Kansallissosialistinen kasvatus ja opetus Saksassa, osa 3

6. Yksilön vapaus ja kansankokonaisuuden edut.

Mutta eikö yksityisen yksilön vapaus ja etu joudu kansanyhteisyyden vaatimusten rinnalla liiaksi rajoitetuksi tai syrjäytetyksi, kuten esim. Neuvostoliitossa on kommunismin vaikutuksesta tapahtunut. Siinä tapauksessa kansallissosialismi epäilemättä vahingoittaisi enimmän itseään, ja sen toteuttaminen käytännössä kävisi mahdottomaksi korskean kulttuuritason omaavan Saksan kansan keskuudessa.

Kansallissosialismin periaatteisiin kuuluukin, että yksilön persoonallisuuden tulee saada kasvaa sisäisesti vapaana ja kehittää tosi arvokasta yksilöllistä omalaatuisuutta, kun hän vain alistuu kansankokonaisuuden palvelukseen yhteisen kansallisen kasvatuspäämäärän puitteissa. Ja Saksan kansan kunniaksi on mainittava, että se itse on vapaaehtoisesti suostunut yksilöllisen vapauden rajoittamiseen korkeiden kansanyhteisöllisten päämäärien saavuttamiseksi.

Kansallissosialismin periaatteiden mukaan tulee siis jokaisen yksilön luontaisen kyvykkyyden ja omalaatuisen lahjakkuuden saada vapaasti kehittyä, sillä siten jokainen yksilö oman persoonallisuutensa kehkeyttämisen ohessa samalla tuottaa parhaan hyödyn kansan yhteisyydelle ja kokonaisuudelle. Siinä siis sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ohessa samalla pidetään silmällä valtion ja yhteiskunnan etua.

Tässä suhteessa Krieck korostaakin, että saksalainen henki ei milloinkaan tule ilmentämään itseään samanlaisena kaavamaisena ykseytenä, sillä siihen se on liian rikas arvokkaista luontaisista taipumuksista, moninaisista ilmenemismuodoista ja kehitysmahdollisuuksista.

7. Yksilöllisten taipumusten ja kykyjen merkitys.

Kuten jo aikaisemminkin oli nyt siis vielä enemmän oleva periaatteena, jota nyt myös oli käytännössä sosiaalisten lakien avulla todella toteutettava: »opintie vapaaksi kaikille kyvykkäille!» ja jokainen mies sukuperään ja varallisuuteen katsomatta oikealle paikalle yhteiskunnassa, ts. kykyjensä ja taipumustensa mukaiselle toimipaikalle!».

Näin hän voi aikaansaada suurimmat ja laadultaan parhaimmat työntulokset joko aineellisella tai henkisellä alalla. Hitler korostaa eritoten, että siinä piilee kansan suuruutta edistävä tärkeä tekijä, ja kansojen keskinäisessä kilpailussa perii voiton se, jolla on koko henkisessä johdossaan edustettuina parhaimmat kyvyt ja lujatahtoisimmat persoonallisuudet, kun taas alakynteen jää se kansa, joka ei kiinnitä huomiota yksityisten edustajain synnynnäisiin kykyihin, vaan säätyyn ja kansanluokkaan.

Kun marxilainen käsityskanta pyrki kaikilla inhimillisen elämän aloilla pääsemään eroon yksilön ylivoimaisesta merkityksestä ja korvaamaan sen suurten joukkojen lukumäärällä, koska se piti jokaista ihmistä yhtä hyvänä kuin toistakin, niin kansallissosialismi päinvastoin korostaa sitä ylimyksellistä periaatetta, että kansan keskuudessa on turvattava kaikkein parhaimmille yksilöille johtoasema ja suurin vaikutusvalta asianomaisen kansan keskuudessa.

Hitler korostaa eritoten, että inhimillisen yhteisön täytyy omassa itsessään olla sen pyrkimyksen ruumiillistuma, että erikoisilla luontaisilla lahjoilla varustetut kyvyt asetetaan suurten joukkojen yläpuolelle ja nämä niin ollen alistetaan kykyjen alaisiksi, koska eivät suuret joukot eivätkä enemmistöt suorita järjestely tai ajatustyötä, vaan on koko inhimillinen kulttuuri ainoastaan persoonallisuuksien luovan toiminnan tulosta. Sen vuoksi tulee hyvin järjestetyn inhimillisen yhteisön auliisti auttaa noiden luovien voimien työskentelyä ja mahdollisimman hyödyllisellä tavalla käyttää niitä koko yhteisön hyväksi.

Mutta samalla näiden yksityisten persoonallisuuksien luovan kyvyn aikaansaannokset palvelevat pohjimmiltaan lakkaamatta täyttyvää korkeampaa ihmiseksi tulemista. Yllä esitetyn johdosta johtunee lukijan mieleen Nietzschen moraalifilosofiassa esiintynyt katsantokanta, että kansa on vain väline muutaman yli-ihmisen kehittämiseksi ja hengen aristokratian luomiseksi.

8. Synnynnäisesti lahjakkaitten opastaminen opintielle.

Koska konemaisesti opitulla ja harjoitetulla tietomäärällä ei ole mitään tekemistä suuremman tai pienemmän kyvykkyyden kanssa ja koska luovia aikaansaannoksia voi syntyä vain silloin, kun kyky ja tieto ovat yhtyneet keskenään, niin on kansallisen valtion tehtävänä äärimmäisen huolellisesti ja tarkasti seuloa ja etsiä kaikkien kansalaisten suuresta joukosta synnynnäisesti kaikkein kykenevimmät ja lahjakkaimmat yksilöt ja johtaa nämä sopivilla aloilla kansanyhteisön palvelukseen, virkoihin ja arvoihin.

Hitler korostaa eritoten, että on synti ikuisen Luojan tahtoa vastaan, että lukuisat aivan lahjattomat ja kyvyttömät ihmiset, jotka usein ovat syntyisin ylemmistä kerroksista ja useinkin vailla välttämätöntä tahdonvoimaa ja tarmoa, katsotaan korkeamman opetuksen arvoisiksi, jota vastoin monet hyvin lahjakkaat ja kyvykkäät, jotka useinkin ovat kansan alimmista kerroksista lähteneitä sekä tarmokkaita yksilöitä, jäävät kaikkea ylempää koulutusta vaille. 

Sitä vahinkoa, jota yhteiskunta ja valtio siten joutuu kärsimään, ei käy ollenkaan arvioiminenkaan. Siten luontaisen lahjakkuuden ja kyvykkyyden perusteella tapahtuvassa ennakkoluulottomassa valikoinnissa piilee tärkeä, kansan aineellista ja henkistä kehitystä edistävä tekijä, ja sen avulla saadaan myös aikaan, että olemassa olevat kansan henkiset kerrokset joutuvat lakkaamatta uudistumaan alhaalta päin tulevan raikkaan, tuoreen verenlisän johdosta.

Mutta kenelläkään ei korkeimmissakaan yhteiskunnallisissa asemissa ole aihetta ylpeillä, sillä luonto on yksilölle antanut ilman hänen omaa ansiotaan synnynnäiset lahjat ja taipumukset, ja hänen velvollisuutensa on niitä kehittää ja käyttää sekä sittemmin vuorostaan korvata uutterasti ja vilpittömästi vastapalveluksillaan kansanyhteisölle se, mitä tämä on hänen koulutuksekseen uhrannut.

Mutta ruumiillinenkin työ on aatteellisesti yhtä arvokasta kuin henkinen, joten molempien aatteellisen arvon mittana ei ole yksilön suorittaman työn laatu, vaan hänen aikaansaannostensa kunnollisuus ja hyvyys. Siten siis jokaisesta yksilöstä itsestään tulee hänen oman onnensa ja merkityksensä seppä. Parempi palkka ei saa olla ainoana kiihokkeena suurempiin henkisiin suorituksiin, sillä jos tämä näkökanta olisi yksinomaisesti ollut maailmassa vallitsevana, niin ihmiskunnalta olisivat sen suurimmat tieteelliset keksinnöt ja kulttuurihyödykkeet jääneet ainiaaksi saavuttamatta; eiväthän mullistavimpien tieteellisten tutkimusten suorittajat ole uurastaneet rahanhimosta, vaan päinvastoin he ovat aatteellisen innostuksensa valtaamina nimenomaan luopuneet rikkauden maallisesta onnesta.

Lue myös artikkelisarjan osat 1 ja 2!