaan, ettei EU voi menestyä ilman juutalaisten yhteisöjen menestystä. Ohjelmassa mainitaan vieläpä erikseen, etteivät juutalaiset yhteisöt voi menestyä muissa kuin inklusiivisissa yhteiskunnissa, jossa kaikki syrjinnän muodot ovat kiellettyjä. Toisin sanoen, vahvat eurooppalaiset kansallisvaltiot, jotka pyrkivät edelleen pitämään kiinni kansallisesta omaleimaisuudestaan, ovat uhka juutalaisille, ja siten ne ovat myös ”eurooppalaisten arvojen vastaisia”.

Sinimustan Liikkeen ulkopolitiikka perustuu valtiollisen riippumattomuuden periaatteeseen, jossa ainoa Suomessa valtaa käyttävä taho on kansallisen olemassaolon turvaamiseen sitoutunut suomalainen keskusvalta. Puolueemme ulkopoliittisessa ohjelmassa linjataan, että kyseisen keskusvallan tehtäviin kuuluu myös aktiivinen toiminta ulkopuolisten kansojen ja valtioiden vaikuttamisyrityksiä vastaan, joihin myös EU:n antisemitismin vastainen strategia lukeutuu. Strategian täysimääräinen käyttöönotto käytännössä estäisi holokaustista, juutalaisten yhteiskunnallisesta vallasta sekä Israelista käydyn kriittisen keskustelun, sekä alistaisi suomalaiset poliittiset kommentaattorit vieraan vähemmistön mielivallalle. Ajatus siitä, että eurooppalaisten kansojen omat maat tulisi olla suoraan alisteisia kyseisten maiden juutalaisvähemmistölle sekä Israelille, on suorasanaisesti vaarallinen, ja osoittaa hyvin sen, kuinka pienessä arvossa Euroopan komissio pitää eurooppalaisen kantaväestön jatkuvuutta, josta Euroopan menestys on todellisuudessa riippuvaista.

Liikkeemme haluaa myös huomauttaa, että holokaustin nostaminen kaiken kritiikin yläpuolelle palvelee ainoastaan rajattuja poliittisia ja kansallisia erityisryhmiä, jotka käyttävät kyseisen tapahtuman perintöä omien yhteiskunnallisten päämääriensä ajamiseksi. Ohjelmassa mainitun IHRA:n antisemitismimääritelmän yhdestätoista pykälästä peräti kuusi käsittelee Israelia, joihin lukeutuvat esimerkiksi väitös juutalaisten kaksoislojaliteetista Israelia kohtaan tai vertaukset Israelin ja Natsi-Saksan välillä. Yksi antisemitismin määritelmistä liittyi väitteeseen, jonka mukaan juutalaiset hallitsevat mediaa, taloutta, poliittista hallintoa sekä kolmannen sektorin järjestöjä. Kyseisen väitteen kuittaaminen ”antisemitistiseksi” on jokseenkin koomista, kun huomioidaan Euroopan komission antisemitistisessä strategiassakin mainittu saumaton yhteistyö juutalaisten ihmisoikeusjärjestöjen, Israelin valtion ja verkkoyritysten kanssa, joiden perusteella juutalaiset pääsisivät käytännössä itse kontrolloimaan sitä, mitä heistä saa ylipäätänsä verkossa puhua. On syytä muistaa, että vastaavaa valtaa EU ei ole antanut yhdellekään eurooppalaiselle kansalle.

Juutalaisten johtamat ”ihmisoikeusjärjestöt” ovat aiemminkin arvioineet kansanmurhien merkittävyyttä pitkälti omien poliittisten intressiensä näkökulmasta. Antisemitismin vastaisen Simon Wiesenthal-järjestön Jerusalemin toimiston johtaja Efraim Zuroff totesi vuonna 2019, ettei Neuvostoliiton vuosina 1932–1933 aiheuttamaa keinotekoista nälänhätää, joka tappoi useita miljoonia ukrainalaisia, tulisi tunnustaa ”kansanmurhaksi”, sillä mikäli holodomor tunnustettaisiin kansanmurhaksi, silloin juutalaisia voitaisiin myös syyttää sen toteuttamisesta. Samanlainen kansanmurhan tunnustamiseen liittyvä epäselvyys liittyi Armenian kansanmurhaan, jonka tunnustaminen on perinteisesti aiheuttanut diplomaattisen välirikon Turkin ja kansanmurhan tunnustaneen hallinnon välille. Lukuisat juutalaisjärjestöt, ADL ja AJC mukaan lukien, kampanjoivat 2000-luvun puolivälissä aktiivisesti armenialaisten kansanmurhan tunnustamista vastaan, sillä Turkin ja USA:n välirikko olisi voinut välillisesti aiheuttaa ongelmia Israelin ja Turkin välisille tuolloin lämpimille suhteille. Samat juutalaisjärjestöt tunnustivat kansanmurhan vasta sen jälkeen, kun kyseisten maiden lämpimät välit katkesivat avustuslaiva Mavi Marmaran valtauksen aiheuttaman kriisin seurauksena.

Sinimustan Liikkeen ajattelutavan keskiössä on suomalaisten kansallisen jatkuvuuden turvaaminen, jolle kaikki muut politiikkamme osa-alueet ovat alisteisia. Tämän jatkuvuuden ymmärtämiseen sisältyy oleellisilta osin kansamme kohtaamat historialliset tragediat, joissa vieraat kansat ovat vuodattaneet pienilukuisen, mutta rakkaan kansamme verta. Vierasperäisten holokaustimuseoiden, holokaustipäivien ja holokaustiopetusten sijasta Sinimusta Liike ehdottaa vainojen uhrien muistopäivän muuttamista suomalaisten uhrien muistopäiväksi, joka tarjoaisi nuorille sukupolvillemme mahdollisuuden oppia oman kansansa kohtalonhetkistä, uhrauksista ja kärsimyksistä, jolla isänmaamme turvallisuus ja jatkuvuus saatiin lopulta mahdollistettua.

Linkit: Jta, Jpost, ec.europa.eu