Hiljattain pidetyissä eurovaaleissa Perussuomalaiset sai oikeutetusti näpeilleen. Suomalaisten hyvinvoinnista suurilla saksilla leikkaava valeoppositiopuolue vastaanotti äänestäjiltä muistutuksen siitä, ettei väestönvaihtoa edistävä ja kansainvälisiä pankkeja hännystelevä politikointi ole lopulta tie edes maltillisten äänestäjien sydämiin.
Tilanne oli päinvastainen Ranskassa, jossa aiemmin Kansallisena Rintamana tunnettu Kansallinen Liittouma (KL) ‑puolue sai murskavoiton. KL:n 28-vuotiaasta nousukkaasta Jordan Bardellasta povataan suomalaismedioita myöten jopa maan seuraavaa pääministeriä.
Partisaanin lukijakunnassa Ranskan tapahtumat eivät tietenkään aiheuta varauksettomia riemunkiljahduksia. Kun Kansallinen Liittouma oli vielä Kansallinen Rintama, kyseessä oli Jean-Marie Le Penin johtama aito kansallisradikaali voima, joka oli avoimesti antisionistinen ja jopa holokaustirevisionismiin taipuvainen liike. Kansallisella Rintamalla oli kunniakkaat juuret myös maailmansotien välisessä eurooppalaisessa kansallismielisyydessä erään perustajansa Waffen SS ‑taustan ansiosta.
Puolueen vallanvaihdoksen myötä Jean-Marien tytär Marine Le Pen alkoi muuttaa puoluetta liberaaliksi friikkisirkukseksi sionisteineen ja saateenkaarilobbareineen. Viime marraskuussa Marine Le Pen osallistui puolueensa virallisena edustajana marssille Israelin rikosten puolesta ja lupasi suojella Ranskan juutalaisia ”paitsi fyysisesti myös moraalisesti”. (Sionistimarssi oli ilmeisesti liian raju jopa Rothschild-taustaisen Emmanuel Macronin imagolle, joten presidentti ei osallistunut.)
Le Penin suojatti Bardella on poliittisista ja taloudellisista kysymyksistä autuaan tietämätön TikTok-ilveilijä. Vaikka hänen ansioitaan loistavana pr-miehenä ei kiistä kukaan, olisi hän yhteiskunnallisen sokeutensa vuoksi täydellinen sätkynukke Euroopan todellisille vallanpitäjille, sionistiselle finanssieliitille, mikäli hän sattuisi saamaan seuraavissa vaaleissa kouraansa ministerin salkuista painavimman.
”Is it good for the Jews?”
Ja kaikesta tästä huolimatta juutalaiset ovat peloissaan Ranskan kehityksestä. Juutalaisten intellektuellien julkaisu Forward toteaa lakonisesti sen, minkä sanomisesta valkoiset kansallismieliset voivat helposti joutua ongelmiin viranomaisten kanssa: Vaalien yhteydessä juutalaisten etniset vaistot terävöityvät huippuunsa ja tärkein kysymys on ”Is it good for the Jews?” – kuka vallankahvaan hamuavista poliitikoista ajaisi juutalaisten etua?
Juutalaislehden mukaan maahanmuuttokriittisten kansallismielisten (Kansallinen Liittouma) sekä kapitalismi- ja Amerikka-kriittisten vasemmistolaisten (Ranskan Sosialistipuolue) suosion nousu Ranskan vaaleissa aiheuttaa maan juutalaisille kaksinkertaisen uhan. Tästä on loogisesti pääteltävissä, että Forwardin kannan mukaan vapaa maahanmuuttopolitiikka (lue: väestönvaihto) sekä Washington-konsensuksena tunnettu amerikkalaislähtöinen finanssikapitalismi ja sotaisa ulkopolitiikka ovat järjestäytyneen juutalaisyhteisön intressien keskiössä. Forward ja Partisaani ovat asiasta liikuttavan yksimielisiä.
Forwardin ja muiden juutalaisjulkaisujen kommentaareista selviää kuitenkin pian, ettei Sosialistipuolueen vaalimenestystä pidetä järin suurena uhkana sionistien pyrkimyksille. Syykin on yksinkertainen: sitä johtaa juutalainen Raphaël Glucksmann, joka on pyrkinyt puolustelemaan Israelin hirvittäviä ihmisoikeusrikoksia Gazassa ja vaientamaan aidot antisionistiset äänet vasemmalla. Glucksmannin molemmat vanhemmat muistetaan niin sanotun vasemmistosionistisen liikkeen pitkäaikaisina edustajina. Ranskan Sosialistipuolue pysyy uskollisina juurilleen, sillä myös sen ensimmäinen johtaja oli – arvasit oikein – juutalainen Léon Blum.
(Ranskan monikulttuurinen kaaos ja vasemmiston rivejä repivä sisällissota Israel-kysymyksessä on saanut absurdeja ja koomisiakin piirteitä. Vaalien alla Gazaa tukevat muslimimaahanmuuttajat töhrivät Israelin rikoksia puolustelevan Glucksmannin julisteita piirtäen juutalaiselle Hitler-viiksiä ja hakaristimerkkejä. Arabien ilmeinen tavoite oli viestiä, että sionistit ovat ”niitä todellisia natseja”.)
Pankkiirien saappaita nuolemassa
Juutalaisten ei tarvitse pelätä, että myöskään Le Penin ja Bardellan puolue muodostaisi välitöntä uhkaa. Talouslehdistön mukaan Bardella on alkanut viime aikoina sitoa lämpimiä suhteita Ranskan finanssieliittiin eli tahoihin, joiden käskyihin pohjautuen maa on ajettu Vichyn hallinnon kaatumisen jälkeen portaittain kohti tulehtuneempaa monikulttuurista kaaosta.
Financial Times (FT) kirjoittaa, että Bardella on tullut tutuiksi erityisesti Pariisin investointipankkiireille. Suomeksi sanottuna Bardella on päättänyt antaa vahvat vakuudet Rothschildin, Lazardin, Goldman Sachsin ja muiden Euroopan ikivanhojen verivihollisten edustajille. FT:n mukaan KL on ilmoittanut avoimesti saavansa nyt jatkuvasti yhteydenottoja ”lobbareilta, rahoittajilta ja suuryhtiöiltä”. Näille on ratkaisevan tärkeää päästä vaikuttamaan puolueen päätöksentekoon, kun Le Penin ja Bardellan vaikutusvalta jatkaa kasvuaan. Bardella on talouskysymyksissä jopa Marine Le Peniä liberaalimpi. Siinä missä Le Pen on lupaillut hyvinvointivaltiota työväenluokkaisille äänestäjille, on nuori TikTok-kukonpoika tähdännyt kaiken tarmonsa finanssiluokan mielistelyyn.
Miksi KL:n suosio silti huolestuttaa juutalaisia? Eikö puolueen korkeimman johdon korruptoiminen tarjoa tarpeeksi hyvän turvan sionisteille? Ei. Juutalaiset eivät pelkää KL:n johtoa vaan sen nopeasti kasvavaa äänestäjäpohjaa (KL on voittanut viimein myös akateemisesti koulutetut puolelleen ja äänestäjien sydämet sellaisillakin alueilla, joissa puolue oli aiemmin erityisen heikoilla) sekä Overtonin ikkunan väistämätöntä siirtymistä kohti kansallismielistä päätyä.
Yhä useampi ranskalainen on nostanut maahanmuuttoon, etnisyyteen ja rotuun liittyvät kysymykset politiikan keskiöön. Alussa kiukku kohdistuu arabiterroristeihin, mutta lopulta yhä useampi KL:n äänestäjä alkaa ihmetellä, ketkä ovat todella lobanneet avoimien rajojen puolesta ja keiden syytä KL:n johdossa rehottava korruptio on. Kun kansa alkaa etsiä todellisia syyllisiä, aitojen muutosten aika koittaa.
Merkit ovat jo ilmassa. Jewish Telegraphic Agencyn siteeraaman Sciences Po ‑yliopiston tutkimuksen mukaan KL:n äänestäjien riveissä esiintyy enemmän avointa juutalaisvastaisuutta kuin minkään muun puolueen. Vaikka sionistien selusta on toistaiseksi turvattu, Ranskan kaduilla kytee kansallismielinen muutosvoima, jota Le Pen ja Bardella eivät voi loputtomiin kontrolloida.
Lähteet: Forward, Financial Times (1, 2, 3), Jewish Telegraphic Agency, RFI
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
general
Jean-Marie Le-Pen oli koko uransa ajan todellinen ranskalainen ja ymmärsi hyvin juutalaisten suunnattoman vallanhimon, mutta tytär muutti ratkaisevasti suuntaa ja siksi nykyinen puolue on vain varjokuva aiemmasta.
Ranskan kansa tulee vähitellen ymmärtämään totuuden eli sionistien lonkerot ovat kaikessa roskaväen maahantuonnista taloudellisiin ongelmiin asti. Kun ranskalainen herää, silloin veri roiskuu ja sen tietävät juutalaiset hyvin, joten toivottavasti pian!
Nimetön
Suomen järjestelmä noudattaa samaa kaavaa vuodesta toiseen.
Vasemmisto hallitus tuhlaa veronmaksajien rahoja näyttäviin juhliin ja omiin palkankorotuksiin. Rahaa jaetaan surutta ulkomaille kaikenlaisiin täysin tarpeettomiin projekteihin ja avustuskohteisiin. Toisia konkurssikypsiä valtioita pelastetaan miljardien apupaketeilla. Verotusta huojennetaan marginaalisesti, kuitenkin näyttävän mediakampanjan avulla ja luonnollisti luvataan vappusataset kaikille, mitkä sitten vähin äänin unohdetaan. Kaikki luonnollisesti rahoitetaan uudella keskuspankkivella.
Oikeistohallitus vuorostaan leikkaa viimeisiä jäljellä olevia etuisuuksia ja kiristää verotusta. Lakkauttaa kouluja, varuskuntia, terveyskeskuksia, poliisiasemia, leikkaa teiden kunnossapitoa, rautateitä, bussiyhteyksiä, jne, jne. Kaikki perustellaan edellisen hallituksen leväperäisellä talouspolitiikalla. Luonnollisesti päälle otetaan hieman lisää keskuspankkivelkaa, koska leikkauksia ja verotusta ei kärsi kiristää enempää hallituksen kaatumisen pelossa.
Olemme oravanpyörässä, jossa jokainen hallitus rapauttaa Oy Suomi AB:tä pala kerrallaan. Ainoa taho, joka hyötyy tästä ovat keskuspankit, joidenka haltuun kansallinen ja henkilökohtainen omaisuutemme vähin äänin siirtyy.
Joko päättäjämme ovat niin tyhmiä, etteivät he ymmärrä mitä tapahtuu, tai sitten he ovat mukana tässä kusetuksessa.
Näin voisi helposti kuvitella, kun katsoo miten heitä palkitaan kansainvälisillä viroilla ja jetset elämällä heidän vetäytyessä poliittiselta kentältä.
Tähän ei tule ikinä mitään muutosta, jolleivat ihmiset avaa silmiään ja herää unestaan
TT
Monikulttuuri on juutalaistahojen ja kulttuurimarxistien ideoima petos, jolla he voivat heikentää niitä kansoja, jotka voisivat vastustaa juutalaista ylivaltaa tai kommunistien kumoushaaveita. On kuitenkin valitettavaa, että 1900-luvun alkupuolen nationalistiset hankkeet ajoivat itsensä karille monenmoisten ylilyöntien vuoksi. Näitä ylilyöntejä antirasistit ovat surutta käyttäneet oman aivopesuopetuksensa välineinä. Suomessakin näitä, esimerkiksi Natsi-Saksan pölhöyksiä esitellään televisiossa harva se ilta. Kuitenkaan koskaan ei tuoda esiin sitä, että perusideologialtaan kansallissosialismi oli ja on hyvin terve ja luonnonläheinen aate. Varsinkaan ei esitellä sen ansiokkaita saavutuksia, jotka on ollut helppo haudata sodan raunioihin.
Antirasistit ovat nykyisin paniikissa ja antirasistinen rummutus ja hysteria ovat ainakin Suomessa saavuttamassa kliimaksivaiheen. Tätä on turhauttavaa katsella, kun tietää tuon liikkeen alkuperän ja sen omaksumisessa vaadittavan luonnonvastaisen aivopesun, tekopyhyyden ja imelän hyvesignaloinnin määrän. Antirasistinen korttitalo on kenties romahtamassa, mutta ennen sitä nähdään monenmoista surkeaa näytelmää.
Valkoinen hetero
On yksi asia josta olen kiitollinen joka ikinen aamu: Minä en syntynyt juutalaiseksi.
Nimetön
”Never trust a jew” ‑Nikolai Tesla