Arne Somersalo – kansallismielinen ase- ja kynämies

Jokainen suomalainen tuntee Saksan joukoissa palvelleet jääkärit, mutta Saksan joukoissa ensimmäisessä maailmansodassa palveli myös muita suomalaisia. Kansallismielinen upseeri, kirjailija, kansanedustaja ja lehtimies Arne Somersalo oli yksi heistä.

Somersalon suku oli pitkän linjan suomenmielisiä eli fennomaaneja 1800-luvun kielitaistelun aikana. Hänen isänsä Arthur oli tamperelaisen Finlaysonin tehtaan ensimmäinen suomenkielinen johtaja, joka menetti työnsä tehtaan ruotsinkielisten omistajien määräyksestä. Kauppaneuvos Arthur Sommerin perustama oma yritys menestyi, ja Sommerin perhe suomensi nimensä Somersaloksi vuonna 1906. Myös Arne Sommerin uudeksi sukunimeksi tuli Somersalo.

Perheellä oli tiiviit yhteydet sekä sukua Saksassa, ja Arne Somersalon valmistuttua ylioppilaaksi 1908 hän lähti Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa vietettyjen muutaman kuukauden jälkeen opiskelemaan eläinlääkäriksi Jenan yliopistoon Saksaan.

Opinnot Saksassa sujuivat hyvin, ja nuori Somersalo kotiutui maahan. Hän kihlautui saksalaisen pankkiirin tyttären Wilhelmina Beckerin kanssa ja valmistautui porvarilliseen elämään eläinlääkärinä Suomessa. Vuonna 1914 Somersalo oli työharjoittelussa Norjassa ja laittoi merkille saksalaisten harjoittelijatovereittensa valmistautuvan saamaan kutsun asepalvelukseen.

Sota syttyy

Kun sota vihdoin syttyi, Arne Somersalo halusi palvella Saksan joukoissa, sillä Saksan voitto Venäjästä antaisi Suomelle mahdollisuuden itsenäistyä. Venäjän alamaisena häntä ei kuitenkaan hyväksytty palvelukseen ennen kuin Somersalon morsiamen isä käytti vaikutusvaltaansa ja Arne Somersalo hyväksyttiin Saksan ilmavoimiin.

Ilmavoimat oli tuolloin upouusi aselaji ja sinne oli enemmän tulijoita kuin voitiin hyväksyä. Jokaisen tulevan lentäjän tuli itse hankkia alustava lentokoulutus, ja Somersalon ura alkoi lupaavasti. Kihlattu Wilhelmina piti kuitenkin lentämistä liian vaarallisena, ja lokakuussa 1914 Arne Somersalo siirtyi ratsuväkeen ja sieltä vapaaehtoisena hiihtopataljoonaan. Talvella 1914–15 Somersalo palveli rivimiehenä Karpaattien rintamalla. Hän haavoittui tykkitulessa ja kurjan sairaalajakson jälkeen hän palasi ratsuväkeen aliupseeriksi.

Jakso itärintamalla kasvatti Somersalon juutalaiskriittisiä mielipiteitä. Hän halveksi sodalla keinottelevia liikemiehiä. Matkalla rintamalle hän näki Budapestin asemalla kahden lihavan juutalaisen herkuttelevan ja juovan samppanjaa samaan aikaan kun rintamasotilaat söivät laihaa lientä ja leipäkannikoita.

Arne Somersalo määrättiin kouluttajan sekä sota-ansioittensa perusteella upseerikouluun Lockstedtiin (nyk. Hohenlockstedt). Pieni kaupunki oli sama, jossa suomalaiset jääkärit saivat peruskoulutuksensa ja siellä Somersalo ensimmäisen kerran kuuli suomalaisista vapaaehtoisista vapaustaistelijoista Saksan armeijassa.

Länsirintamalle

Luutnantti Arne Somersalon oma sotatie vei esikuntatehtäviin länsirintamalle. Marnen lohkolla vastassa oli myös Ranskan armeijan afrikkalaisia sotilaita, joita Somersalo kuvaili kavaliksi ja halveksittaviksi.

Somersalo palveli Saksan länsirintamalla kesäkuuhun 1918 saakka ja palasi Suomeen. Hän sai 27-vuotiaana majurin arvon ja ennen siirtymistä Suomen ilmavoimien komentajaksi 1920 hän toimi erilaisissa esikuntatehtävissä.

Majuri Somersalon vuodet Suomen ilmailuvoimien (nyk. ilmavoimat) olivat vahvaa kehityksen aikaa. Ranskalaiset ja brittiläiset neuvonantajat kutsuttiin kehittämään Suomen ilmavoimia, ja hävittäjälentäjäkouluttajana toimi maailmansodan ässä Emil Thuy ennen kuin hän siirtyi Neuvostoliittoon 1924 kouluttamaan saksalaisten salaisia ilmavoimia. Somersalon aloitteesta Suomeen kehitettiin myös omaa lentokoneteollisuutta.

Kielikiistat eivät lakanneet Suomen itsenäistymiseen. Ruotsinkielinen lehdistö syytti Arne Somersaloa suomenkielisten suosimisesta ja erilaisista lento-onnettomuuksista, joita väistämättä tapahtui. Vuonna 1926 Somersalo pakotettiin eroamaan puolustusvoimista tullimaksuihin liittyvien epäselvyyksien takia, mutta hänet ylennettiin samalla everstiluutnantiksi. Vapaa-aika antoi Somersalolle tilaisuuden kirjoittaa ja vuonna 1928 hän julkaisi sotamuistelmakirjansa Taisteluvuosien varrelta.

Lapuan Liike ja IKL

Suomalaisen ilmailun ’grand old man’ Arne Somersalo oli ollut perustamassa Suomen valtion lentoyhtiötä Aero Oy:tä (nyk. Finnair) 1923 ja hänet kutsuttiin puolustusvoimista eroamisen jälkeen maailman viidenneksi vanhimman lentoyhtiön apulaisjohtajaksi. Tätä virkaa hän hoiti kunnes nouseva kansallismielinen politiikka vei hänet mennessään.

Kansallismielinen ja kommunisminvastainen Lapuan Liike piti Suomen hallitusta liian lepsuna, ja Arne Somersalo toimi ensin Lapuan Liikkeen lehden Ajan Sanan sekä myöhemmin perustetun Isänmaallisen Kansanliikkeen lehden Ajan Suunnan päätoimittajana. Somersalo oli kärkevä kirjoittaja ja hänen kynästään on peräisin sanonta ”jäljet johtavat sylttytehtaalle”. Tattarisuolta löytyneet ihmisruumiin osat liitettiin noituuteen ja tapauksesta nousi kohu. Makkaratehtailija Joonas Marjanen sanoi liiketoimiensa kärsineen sylttytehdasuutisen vuoksi ja hän vaati 12 000 markkaa korvauksena.

Vuonna 1933 Isänmaallinen Kansanliike lähetti Arne Somersalon Saksaan ja Italiaan luomaan yhteyksiä. Italiassa Somersalo keskusteli neljä tuntia maan johtajan Benito Mussolinin kanssa ja lahjoitti Il Ducelle suomalaisen puukon. Saksassa tapaaminen Adolf Hitlerin kanssa ei toteutunut, mutta Somersalo keskusteli Führerin varamiehen Rudolf Hessin kanssa ja lähetti tämän mukana Hitlerille samanlaisen lahjan kuin Mussolinille.

Sotasankari Somersalo sai kirjoituksillaan entistä suuremman maineen ja hänestä tuli IKL:n kansanedustaja vuosiksi 1933–36. Isänmaallinen Kansanliike kiellettiin tuohon aikaan ja kiellon jälkeen entinen kansanedustaja Arne Somersalo oli talvisotaan saakka IKL:ään liitettyjen sanomalehtien päätoimittajana.

Saksan rinnalla bolshevismia vastaan

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun lopussa 1939, everstiluutnantti Arne Somersalo oli alle viisikymmenvuotias, mutta ajalleen tyypillisesti hän oli jo elämänsä ehtoopuolella. Hänellä oli kuulovamma ja muita terveydellisiä haittoja. Kun hän pyrki sodan sytyttyä asepalvelukseen, Somersalo merkittiin ”ylimääräiseksi vapaaehtoiseksi” ilman tehtävää maanpuolustuksessa. Tilanne kuitenkin oli tiukka ja vuoden 1940 puolella pätevä upseeri nimitettiin Pohjois-Suomessa maata puolustavan Ryhmä Suden esikuntapäälliköksi.

Ryhmä Suden komentaja oli legendaarinen Paavo Susitaival, joka oli periksiantamattoman kansallismielinen upseeri ja poliitikko. Susitaival oli istunut neljä kertaa poliittisista syistä vankilassa. Paavo Susitaival oli yksi neljästä istuvasta kansanedustajasta, jotka luopuivat lokoisista oloista eduskunnassa ja lähtivät vapaaehtoisina rintamalle.

Kun jatkosota syttyi, Arne Somersalo oli elementissään. Suomi oli samalla puolella Saksan kanssa ja taisteli kommunistista Neuvostoliittoa vastaan murskatakseen bolshevismin. Saksaa osaava ja Saksan hyvin tunteva esikuntaupseeri lähetettiin Pohjois-Suomeen SS-joukkoihin kuuluvan taisteluryhmä Nordin esikuntaan yhdysupseeriksi.

Sota sujui hyvin, ja suomalais-saksalaiset joukot etenivät kohti itää rivakkaa tahtia. Puna-armeija kuitenkaan ei luovuttanut omaksi katsomaansa maata ilman vastustusta, ja pohjoisessa käytiin verisiä taisteluja jokaisesta vaarasta.

Perintö elää

Everstiluutnantti Arne Somersalo oli esikuntaupseeri, jonka tehtävä oli pitää taistelujoukkojen toiminta koordinoituna, mutta hän ei malttanut pysyä kaukana rintamalta. Somersalo liikkui maastossa joukkojen mukana, mikä koitui hänen kohtalokseen. Arne Somersalo kaatui 17.8.1941 Kiestingissä.

Somersalon kuolemasta liikkuu useita tarinoita. Erään mukaan hän istahti tupakalle poteron tai juoksuhaudan reunalle ja vihollisen tarkka-ampuja surmasi hänet. Silminnäkijänä ollut 19-vuotias sotilas Paavo Höri kertoi Somersalon ratsastaneen täydessä univormussa joukkojen mukana, minkä yhteydessä venäläisen pikakiväärin sarja surmasi vapaaehtoisesti rintamalle tulleen vanhan veteraanin.

Arne Somersalon kuolema ei ollut hänen perheensä ainoa menetys Pohjois-Suomen taisteluissa. Vain hieman ennen Arne Somersalon sankarikuolemaa hänen 21-vuotias poikansa katosi Sallan taisteluissa. Vänrikki Helmut Somersalo merkittiin kaatuneeksi taistelussa vasta vuonna 1943. Kuolinajaksi on määritelty heinäkuu 1941.

Arne Somersalo todennäköisesti ei ehtinyt saada tietoa poikansa katoamisesta ennen omaa kuolemaansa. Isän ja pojan perintö jäi kuitenkin elämään.

Lähteet: Niinistö, Jussi: Suomalaisia soturikohtaloita; Heinonen, Veikko U.J.: Arne Somersalo