Minne menet, Suomen kansa?
Puoluekiista, viha, kateus, itsekkyys viettävät triumfiaan nykyajan Suomessa. Vahvempi tallaa ja lyö maahan heikomman, halpamainen siivon, häikäilemätön jalon — valta riemuitsee oikeuden yläpuolella. Petkutukset, varkaudet, riistot voittavat ja kunniallinen, rehellinen työ saa väistyä. Puolueet tappelevat keskenään, kuilut ammottavat sekä poliittisella että taloudellisella alalla.
Kansaamme raastavat hajalle suuret vastakkaiset maailmankatsomukset. Toiset asettavat yksityisomaisuuden ja yritteliäisyyden kaiken toiminnan pohjaksi, toiset taas sanovat sen varkaudeksi. Toiset ottavat isänmaallisuuskäsitteen yksinoikeudekseen ja kyltikseen, toiset taas uneksivat kansainvälisyydestä pelastusta. Osa kansasta pitää siniristilippua tunnuksenaan, osa taas ihannoi punaista vaatetta.
Taloudellisella alalla on tilanne yhtä synkkä, ellei vieläkin surkeampi. Pakkohuutokaupat ovat jokapäiväisiä ilmiöitä, maatalouksia sortuu, samoin kuin muitakin talouksia jatkuvasti yhä vain ja kiihtyvässä tempossa. Maanviljelijä saa lähteä konnultaan, työmies mökiltään, teollisuusmies tehtaastaan, kauppias ja liikemies työpaikaltaan, käsityöläinen omasta aherruspajastaan. Työnantajan ja työntekijän juopa vain suurenee, tulee kerrassaan sovittamattomaksi.
Pankkimiehet huokailevat, luottamus on poissa, se mikä tänään on vahva, voi huomenna jo sortua, ei mitään voi tehdä. Tuloksena kaikesta tästä on — puute, kurjuus, soppajonot, yhä suureneva työttömyys sekä entistä katkerampi viha puolueitten välillä ja yhteiskuntaa ynnä voimassaolevia oloja vastaan. Tällainen on kuva nykytilanteesta Suomessa, huolimatta siitä, ettei 10 vuoteen meillä mikään ole pyörinyt niin nopeaan ja suurin tuloksin kuin lakilaitoksemme rotaatiokone.
Kansakunnan hajaannuksen sanotaan johtuvan heikosta moraalista, mutta tällöin ei oteta huomioon, että moraalikin kehittyäkseen ja vahvistuakseen tarvitsee määrätyn maaperän ja sitä ei voine sanoa, että meillä tällä kertaa on maaperä sopiva.
Meillä kuvitellaan voitavan viedä eteenpäin valtakunnan kehitystä ainoastaan saamalla lakituotanto mahdollisimman suureksi välittämättä suurempia sen kvaliteetistä, puhumattakaan siitä, että kansan henki, kehitys ja oma näkemys jäävät huomioon ottamatta.
Tämän nykyisen järjestelmän ristiriitojen ja kirojen kaaoksessa syntyi Suomen Kansan Järjestö, jota tämä lehti tulee edustamaan.
Yhteishyvä ylimpänä ohjeenaan lähtee järjestö liikkeelle tarkoituksella luoda maahamme kansallisvaltio, joka pohjautuu terveesti ajattelevaan, työtätekevään, työlle arvoa antavaan, hyvinvoipaan Suomen kansaan, joka on isänmaallinen, puolustustahtoinen ja myöskin todella kykenee puolustamaan tätä maata.
Me tahdomme vapauttaa kansamme puolue-elämän kiroista, me emme hyväksy kansainvälisyyden iestä, emme marxilaisuuden hahmossa emmekä myöskään rahavallan kaapuun kietoutuneena. Me tahdomme vapauttaa kansamme korko-orjuudesta, lainapääomasta, jota kansainvälisyys johtaa ja joka asettaa sulut meidän kansalliselle työllemme ja kehitykselle pitäen ne täydellisessä riippuvaisuudessa. Puolueet lupaavat kansalaisillemme kaikkea hyvää. Me lupaamme myöskin, lupaamme — työtä, taistelua.
Kansalaiset, tulkaa riveihimme, yhdessä työskentelemään, yhteisvoimin luomaan uutta Suomea, jossa jokainen kansalainen tuntee voivansa hyvin ja jota jokainen voi pitää rakkaana isänmaanaan ja jossa puoluerajat eivät erota kansalaisia toisistaan, ei viha eikä itsekkyys ole määräävänä tekijänä, vaan yhteishyvä, kokonaisuuden etu ylinnä kaiken.
Meidän riveihimme on nyt jo muutaman kuukauden kestäneen toimintamme aikana liittynyt rajoitetulla alueella tuhansia kansalaisia kaikista valtiollisista puolueista. Monet tuhannet on niitä, jotka ovat omaksuneet meidän näkemyksemme, meidän maailmankatsomuksemme ja jotka eivät tunne enää puoluerajoja, puoluekarsinoita, vaan ajattelevat vapaasti, ilman vihaa ja itsekkyyttä, yhdessä koettavat etsiä tien vapauteen puoluevallan ja kansainvälisyyden kiroista.
Me tiedämme kyllä, että työmme on vaikea ja vie pitemmän ajan toteutuakseen, sillä vastustus tulee olemaan ankara. Siksi lupaammekin jäsenillemme vain työtä ja taistelua. Mitä suurempi vastus, sitä kirkkaampi ja kypsyneempi on meidän näkemyksemme.
Työhön ja taisteluun me kutsumme Teitä kansalaiset, kansamme onneksi ja menestykseksi! Kansamme kohtalon suomiin hyviin ominaisuuksiin: kestävyyteen, kykyyn ja pyrkimykseen pitää työ kunniassa, luottaen me olemme varmat siitä, että me pääsemme tarkoitustemme perille. Tie saattaa olla vaivalloista kulkea ja pitkä, riippuen siitä, miten pian kansamme herää näkemään olevien olojen puutteet, pääsee varmuuteen siitä, että entistä tietä, puolueitten viitoittamaa polkua kulkien meidän on mahdottomuus päästä tästä umpikujasta, mutta sittenkin me saavutamme päämaalin — kansamme vapaus, hyvinvointi.
Me tulemme työskentelemään kaikkialla, me tunkeudumme joka paikkaan, teemme tiettäväksi näkemyksemme ja maailmankatsomuksemme, me tulemme lakkaamatta toistamaan herätyshuutomme tälle kansalle, siksi kunnes maahamme syntyy yhtenäinen, yksimielinen, eheä Suomen kansa.
Herää Suomi, herää!
Lähde: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1850251?page=1
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Nimetön
Harvinaisen ajankohtainen teksti. Voisi kuvitella että se olisi kirjoitettu ihan viime päivinä. Surullista on vaan huomata kuinka historia vaan toistuu tai ei muutu mihinkään, vaan samat ongelmat kohta satavuotta myöhemmin jatkavat vain tuhotaan.
Nimetön
Harvinaisen ajankohtainen teksti. Voisi kuvitella että se olisi kirjoitettu ihan viime päivinä. Surullista on vaan huomata kuinka historia vaan toistuu tai ei muutu mihinkään, vaan samat ongelmat kohta satavuotta myöhemmin jatkavat vain tuhoaan.
TJV
Ajatonta sanomaa.