Julius Evola: ”Salaisen sodan aseet” (1938), osa 1

Partisaani julkaisee kahdessa osassa käännöksen italialaisen Julius Evolan 27.6.1938 pitämästä esitelmästä ”Salaisen sodan aseet”. Tilaa Evolan teos Tiikerillä ratsastaminen Kielletyt kirjat ‑kaupasta!

On olemassa salainen sota: Tämä on sota, jota maailmaan muutosta ajavat voimat käyvät ”maan alla” käyttäen keinoja, jotka onnistuvat lähes aina pakenemaan tavanomaisilta tutkimusmenetelmiltä. Salaisen sodan käsite kuuluu niin sanotusti kolmiulotteiseen historiateoriaan; ei tarkastella vain niitä kahta ulottuvuutta, jotka liittyvät ilmeisiin syihin, tapahtumiin ja johtajiin, vaan ennen kaikkea syvyyden ulottuvuutta. Tässä ”maanalaisessa” ulottuvuudessa piilevät voimat ja vaikutukset, joiden merkitys on ratkaisevaa, ja jotka usein eivät edes ole palautettavissa yksinkertaiseen inhimilliseen tekijään (olkoon se sitten yksilöllinen tai kollektiivinen), eikä niitä voida selittää pelkästään tavallisilla syy-seuraus-suhteilla.

On syytä tarkentaa, mitä tarkoitetaan ”maanalaisella” tässä yhteydessä. Emme tarkoita tällä termillä pimeää, irrationaalista tai alitajuista voimaa, jonka vastakohta olisi valveutunut tietoisuus. On totta, että maailmassa on aina suuri joukko niitä, joiden kohtalo on toimia historian objekteina sen sijaan, että he olisivat tietoisia roolistaan ja vaikuttimistaan. He eivät usein ymmärrä edes omia päämääriään, ajatuksiaan ja toimiaan, minkä vuoksi heidän pääasiallisena vaikuttimenaan voidaan pitää pikemminkin alitajuntaa kuin itsetietoista ajattelua. Siksi salaisen sodan tärkeitä taisteluita käydään myös alitajunnassa.

Historian todelliset vaikuttajat edustavat kuitenkin täysin erilaista tyyppiä – ei alitajuista tai tiedostamatonta vaan älykästä, itsetietoista ja laskelmoivaa. On vaarallinen filosofinen virhe ajatella historiaa jonkinlaisena irrationaalisena, hahmottomana ja sokeana voimana. Tämä virhekäsitys on kuitenkin levinnyt läpi salaisen sodan rintamalinjojen.

Kolmas ulottuvuus historiassa ei siis saa kadota abstraktin filosofian sumuun, vaan se on ajateltava täsmällisten ”älyjen” asuttamaksi maailmaksi. Vaikka tietyt salaseurat voivat olla näiden voimien välittömiä työkaluja, ei kuitenkaan pidä olettaa, että tällaiset seurat yksinään muodostaisivat näkymättömän vihollisemme, sillä kyseessä on taistelu, joka on viime kädessä metafyysinen.

Yksi länsimaissa vallitsevista historianäkemyksistä toteaa, että historiassa ei ole havaittavissa mitään luonnollisten, poliittisten, taloudellisten tai sosiaalisten ajureiden johtamaa muutosta, vaan kyse on ”suunnitelman” kehitystä. ”Suunnitelma” on ennalta laadittu, mutta sillä on myös vastustajansa. Tällaisia vastavoimia kutsutaan toisinaan moraalisesti ”pahan voimiksi” tai uskonnollisissa piireissä esimerkiksi Antikristuksen voimiksi. Näille näkemyksille voi olla katetta seuraavien kolmen ehdon täyttyessä: 1) se on käännettävä teologiselta tasolta käytännön tasolle, 2) sen on oltava yleinen metodologinen periaate syvälliselle tapahtumien ymmärtämiselle, ja 3) se on yleistettävä ja vapautettava yksipuolisista kristillisistä ennakko-oletuksista, koska se on pätevä myös ei-kristillisessä kulttuurissa.

Kun puhutaan inhimillisistä instituutioista, on luontevaa puhua traditionaalisista ja antitraditionaalisista voimista, henkisen hierarkian ja kosmoksen voimista sekä vallankumouksellisen tuhon ja kaaoksen voimista. Tänään on enemmän kuin koskaan tarpeen käsitellä tällaisia ajatuksia, jotka eivät ole sekoitettavissa filosofisiin spekulaatioihin, vaan ne on nähtävä välttämättöminä aseina oikeassa toiminnassa.

Haluamme muistuttaa hyvin merkittävästä kohdasta Siionin viisaiden pöytäkirjoissa: ”Gojimien [ei-juutalaisten. Suom. huom.] ajattelutapa on puhtaasti eläimellistä, he eivät ole kyvykkäitä ennakoimaan niitä seurauksia, joita tietty syy voi aiheuttaa, jos se esitetään tietyssä valossa. Juuri tämän ajattelutavan eron vuoksi me (Siionin viisaat) ja gojimit päädymme helposti siihen lopputulemaan, että olemme Jumalan valittuja ja yliluonnollisia verrattuna gojimien vaistomaiseen ja eläimelliseen olemukseen. Gojimit ymmärtävät kyllä ’faktoja’, mutta eivät näe niitä etukäteen eivätkä ole kyvykkäitä keksimään mitään muuta kuin aineellisia asioita.” Siionin viisaiden pöytäkirjat nimittää meitä gojimeja ”historian objekteiksi”, kun taas juutalaiset nostetaan historian subjekteiksi. Tuomio on meidän kannaltamme kauhea.

Useimpien nykyisten ”toiminnan ihmisten” ajattelutapa näyttäytyy – verrattuna heidän naamioituihin vastustajiinsa – todellakin lapsellisena. He keskittyvät täysin siihen, mikä on välittömästi käsin kosketeltavaa, eivätkä kykene hahmottamaan kausaalisuhteita muiden kuin äärimmäisen rajoittuneiden ja lähes aina materialististen tekijöiden raameissa.

Salainen rintama sen sijaan toimii (luonnontieteen käsitteitä käyttääksemme) ”mittaamattomilla” ja ”ei-kvantitatiivisilla” alueilla. Näillä alueilla syntyvät muutokset ja trendit ovat aluksi lähes huomaamattomia, mutta ajan myötä ne kumuloituvat kohtalokkain seurauksin. Salaisen rintaman toiminta on laskelmoivaa ja päämäärätietoista, mutta hankalasti havaittavaa.

Se, mitä Wundt aikoinaan kutsui ”tavoitteiden heterogeenisyydeksi”, näyttelee tässä pääroolia: Tietyt yksilöt tai ihmisryhmät, jotka uskovat tavoittelevansa vain tiettyjä haluamiaan asioita, palvelevat tietämättään suuremman kokonaisuuden välineinä. Tällöin he edistävät kehityskulkuja, joiden takana on jotain aivan muuta kuin heidän rajallinen tahtonsa. Siksi ero tavoitellun ja toteutuneen välillä eli periaatteiden ja ohjelmien sekä niiden todellisten seurausten välillä historiassa tarjoaa arvokkaimman materiaalin tutkittaessa todellisia voimia, jotka ovat vaikuttaneet suurten muutosten toteutumiseen.

Tämä johdanto huomioon ottaen, haluamme tarkastella joitakin keinoja, joita salaisen maailmanmuutoksen voimat käyttävät nykyään toimiensa peittämiseksi, hämätäkseen vastustajiaan ja vaikuttaakseen historian suuntaan.

1.) Positivistinen teoria historiasta.

Ensinnäkin on syytä tutustua ajatukseen, jonka mukaan niin sanottu positivistinen tapa tarkastella historiaa on vain yksi teoria monista. Positivistista teoriaa historiasta on systemaattisesti levitetty moderniin kulttuuriimme antitraditionaalisten voimien toimesta heidän toimintansa peittämiseksi. Kyse ei siis ole ”spontaanista” tai luonnollisesta kehityksestä vaan ajattelutapamme manipuloinnista. Ne, jotka uskovat, että historia on täysin ihmisten ohjaamaa ja määräytyy vain taloudellisten, poliittisten sekä sosiaalisten tekijöiden ajamana, eivät ole tarkkanäköisiä, vaan he sekoittavat syyt ja seuraukset. Positivismin synnyttämä historiallinen sokeus palvelee näkymättömän rintaman tavoitteita.

Positivistisen vinouman rampauttama kulttuuri tarjoaa erinomaisen pohjan toiminnalle kolmannessa ulottuvuudessa. Moderni kulttuurimme on taantunut heikoksi, sokeaksi ja puolustuskyvyttömäksi positivististen ja rationalististen harhakäsitysten ja luonnontieteellisen reduktionismin takia. Meillä on vielä pitkä matka edessämme, jos tahdomme paljastaa kaikille virheelliset arvot modernin ajattelun taustalla – näiden arvojen leviäminen ei ollut vahinko, vaan viholliset kylvivät ne täysin tietoisesti kulttuuriimme.

Olemme jo puhuneet tietyistä länsimaissa suosiota kartuttavista historiakäsityksistä, jotka eivät ole positivistisia. Sen sijaan ne kuvaavat historiaa irrationaalisena, tiedostamattomana ja sokeana voimana käyttäen termejä, kuten ”tuleminen”, ”elämä” ja ”henki”. Myös tämä ajattelutapa on salaisessa sodassa hyödynnetty ase:

2.) Korvaamisen taktiikka.

Tätä taktiikkaa käytetään aina, kun vaarana on suurten ihmisjoukkojen herääminen ja kun ”historian objektit” yrittävät irrottautua aatteellisista kahleista, joiden avulla maailmanmuutoksen salaiset voimat ovat heitä kontrolloineet.

Tässä mainitussa tilanteessa nämä epämääräiset käsitteet ”tulemisesta”, ”elämästä”, ”tiedostamattomasta” jne. ovat vain syötti niille, jotka eivät enää tyydy positivistisiin kaavoihin. Näillä usvaisilla ja mystisillä käsitteillä ”historian objekteja” estetään katsomasta sinne, minne heidän tulisi katsoa – kohti vihollista. Näiden käsitteiden sumussa heidän näkökenttänsä on verhottu yhtä tehokkaasti kuin positivistisen agnostisismin pimeässä yössä. Filosofia ja maailmankatsomus ovat pelinappuloita, kun historiallinen salaliitto etenee.

3.) Vääristyksen taktiikka.

Kulttuurimme tuhoamisen vaikutukset voivat saavuttaa niin konkreettisen ja äärimmäisen muodon, että ne lopulta herättävät yhteiskunnallisen vastareaktion. Vastarinnan edustajat etsivät hapuillen symboleja ja myyttejä, jotka voisivat olla sopivia jälleenrakentamiseen, ja saattavat jopa löytää niitä. Kyseessä on lähes aina traditioon liittyviä symboleja ja viittauksia menneisyyteen, jotka tuhon partaalla oleva rotu päättää nyt elvyttää.

Tässä tapauksessa salainen taistelu ei toteudu suoran toiminnan kautta. Vihollinen ei toisin sanoen nouse näkyvästi vastustamaan uudelleen henkiin herätettyjä symboleja. Sen sijaan vihollinen alkaa tukea valeoppositiota eli niitä, joiden toiminta vesittää symbolien voiman. Valeoppositiota tukemalla aito vastarinta pyritään tukahduttamaan ja kääntämään jopa alkuperäistä tavoitettaan vastaan. Vastarinnan tuhoutuessa vihollinen vahvistaa asemiaan.

Tätä taktiikkaa voidaan soveltaa eri alueilla, niin henkisellä kuin poliittisellakin kentällä, ja se vaikuttaa olevan erityisen suosittua tänä päivänä. On syytä mainita joitakin esimerkkejä tästä.

”Traditionalistinen liike” on hyvä esimerkki. Traditio rakentuu metafyysisen periaatteen ympärille. Traditio on mysteeri, joka pitää sisällään jokaisen olion korkeimman olomuodon. Traditio esimerkiksi kertoo, mikä on rodun ja kulttuurin korkein olemus. Traditiolle jatkuvuus ja ikuisuus ovat oleellista hetkellisen ja väliaikaisen sijaan. Traditio ammentaa tietonsa tulkitsemalla symboleja ja periaatteita, jotka ovat yliyksilöllisiä sekä iättömiä. Tradition ympärille rakentuu myös eliitti, jonka asema perustuu heidän korkeampaan olemukseen.

Usein modernissa maailmassa käy kuitenkin niin, että epämääräinen kaipuu traditioon vesittyy pinnalliseksi ”traditionalismiksi”. Olipa tällainen alemman tason ”traditionalismi” luonteeltaan sitten intellektuellia tai militanttia, se ajautuu harhapoluille sekoittaessaan aidon tradition taantuneisiin ”perinteisiin” tai materialistisen yhteiskunnan rutiineihin. Näin ”traditionalisti” hirttäytyy onttoihin ja merkityksensä menettäneisiin tradition kuoriin ymmärtämättä symbolien aitoa tarkoitusta. Tämä tarjoaa viholliselle tilaisuuden hyökätä aitoa traditiota vastaan.

Meidän onkin suhtauduttava erittäin varoen oman aikamme poliittisiin ja filosofisiin koulukuntiin, jotka väittävät pyrkivänsä elvyttämään muinaiset symbolit ratkaisuna aikamme ongelmiin. Usein nämä koulukunnat ovat parhaimmillaankin vain onttoja parodioita todellisesta traditiosta. Nykyisiä uudistusliikkeitä (esimerkiksi rotuoppi sekä roomalais- ja arjalaisaatteiden ja niihin liittyvän valtio-opin elvyttäminen) täytyykin varjella, jotta vastustaja ei pääse vääristämään niitä. Vihollinen tietää niiden sisältämän voiman ja pyrkii siksi rapauttamaan niiden todellisen ytimen.

4.) Muutoksen taktiikka.

Maailmanmuutoksen salaiset voimat olivat täysin tietoisia siitä, että heidän vihaamansa yhteiskunnallinen järjestys pohjautui luonnontieteellisen käsityskyvyn ylittävään elementtiin – henkeen. Henki ei ole filosofinen abstraktio, vaan korkeampi transsendentaali todellisuus, johon myös maallisen vallankäyttäjän täytyy nojata saadakseen oikeutuksensa.

Kun uskonnollinen yhtenäiskulttuuri kukistettiin länsimaissa, maailmanmuutoksen voimat päivittivät strategiaansa: Heidän uusi tavoitteensa oli varmistaa, että kaikki henkiset/hengelliset liikkeet korruptoitaisiin ja lamautettaisiin, mikäli niistä olisi vaaraa vihamielisille vallanpitäjille. Korruptiosta syntyi ”uuden ajan spirituaalisuus”, joka perustuu aidon tradition vääristyneisiin jäljitelmiin. Tällaisten liikkeiden henkiset johtajat ovat oppimattomia fanaatikoita, jotka syyllistyvät usein erilaisiin väärinkäytöksiin.

Näkymättömille vihollisillemme ”uuden ajan spirituaalisuuden” nousu on ollut kaksinkertainen siunaus.

Ensinnäkin viholliset ovat voineet hyödyntää näiden liikkeiden huonoa mainetta hyökkäyksissään aitoa traditiota vastaan. Muinaisen aristokratian arvokkaita filosofisia symboleja on esimerkiksi häpäisty liittämällä ne perusteettomasti vapaamuurariuteen. Samalla symbolit on leimattu luonnontieteellisen positivismin hengessä ”taikauskoksi”. Toiseksi korruptoituneet spiritualistiset liikkeet ovat johdattaneet henkisiä etsijöitä harjoituksiin, jotka eivät ole ylevöittäneet sielua vaan ajaneet harjoittajat rappioon ja henkisen kaaoksen tilaan.

Maailmanmuutoksen voimat ovat siis kääntäneet muinaiset symbolit ja harjoitukset länsimaalaisia ihmisiä vastaan. Esimerkiksi korruptoitunut teosofinen liike saarnaa kieroutunutta oppiaan ”ylikansallisesta ihmisyydestä” vedoten vanhoihin naisiin, roskaväkeen ja alempiin luokkiin. Näin traditiomme elementeistä on tehty paitsi vaarattomia vihollistemme kannalta myös aseita, joita viholliset käyttävät nyt meitä vastaan.

Artikkelisarjan toinen osa julkaistaan myöhemmin tällä viikolla.