Retkeily osana kansallismielistä elämäntapaa

Koronakriisin yhtenä mielenkiintoisena seurauksena on ollut vaellusreittien ruuhkautuminen. Paatunutkaan nykynuoriso ei ole jaksanut loputtomiin neljän seinän sisällä viihde-elektroniikan hälinän vankina, vaan mieli on ennen pitkään kaivannut ulos luonnon rauhaan.

Monille kyseessä lienee sangen ohimenevä ja höpsö city-vihreiden trendi. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin osoittaa, miksi jokaisen kansallismielisen tulee suunnata luonnonhelmaan kipin kapin, etenkin, jos viimeisimmästä eräretkestä on jo vierähtänyt tovi.

Miksi ja miten?

Eränkäynti tukee hyvin vaalimaamme liikunnallista ja tervettä elämäntapaa. Se on myös käytännöllinen ja kehittävä koko perheen harrastus, joka on helposti yhdistettävissä esimerkiksi kalastuksen, lintubongauksen tai melonnan kaltaisiin järkeviin ulkoilma-aktiviteetteihin. Viikonlopun kestänyt raskaan rinkan kantaminen maksaa itsensä takaisin sikeämpinä yöunina ja perhosen kevyenä olona, joka jatkuu pitkälle seuraavaa työviikkoa.

Kyseessä on myös mitä käytännöllisin reserviläiskunnon ylläpidon muoto. Vielä varusmiespalvelustaan odottaville nuoremmille lukijoille patikointi tarjoaa hyvän etukäteisvalmistautumisen maastossa elämiseen ja operointiin, yhdessä marssi- ja juoksukunnon kehittämisen kanssa.

Kuinka pääsen alkuun?

Harrastus kannattaa aloittaa sangen ennakkoluulottomasti vaikka yksin tehdyillä päiväretkillä. Kokematon eränkävijä päässee jo kymmenen kilometrin lenkillä varsin hyvin jyvälle omasta lähtötasostaan. Samalla on hyvä miettiä, minkälainen välineistö helpottaisi maastoon leiriytymistä. Pidemmän päälle on viisainta verkostoitua ja vaeltaa kokeneempien eränkävijöiden kanssa. Tässä asiassa kansallismieliset järjestöt voivat olla oikotie onneen!

Ehkäpä tärkeimpinä varustehankintoina voidaan pitää vaelluskenkiä ja ‑sukkia. Liian jämptit, saati liian pienet kengät teettävät pitäjälleen vain rakkoja ja tuskaisia kilometrejä jo yhden päivän reissuilla. Siksi kenkien tulee olla tarpeeksi väljät, jotta väliin saadaan mahtumaan kaksi sukkaparia. Vaihtosukkia on viisainta ottaa mukaan mieluummin liikaa kuin liian vähän. Lienee sanomattakin selvää, että kenkien olisi hyvä olla vedenpitävät. Maastoon ei myöskään ole suotavaa lähteä vasta pakastevedetyillä jalkineilla, vaan ne tulisi sisään ajaa noin sadan kilometrin verran.

Tutuksi tulleessa maastossa voi viettää ensimmäisen yön. Laavuja tai autiotupia ei ole aina saatavilla, ja vaikka olisikin, et välttämättä ole kohteen ainoa yöpyjä. Tämän takia yöpymisvälineistöön tulee investoida mahdollisimman pian. Perinteisen teltan lisäksi suosittu yöpymisratkaisu on vähän tilaa vievä riippumatto tarpin kera. Käyttökelpoisia kesämakuupusseja saa puoli-ilmaiseksikin, mutta Suomen oloissa on syytä sijoittaa heti kunnon talvimakuupussiin.

Retkeilijän etiketti ja harrastaminen pitkällä tähtäimellä

Vankasti yleissivistyksen piiriin kuuluvat jokamiehenoikeudet on syytä opetella jo aikaisessa vaiheessa sekä myös noudattaa niitä. Ennen retkeä on tarkastettava voimassaolevat metsäpalovaroitukset, vesipisterajoitukset ja muut poikkeamat. Roskaaminen tai kasviston ja eläinten kaltoinkohtelu eivät kuulu suomalaisen tapoihin!

Erityisesti pitkäkestoisemmilla retkillä hengittävät ja kosteutta hylkivät aluskerrastot parantavat oleellisesti elämänlaatuasi. Kerran kastunut puuvillavaate ei todennäköisesti kuivu koko retken aikana.

Hyviä varustelöytöjä voi tehdä siellä sun täällä, niin uusina kuin käytettyinäkin, joten ylimääräinen myymälöiden listailu jääköön pois tästä kirjoituksesta. Kuitenkin LGBT-ideologiaa promotoivan Varustelekan kaltaisen liikkeen tulisi olla jokaisen kansallismielisen boikottilistalla.

Varusteita hankkiessa on syytä muistaa, että hyvää saa harvemmin halvalla. Sijoitus kerralla kunnolliseen välineistöön tulee kuitenkin kannattamaan, koska oikein käytettynä ja huollettuina varusteet säilyvät käyttökelpoisina sukupolvelta toiselle.