Suurin osa saksalaisista ei koe maassaan olevan sananvapautta

Muun muassa islaminusko ja isänmaallisuus nimettiin aiheiksi, joista ei saa puhua.

Politiikka

Tuoreen mielipidemittauksen mukaan enemmistö saksalaisista kokee sanan- ja ilmaisunvapauden olevan maassaan vaarassa.

Ainoastaan 45 prosenttia saksalaisista enää ajattelee voivansa ilmaista mielipiteensä vapaasti tutkimusten mukaan. Nämä lienevät niitä, jotka omaavat valtaeliitin sanelemat mielipiteet.

Miltei 60 prosenttia vastaajista nimesi islaminuskon aiheeksi, josta puhuessa pitää olla erityisen varovainen. Toinen kiistanalaiseksi nimetty aihe oli isänmaallisuus, jonka mainitsi 28 prosenttia.

Usko sananvapauteen on laskenut Saksassa rajusti, sillä vielä muutama vuosi sitten kaksi kolmasosaa saksalaisista uskoi, että mikään ei rajoita heidän sananvapauttaan.

Lähde: RT

Islam Kansallismielisyys Kulttuurimarxismi Maahanmuutto Mielipiteenvapaus Poliisivaltio Politiikka Rotu Saksa Saksan muslimiyhteisö Sananvapaus Sensuuri Väestönvaihto Yhteiskunta

Keskustelu

6 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Terhomatti Hämeenkorpi

    Vastaa

    Schade, schade Saksaa! Alamäkeä valtaporukka siellä vain jyrkentää:-(((

  • Über alles

    Vastaa

    On hyvä muistaa että sellaista valtiota kuin Saksa ei ole olemassa. Saksa on yhä edelleen miehitetty maa-alue jota valvovat ja jossa määräävät 2+4 sopimuksella ”voittajat”. Siksi Saksassa ei saa olla isänmaallinen ja kaikki kritiikki miehittäjiä vastaan on kielletty. Ettei vain tuo pieni joukko tulisi alistetuksi ja Saksa pääsisi jälleen entiseen loistoonsa.

  • Sakke

    Vastaa

    On syytä muistaa mistä kaikki juontuu. Saksa irtaantui aikoinaan kansainvälisestä pankkimafiasta ja siirtyi sellaiseen vientivetoiseen valtiokapitalismiin joka mahdollisti meteorimaisen talouskasvun ja mm. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion pohjamallin äitiyspakkauksineen ja lapsilisineen (kyllä, ne kaikki ovat Saksalaista perua eikä suinkaan punavasemmiston keksintöä) samaan aikaan kun Länsivalloissa kituuteltiin soppajonoissa, eliitin toki eläessä samaan aikaan herroiksi. Koska tämä tällainen antoi vaarallisen esimerkin muulle maailmalle, oli tällaisesta Saksasta päästävä eroon ja näin kävikin, pitkän ja huomattavan ylivoimaisen kamppailun päätteeksi. 

    Kuolema tosin koitti 1945 yhtälailla niin Saksalle kuin sitä vastaan valjastetuille Länsivalloillekin: Koko läntinen elinpiiri on siitä lähtien mädäntynyt sisältään vuosikymmen toisensa jälkeen, väestöjensä heikentyessä, rapistuessa, jossain määrin muihin sekoittuessa mutta ennenkaikkea itsestään vieraantuessa, sukupolvi toisensa jälkeen.

    Kaikki mikä vaikutti ”konservatiiviselta”, suoraselkäiseltä tai millään lailla perinteisten ihanteiden mukaiselta sodan jälkeen Lännessä annettiin olla siksi koska haluttiin antaa ymmärtää että nyt kun paha roisto on saatu hoideltua, voidaan palata normaaliin. Neuvostoliittoa ”vihollisena” ei koskaan kohdeltu edes propagandassa/ ”viihdeteollisuudessa” samalla raivolla kuin Saksaa. Sen vastustaminen katsottiin kuitenkin pintapuolisesti hyveeksi johon sopi kanavoida mm. maskuliinisuutta, hieman samoin kuin ”al-qaedaa” 911 jälkeen.

    Lännen olemassaolon perusta ja moraalikäsitykset käännettiin siinä sivussa päälaelleen ja asialle kerättiin innokkaita, uusia kannattajia varsinkin vasemmiston ja nuorison riveistä. USA:n valtiollinen maahanmuuttopolitiikka heitti häränpyllyä 1965, vain 20 vuotta sen jälkeen kun amerikkalaiset olivat jauhaneet terroripommituksin Saksaa raunioksi ”hyvän asiansa” puolesta.
    Saksassa kun ei kuulema ollut vapautta eikä varsinkaan sananvapautta. Taisi tosin olla jokunen japanilainen heillä itselläänkin keskitysleireillä turvasäilössä, kuten oli myös saksalaissympatisoijien ja sodanvastustajien osa Britanniassa. 

    Sananvapaus oli tuolloin ja on aina ollutkin terminä käyttökelpoinen mutta useinmiten sisällöltänsä ohut. Saksalaisten turvat tukittiin 1945 ja ”denatsifikaatio” ‑nimellä kulkenutta inkvisitiota jatkettiin aina 1950 ‑luvulle saakka. Länsi-Saksassa oli vapaus ja lupa diggailla sitä mitä ”Ami” hyväksyi ja toi tullessaan, DDR:ssä sai olla ylpeä ”antikapitalistisesta etuvartiosta”.
    Saksalaisuudesta ei kaiketi ollut lupa olla ylpeä oikein kummassakaan, jos jonkun pallopelin lipunheiluttelua sormien läpi katsottiinkin.

    Saksalaisten henkiselle kantille täytyy kyllä antaa tunnustusta sillä heitä vastaan on käyty aktiivista demonisointisotaa yli puoli vuosisataa!

    Jossain valtamediassa oli 2015 pakolaisaallon jäljiltä haastateltu erästäkin saksalaista joka koki olevansa ahtaalla. ”Tuntuu että olisi oltava joko ”natsi” tai muslimi enkä haluaisi oikein olla kumpaakaan”. Voipi olla että koettaa se päivä jolloin se valinta on vain tehtävä

  • EV

    Vastaa

    Saksa kuoli vuonna 1945. Jonain päivänä jäljellä oleva germaaninen kansa perustavaa kotimaansa uudelleen, kun Eurooppa on käynyt jälleen uuden sodan.

  • sotatila

    Vastaa

    Erittäin hyvä kommentti.

    Ihmisten on valittava puolensa. Jo tässä ja nyt.

    Otan esimerkin.

    Nyt kun sateenkaarilippuja näkyy vähän joka paikassa, siihen pitää vastata laittamalla reilusti Suomen lippu esille.

    Kun joku seuraavan kerran laittaa sateenkaarilipun roikkumaan ulos parvekkeelta tai ikkunasta, meidän kuuluu tällöin laittaa Suomen lippu!
    Tämä viesti levitköön kaikkialle Eurooppaan.

  • sotatila

    Vastaa

    (Sakken kommentti erittäin hyvä ja täyttä asiaa)

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi