Gabriele Adinolfin puhe Nation Europa ‑konferenssissa

Ukrainassa järjestettiin Lvivin kaupungissa maan itsenäisyyspäivänä 24.8. kokoontuminen, johon oli kutsuttu merkittäviä kansallisradikaaleja järjestöjä ja vaikuttajia paikalle. Kokoontumisen tarkoitus oli luoda Eurooppalaista yhteistyöjärjestöä sellaisten aktivistijärjestöjen välillä, jotka ovat antaneet todellisia näyttöjä olemassaolonsa oikeutuksesta. 

Paikalla olivat esimerkiksi CasaPound, Der dritte Weg, Bulgarian National Union ja monia muita. Ukrainassa toimivista ryhmistä paikalla oli Svoboda, Tradition & Order, Wotan Jugend sekä Avantguardia. Sotilaallis-poliittisista järjestöistä olivat Russian Volunteer Korps, German Volunteer Korps sekä Belarusian Volunteer Korps edustettuina.

Kokouksen tarkoitus on edistää eurooppalaisen kulttuurivallankumouksen syntyä kehittämällä toiminnallista puolta aktivismissa ja toisaalta myös tukemalla Ukrainassa taistelevia nationalisteja, jotka ovat uudelleen syntymässä olevan soturihengen edelläkävijöitä.

Tapahtuman kunniavieraaksi oli kutsuttu italialainen Gabriele Adinolfi, joka on ollut kolmannen tien kulkija jo vuosikymmenten ajan. Häntä voi hyvällä omallatunnolla kutsua yhdeksi eurooppalaisen militantin nationalismin tärkeimmistä aktivisteista, sillä hänellä on elämän mittainen työ takanaan. Partisaani julkaisee Adinolfin paikalla pitämän puheen alla.

* * *

Terveiseni tänään kokoontuneille eurooppalaisille vilpittömille tovereille.

Annan teille lyhyen lausuntoni, jonka voitte myöhemmin pyytää minulta tai järjestäjiltä kirjallisena.

Jokaisessa tärkeässä tilanteessa tehtyyn ponnisteluun liittyy suurta potentiaalia ja haittoja, jotka voivat vaarantaa sen täyden toteutumisen.

Suurin haitta on henkinen taantuminen ja menneisyyden organisaatiomallien toistaminen, kuten hypoteettisten hallitusten ohjelmiin kehitetyt ratkaisut.

Potentiaalin tarjoaa puolestaan itse kriisi (joka on synonyymi mahdollisuudelle).

Ukrainan sota on tuonut soturihengen takaisin esille. Kilpailu tulevaisuuden energialähteistä on haastanut Euroopan kaupallisen keskinkertaisuuden. Suuria haasteita, jotka uhkaavat selviytymistämme, on olemassa, mutta toisaalta ne voivat myös taata sen. Nämä haasteet ovat demografia, woke-kulttuuri ja teknologia.

Näitä haasteita ei pidä kohdata reaktiivisella ajattelulla. On turha puolustaa menneisyyden mallia; meidän on luotava uusia malleja, joita ohjaavat periaatteet, eivät arvot. Sillä arvot ovat ’arviointeja’, eli suhteellisia ilmentymiä periaatteista. Periaatteet ovat ajattomia ja ne välittyvät sekä veren että myytin kautta.

Meidän ei tule tuhlata aikaa sellaisten sosiaalisten ja kulttuuristen mallien puolustamiseen, jotka ovat romahtamassa; meidän on oltava mielikuvituksellisia ja kekseliäitä ja valettava nämä periaatteet uusiin malleihin.

’Maailma pyörii verkkaisesti, mutta ei niiden ympärillä, jotka pitävät meteliä, vaan niiden, jotka KEKSIVÄT UUSIA ARVOJA.’ Näin puhui Zarathustra.

Kehittyneen kapitalismin ja sen kommunistisen sielun aikakausi on muuttanut eliitit ylikansallisiksi ja luokkapohjaisiksi oligarkioiksi.

Mutta meidän ei pidä sortua siihen, mitä kutsun oikeistolaiseksi versioksi marxismista, joka asettaa kansan vastakkain eliitin kanssa. Historia on aina ollut eliittien välinen kamppailu, ja viime vuosisadan kansallisten vallankumousten suuruus oli juuri siinä, että ne antoivat kansalle mahdollisuuden päättää omat eliittinsä.

Tämä on kohtalon meille asettama vaatimus: muodostaa eliittejä. Ei ryhmä‑, puolue- tai ghettoeliittejä, vaan kansan eliittejä. Suuri haaste on luoda Euroopalle uudet eliitit.

Voimme kuvitella muuttavamme Eurooppaa miten haluamme, mutta se on vain älyllinen harjoitus, kunnes onnistumme toteuttamaan konkreettisia muutoksia, jotka saavat muodon jokapäiväisessä toiminnassa.

Sosiaalisten siteiden rakentaminen hajonneessa yhteiskunnassa, työ autonomisten alueiden luomiseksi, jotka kytkeytyvät ihanteelliseen keskukseen Imperiumin käsitteen mukaisesti, ja korporatiivisen taloudellisen konseptin toteuttaminen, joka on ainoa malli, joka pystyy vastustamaan liberalismia ja sen kommunistista palvelijaa. Kaikki tämä täytyy ja myös voidaan tehdä.

On täysin hyödytöntä valittaa ahdistavista tilanteista, kuten demografiasta ja maahanmuutosta, jos emme pysty aikaansaamaan järjestelmällisiä muutoksia, jotka tuovat muutoksen syntyvyydessä, robotiikan käytössä sekä Euroopan ja Afrikan välisen väestöllisen suhteen kääntämisessä.

Meidän on oltava positiivisia ja luovia, kaukana apokalyptisista valituksista. Olkaamme etujoukkoa, älkäämme taantumuksellisia! Me emme tarvitse ihmisiä, jotka huutavat, koska talo palaa, vaan niitä, jotka osaavat pelastaa osan siitä ja rakentaa loput uudelleen.

Eurooppa tarvitsee karjuvia ja nauravia eliittejä. Eliittejä, joilla on metafyysinen leikkimisen ilo ja jotka ovat mukana kaikessa olennaisessa, eivät vain muodollisessa toiminnassa.

Futuristien hengessä vain sota ja taide ovat aitoja. Tällä aitoudella, jopa leikillisesti, meidän on kohdattava tulevaisuuden poliittiset ja metapoliittiset valinnat.

Meidän on valittava itsemme, mikä tarkoittaa työtä itsessämme, ei niinkään taidoissa ja rationaalisessa älykkyydessä – vaikka nekin ovat tärkeitä – vaan eksistentiaalisella tasolla.

Meidän on valittava itsemme ja luotava keskuuteemme eletty ja jaettu eurooppalainen henki.

Tätä teemme Euroopan Landsknecht-kollektiivin kanssa, joka ei ole liike tai yksinomainen organisaatio, vaan ryhmä, joka on kaikkien apuna ja joka kasvaa myös tämän uuden liittouman myötä.

Eurooppalaista vallankumouksellista nationalistista ’puoluetta’ ei tarvita. Tarvitaan eliittejä, jotka eivät ole ylimielisiä, eivätkä ahneita henkilökohtaiselle menestykselle, mutta kykenevät innovoimaan ja joita ohjaa aina Pohjantähti. Euroopan on oltava keskus – ei alisteinen itään tai länteen, vaan vapaa majakka kolmannelle tielle tässä maailmassa.

Toivotan teille menestystä. Toivon, että olosuhteet mahdollistavat yhteydenpidon tovereiden välillä. Kunnioittava tervehdys sotureille ja sankareille! Eläköön esivanhempiemme ja lastemme Eurooppa, Eurooppa, joka elää meissä ja joka tarvitsee meitä päästäkseen valaistuakseen jälleen!