Esittelyssä Sinimusta Liike – Terhi Kiemungin haastattelu

Toisena haastatteluvuorossa on pitkän paikallispoliitikkouran tehnyt Terhi Kiemunki.

Olet Sinimustan Liikkeen yksi perustajajäsenistä. Mikä sai sinut lähtemään näin valtavaan projektiin?

Olen nähnyt ja kokenut kansallismielisen kentän muodostuvan ja kasvavan sen nopean muutoksen myötä, joka Suomessa ja koko Euroopassa on tapahtunut viimeisten viiden-kuuden vuoden aikana. Suunta on ollut muutaman vuoden ajan todella karmiva. Yhteiskunnallisesti aktiivisten suomenmielisten lisäksi ihan tavallisten kansalaisten huoli Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta on selvästi kasvanut. Samaan aikaan ihmiset ovat pettyneet politiikkaan, jonka uskottavuus on koko puoluepoliittisella kentällä romahtanut. On yhä enemmän suomalaisia, jotka eivät usko yhdenkään puolueen olevan heidän asiallaan. Ne vaihtoehdot, joita on tarjolla, eivät kohtaa myöskään omien arvojeni ja tavoitteideni kanssa. Lyhyesti, puolueen perustaminen on ainoa vastaus kysyntään.

Puoluetoiminta voi olla pitkä kärsimysten taival, etenkin kun kyse on vasta perustetusta puolueesta, jolla ei käytännössä ole pohjallaan mitään, kuten rahoitusta tai toimivaa organisaatiota. Mikä tulee olemaan Sinimustien menestyksen avain?

Aito usko omaan asiaan ja ideologian palo sen julistamisessa. Voitonjano. Sinimustaa Liikettä eivät vedä poliitikot, vaan lahjomattomat aktivistit. Kun uskoo vakaasti asiaansa kavahtamatta leimoja, jakaa uskoa, toivoa ja rohkeutta kanssakulkijoilleen. On totta, että on omat vaikeutensa lähteä liikkeelle tyhjästä. Valitettavasti raha on tärkeä elementti markkinoinnissa, ns. vanhoilla puolueilla on käytössään julkista rahaa ja jäseniä, jotka maksavat jäsenmaksuja. Puolueorganisaation myötä niillä on paikallisesti omat aktiivinsa, jotka markkinoivat ohjelmia toreilla ja tapahtumissa. Meillä ei ole ulkopuolista rahaa eikä paikallisjärjestöjä vielä, me menemme omillamme kautta maan ja rakennamme organisaatiota. Ihmiset ovat laumasieluja, jotka lähtevät helposti voittajan mukaan. Minä olen nähnyt ja tehnyt tätä aiemminkin ja tiedän, mikä on mahdollista, kun uskoo asiaansa ja jaksaa toistaa sitä.

Sinulla on vuosien kokemus puolueessa toimimisesta ja Tampereen kunnallisvaltuustosta. Tuleeko opeista olemaan hyötyä, kun Sinimustaa Liikettä rakennetaan?

Todellakin. Olen ollut sisällä Tampereen paikallispolitiikassa 14 vuotta, olin useita vuosia myös maakunnan kuvioissa ja valtakunnan politiikassa avustajan työn sekä Perussuomalaiset rp:n puoluevaltuuston ja ‑hallituksen kautta. Nämä kaikki ovat auttaneet oppimaan niin hyvässä kuin pahassa. Olen tehnyt talkootyönä käytännössä lähes yksinäni kasvavan puolueen piiriorganisaatiossa kaiken, mm. useiden vaalien ehdokashankinnan, kenttätyön, markkinoinnin sekä neuvottelut ja paljon muuta. Kokoustekniikka, yhdistys- ja puoluelaki, järjestötyön hallinta ja johtaminen, sekä kaikki mitä näihin hommiin sisältyy, on tuttua, monta asiaa on myös kantapään kautta tullut koettua ja virheistä opittua.

Myös kaikki epärehellisyys, moraalittomuus ja häikäilemättömyys etenkin omiaan kohtaan on ollut opettavaista, sellaisesta ei olisi voinut ottaa opikseen missään muualla eikä millään muulla tavalla kuin ottamalla iskut vastaan ja kestämällä ne. Halveksun petturuutta ja selkärangattomuutta, jota politiikan maailma on täynnä. En osaa sanoa muuttuvatko jotkut ihmiset politiikassa toimiessaan vai olivatko he sellaisia jo ryhtyessään poliitikoiksi, mutta osasivat peittää oikean luontonsa ja arvonsa pyrkiessään eteenpäin. Kaikkien kokemusteni jälkeen minun on vaikea, ellei jopa mahdoton luottaa yhteenkään ihmiseen, mutta koen, että liikkeemme aktiivit eivät ole mukana itsekkäin motiivein ja se on erittäin hyvä lähtökohta.

Minkälaisista ihmisistä luulet potentiaalisimpien äänestäjien Sinimustille tulevan?

Toistaiseksi kiinnostuneimpia ovat olleet avoimesti kansallismieliset kaikenikäiset ihmiset, mutta uskon myös hiljaisen enemmistön, tavallisten suomalaisten jo heräilevän. Vaatii rohkeutta tunnustaa julkisesti tukevansa sellaista puoluetta, joka on median ja muiden puolueiden toimesta demonisoitu, mutta äänestyskopissa ei ole kukaan katsomassa. Suomalaista yhteiskuntaa sen monissa rakenteissa on niin kauan murennettu ja mädätetty sisältäpäin, että vaatii paljon aikaa kääntää kehitystä uuteen suuntaan. Meidän perusajatuksemme aloittaessamme oli, että me teemme ohjelman, jonka päämääristä emme ole valmiit tinkimään. Meille on turha tulla kenenkään sanomaan, että saisitte enemmän kannatusta, jos tekisitte niin tai näin. Sellainen populismi ei ole meidän tapamme, me emme loivenna saadaksemme laajempaa hyväksyntää. Lukekaa ohjelmamme ja ottakaa tai jättäkää.

Sinimusta Liike ja Perussuomalaiset kampanjoivat merkittävissä kysymyksissä osittain samoilla teemoilla. Mitä arvelet, tuleeko puolue viemään ääniä Perussuomalaisilta vai tuleeko puolueen äänet enemmänkin nukkuvilta äänestäjiltä?

Tätä on vaikea lähteä veikkaamaan. On varmasti sellaisia ihmisiä, jotka ovat pettyneitä perussuomalaisiin ja tarttuvat tilaisuuteen, tai sellaisia, jotka ovat äänestäneet perussuomalaisia katsoen sen olevan huonoista vaihtoehdoista paras. Mutta tunnen myös paljon ihmisiä, jotka sanovat, että eivät ole äänestäneet, koska heille ei ole ollut tarjolla vaihtoehtoa. Nämä ovat pääosin nuoria aikuisia, työssäkäyviä ja perheellisiä tai sellaista perustamassa. Tulevaisuuden tekijöitä. Meillä ei ole ollut mielessämme lähteä kilpailemaan juuri Perussuomalaisten kanssa äänistä, me kilpailemme kaikkien muidenkin puolueiden kanssa. Ohjelmamme on lopulta hyvin erilainen kuin PS:n, joten sellaiset äänestäjät, jotka siirtyisivät sieltä äänestämään Sinimustaa Liikettä, ovat todennäköisesti äänestäneet perussuomalaisia vain maahanmuuttopolitiikan vuoksi. Meillä ei ole maahanmuutto-ohjelmaa lainkaan, koska Sinimustan Liikkeen Suomessa ei ole varsinaisesti maahanmuuttoa ollenkaan.

Olet kertomasi mukaan mukana myös Suomalaisavussa, Kansallismielisten liittoumassa sekä Suomen Sisussa. Voiko tästä päätellä, että myös ulkoparlamentaarinen poliittinen toiminta tulee osaltasi jatkumaan puolueesta huolimatta? Jos kyllä, niin miksi koet ulkoparlamentaarisen toiminnan tärkeäksi?

Olen ollut läpi elämäni tietyllä tapaa kansalaisaktivisti, vaikka en ole aina ollut sitä poliittisesti. Minut on voinut tavata oppilaskunnan puheenjohtajan paikalla, asukasyhdistyksissä, vanhempainyhdistyksissä ja kaikenlaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa ja yhteisöllisissä harrastuksissa. Tavallaan noissakin ollaan politiikan rajapinnoilla, mutta en ole tehnyt mitään itse politiikan vuoksi vaan saadakseni aikaan hyödyllisiä ja hyviä asioita. Silloin, kun havahduin suomalaisvihamieliseen ja monikulttuurista yhteiskuntaa suomalaisten kustannuksella rajulla vauhdilla eteenpäin vievään politiikkaan, lähdin pitämään omieni puolta. En silloinkaan ajatellut lähteväni mukaan politiikkaan, enkä mieltänyt itseäni poliitikoksi, en oikeastaan ole mieltänyt koskaan, vaikka myöhemmin minut on sellaiseksi tituleerattu.

Kun minut erotettiin perussuomalaisista ja myöhemmin valtuustoryhmästä, en katsonut aikani vaikuttajana olevan ohi. Jatkoin toimintaa jo mainituissa järjestöissä ja mahdollisuuksien mukaan olen käytettävissä jatkossakin. Toki viimeisen puolentoista vuoden aikana vapaa-aika on kulunut enimmäkseen Sinimustan Liikkeen ohjelmatyössä ja muiden järjestöjen toimintaan osallistuminen on jäänyt vähemmälle. Etenkin harmittaa, että en ole ehtinyt tarpeeksi töihin Suomalaisapuun, koska suomalaisten avuntarve on lisääntynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana. Koen ulkoparlamentaarisen työn tärkeäksi, koska se antaa mahdollisuuden toimia samanhenkisten ihmisten parissa sellaisillekin, joita ei niinkään politiikka kiinnosta, vaan itselleen sopiva harrastus- tai vapaaehtoistoiminta. Verkostoituminen ihan ruohonjuuritasolla on monella tapaa kansallismielistä kenttää vahvistavaa ja yhdistävää.

Olet viisilapsisen suurperheen äiti. Perhearjesta huolimatta olet löytänyt aikaa poliittiselle aktivismille. Miten ihmeessä se on ollut mahdollista?

Silloin kun olen lähtenyt aktiivisesti politiikkaan mukaan, kolme vanhinta poikaani ovat olleet jo nuoria aikuisia ja kaksi heistä asuneet omissa talouksissaan, nuorimmatkin olivat jo koululaisia. Pienten lasten kanssa ”harrastukseni” ei tietenkään olisi onnistunut, eikä olisi järkevää sellaista yrittääkään. Kun työni politiikassa lisääntyi, perheeni eli käytännössä minun kalenterini mukaan, siitä en ole ylpeä. Kaikista lapsistani on kuitenkin tullut kunnollisia fiksuja aikuisia, jotka ovat oppineet tekemään töitä ja pärjäämään elämässä, huolimatta siitä, että he ovat joutuneet antamaan osan äidistään yhteiskunnallisiin vapaaehtoistöihin. Toivon heidän ymmärtävän, että se on tapahtunut heidän tulevaisuutensa ja heidän lastensa tulevaisuuden hyväksi.

Toimit aikaisemmin kahden vuoden ajan myös eduskunta-avustajana kansanedustajalle. Minkälaista on avustajan arki? Pääseekö avustajan roolissa näkemään kuinka läheltä esimerkiksi poliittista korruptiota tai muuta kieroilua?

Kansanedustajan avustajan työtä voi olla hyvin monenlaista, riippuen kansanedustajasta ja siitä mitä hän avustajaltaan haluaa. Avustaja pääsee näkemään lähes kaiken minkä esimiehensäkin. Oma aikani avustajana oli mielenkiintoinen ja avartava. Varmasti jokainen, joka menee ”taloon” töihin, myös uusi kansanedustaja, yllättyy siitä vauhdista, jolla asiat etenevät, ja miten nopeasti kaikkeen pitää reagoida. Parhaimmillaan avustajan työ voi olla uppoutumista kiinnostaviin asioihin, tiedonhankintaan on kaikki mahdolliset väylät käytettävissä melkeinpä nappia painamalla. Pahinta on kirjoittaa puhetta jonkun asian puolesta vastoin omaa mielipidettään. Tulihan siellä paljon nähtyä ja koettua.

Olet saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kirjoitettuasi maahanmuuttoa kritisoineen blogin. Koetko tuomion ja ylipäätään koko lakipykälän olevan poliittisesti motivoitunut, vai saitko rikostuomion ansaitusti aivan kuten kuuluukin?

Blogikirjoitus ”Kun unelma on saavutettu, on myöhäistä katua” sensuroitiin US:n blogeista ja nostettiin mediassa tuomiolle vihapuheesta suurilla otsikoilla ja useiden yliopistoprofessoreiden kommenteilla. Uskoin tuolloin vielä oikeuslaitokseen ja suivaannuin näiden ”asiantuntijoiden” tuomioiden julistamiseen. Mielestäni vain oikeuslaitos voi tuomita, joten pyysin poliisia tutkimaan täyttääkö kirjoitukseni rikoksen tunnusmerkit. Minulle naureskeltiin tuolloin, että olisin ”tehnyt rikosilmoituksen itsestäni”, kun tosiasiassa halusin vain todistaa, että kirjoituksessani ei ole mitään rikoksen tunnusmerkkejä. Toisin kävi, valtakunnan mielipidevainoaja Raija Toiviainen oli tuolloin apulaisvaltakunnansyyttäjä, enkä tuntenut vielä hänen intohimoaan suomenmielisten kurittamiseksi.

Toiviainen nosti syytteen, käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsi eikä korkein oikeus antanut valituslupaa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut käsiteltäväksi. Seuraava ote blogistani sisältää Toiviaisen mukaan syrjivän ja yleistävän väitteen muslimien taipumuksesta terrorismiin sekä muihin väkivaltaisiin ja halveksittaviin tekoihin. Syyttäjän mukaan rikollista oli, että olen pyrkinyt levittämään suvaitsemattomuutta kaikkia muslimeita kohtaan esittämällä, etten halua maahan yhtään henkilöä, joka tunnustaa islamin uskoa. ”Suomeen ja koko Eurooppaan rantautuu kulttuuri, uskonto ja laki, jolle julmuus vääräuskoisia kohtaan on itsestäänselvyys. Se alistaa häikäilemättömästi kaiken alleen. Se vaatii, vaan ei suvaitse. Ei ole maltillista islamia, on vain yksi islam. On vain yksi Koraani, jonka mukaan jokaisen muslimin tulee elää.

Vanha Eurooppamme ei pääse terrorismista niin kauan kuin suvaitsemme ja hyväksymme islamin opit. Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta tässä ajassa kaikki Euroopan terroristit ovat muslimeja. Kaiken kohtaamani vihan, pöyristymisen, paheksunnan ja pilkan jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että minä en halua islamin valtaavan maatamme. Minua ei hävetä enkä pyydä anteeksi, että en halua maahamme yhtään muslimia, joka ei ole valmis luopumaan tämän alistavan ja väkivaltaisen uskonnon vaatimasta kulttuurista saadakseen oikeuden vieraanvaraisuutemme hyväksikäyttöön. Kun Suomeen on tunkeuduttu ja kansa alistettu – kun vääräuskoiset on tapettu – naiset ja lapset raiskattu, moskeijat on pystytetty ja demokratia kukistettu, kysyn teiltä, jotka tämän halusitte, samoilla sanoilla, joilla minulta on tivattu Hävettääkö? Pyydättekö anteeksi? Olen pahoillani, silloin se on myöhäistä.” Minä olen edelleen samaa mieltä, enkä pyydä anteeksi.

Nokian kaupungilla on yksi julkinen taideteoksesi, symbolinen pronssiveistos nimeltään ”Annetaan heille hyvä pallo”. Kuinka kauan luulet veistoksen pysyvän paikallaan, kun kulttuurimarxistit alkavat ulkomailta kopioidun opin mukaisesti pyyhkimään historiaa ja väärämielisten kulttuuria myös Suomessa?

On jotenkin hauska ajatus, että jotkut olisivat ehkä etsimässä julkista taideteosta tuhotakseen sen vähintään punaisella spraymaalilla vain koska sen tekijä olen minä. Ensinnäkin koska se sijaitsee paikalla, jossa on valvontakamerat, ja toisekseen koska se symboloi sellaisia arvoja, joita he itse väittävät edustavansa. Veistoksen nimi ”Annetaan heille hyvä pallo” viittaa symbolisesti muutamaan asiaan. Toisaalta voidaan ajatella, että pallo on maa, joka meidän olisi pidettävä niin hyvänä, että siitä voisi nauttia monet sukupolvet vielä meidän jälkeemme. Pallo voidaan käsittää myös erilliseksi asiaksi tai suuremmaksi kokonaisuudeksi, joka annetaan seuraavan sukupolven hoidettavaksi. Se voi kuvata myös prosessia, jossa sukupolvi vaihtuu.

Olen tehnyt tuon veistoksen jokaisen vaiheen alusta loppuun asti itse, saven muotoilun, muottien valun, metallin sulatuksen ja muottiin kaatamisen, viimeistelyn hitsauksineen ja lopuksi vahauksen. Olen myös itse käynyt valitsemassa sille luonnonkiven jalustaksi, kuljettanut sen oikealle paikalle ja kiinnittänyt kiviporan avulla veistoksen kiveen. Eli ei mikään pikku juttu. Tuo veistos ei ole ainoa taideteos, jonka olen myynyt. Minulle ei ole jäänyt myymistäni teoksista minkäänlaista haikeutta tai luopumisen tuskaa, minä en myöskään uhraa ajatuksia sille, mitä niille on tapahtunut tai tulee tapahtumaan, omistajan asia on pitää niistä huolta, jos haluaa niiden säilyvän. Minun intohimoni on luomisessa, ei säilyttämisessä. Vastasin ehkä väärään kysymykseen, mutta halusin kertoa, että minua ei loukkaisi veistoksen tuhoaminen, minä olen saanut toteuttaa sen ideasta valmiiksi ja onnistunut siinä suunnitelmani mukaisesti, vaikeuksienkin kautta.

Symbolien ja kuvien sotkeminen ja tuhoaminen on säälittävää. Sanotaan, että voittaja kirjoittaa historian. Silloin kun voittaja kaataa vastustajansa kuvat ja pystyttää tilalle omansa, sillä on merkitystä. Silloin se jättää jälkensä historiaan. Nykyinen kulttuurimarxistien tuhoamisvimma on verrattavissa kiusaaviin pikkulapsiin. Kun lapsi haluaa rakentaa pyöreän hiekkalinnan ja joku toinen tekee neliskanttisen, niin lapsi rikkoo sen koska se ei ollut sellainen kuin hän halusi, mutta ei osannut tehdä. Ei lasta suututa sen linnan ulkonäkö vaan se että sen teki joku muu kuin hän itse. Lopulta lapsi itkee, kun häntä torutaan. Enkä tarkoita tällä sitä, että punikki kaataa Marskin patsaan koska ei osaa tehdä sellaista patsasta kuin tahtoisi.

Mitä sanoisit ihmiselle, joka miettii Sinimustiin liittymistä?

Kysyisin, onko hän lukenut ohjelmamme ajatuksella ja onko hän valmis sitoutumaan siihen. Ei tarvitse olla kaikesta aivan samaa mieltä, mutta pitää hyväksyä ohjelmamme, sen tavoitteet ja tavat millä niihin päästään. Puolueen jäsenyys ei edellytä keneltäkään aktivismiin ryhtymistä, pelkästään jäsenmaksun maksaminen auttaa aktiiveja viemään puoluetta eteenpäin. Otamme toki ilomielin vastaan kaiken muunkin avun, joka on tarjolla. Sanoisin, että tässä me olemme, tervetuloa mukaan taistelemaan kansallisten päämäärien puolesta.