Elokapinan johdolla siteet väkivaltavasemmistoon myös Ruotsissa

Uutisoimme eilen siitä, että yhä useampi suomalainen on alkanut pitää Elokapina-ryhmää äärivasemmiston bulvaanijärjestönä. Teoriaa tukee muun muassa se, että Suomen Elokapinan taustayhdistyksen puheenjohtaja on Suomen Kommunistisen Puolueen aktiivi ja rikollismellakoihin aiemminkin osallistunut Minna Mentula.

Elokapinan ilmeinen pyrkimys on värvätä mukaan nuoria, jotka potevat valtamedian viime vuosina lietsomaa ”ilmastoahdistusta”. Vaikka järjestön julkisten tempausten keulahahmot ovat usein alaikäisiä suomalaisia vailla aiempaa poliittista taustaa, ovat Elokapinan ohjakset siis vanhan kommunistisen koneiston käsissä.

Kommunisteille Elokapina on tuonut tarvittavan piristysruiskeen toimintaan, sillä Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän propagoiminen on ollut äärimmäisen tehoton taktiikka kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tämä on totta paitsi Suomessa myös muissa länsimaissa.

Ruotsissa media on kirjoittanut, että paikallisen Elokapinan (Extinction Rebellion) johtoon kuuluu Jonathan Pye ‑niminen väkivaltainen marxisti, joka ylläpitää Antifa.se-verkkosivua ja on saanut neljän vuoden ehdottoman vankeustuomion poliittisista rikoksistaan. Pye on todennut, että ainut syy välttää poliittisten murhien suorittamista juuri tällä hetkellä on se, ettei murhista ole tarpeeksi suurta strategista hyötyä. Avmaskerat-sivun julkaisemissa Facebook-viesteissä Pye pyytää juristeilta apua Elokapinalle, jotta järjestö kykenisi saamaan rikoksistaan mahdollisimman suuren hyödyn suhteessa riskeihin.

Miksi äärivasemmisto teeskentelee pitävänsä ympäristön puolia?

Viime vuosina vasemmisto on käytännössä lopettanut EU- ja finanssikapitalismikriittisen kampanjoinnin, sillä globaalin rahanvallan vastustamista pidetään ”nationalistisena” ja jopa ”antisemitistisenä” teemana. Samalla kun kansallismieliset ovat onnistuneet monopolisoimaan muutamia vasemmiston vanhoja teemoja, vasemmisto on pyrkinyt monopolisoimaan ympäristöaatteen.

Ympäristöteemalla ratsastaminen on kuitenkin tuottanut vasemmistolle ideologisia ongelmia. Luonnon kannalta tuhoisimpia kehityskulkuja ovat ylikansoitus, elintasopakolaisuus ja talouden globalisaatio. Tehokkain tapa suojella luontoa olisikin se, että länsimaat sulkisivat rajansa elintasoshoppailijoilta, kotiuttaisivat tuotannon ulkomailta sekä lopettaisivat kehitysmaiden tekohengityksen.

Koska tehokkaimmat luonnonsuojelutaktiikat ovat äärimmäisen nationalistista politiikkaa, pyrkii vasemmisto kiinnittämään suuren yleisön huomion käytännössä pelkästään ilmastonmuutokseen. EU-byrokraattien ja suuryritysten johtajien tavoin vasemmisto väittää, että ilmastonmuutos on ”globaali haaste, joka ratkaistaan ainoastaan globaalilla yhteistyöllä”.

Toisin sanoen vasemmisto valehtelee kannattajilleen, että globalisaation synnyttämät ongelmat oikaistaan lisäämällä globalisaatiota entisestään. Koska väitteessä ei ole logiikkaa edes nimeksi, tulee äärivasemmiston ”kapina” ympäristön puolesta jäämään vallanpitäjien eli globaalin finanssieliitin kannalta vaarattomaksi puuhasteluksi.

Lähteet: Breitbart, Avmaskerat