Kesäkuussa järjestetty kolmas WBS Fest oli erittäin onnistunut tapahtuma. Totuttuun tapaan lauantai oli pääpäivä ja perjantai toimi kevyempänä aloituksena. Perjantaina esiintymässä oli kolme Black Metal yhtyettä, muutoin ilta oli vapaamuotoista yhdessäoloa. Lauantaille oli varattu ohjelmaa aamupäivästä myöhäiseen iltaan asti.
Perjantaina ei ollut mikään kiire. Monilla oli vielä työpäivä ja lisäksi suurin osa vieraista joutui matkustamaan kauempaa. Siksi aloituksen venyminen ei haitannut, päin vastoin. Alueelle saapui koko ajan tasaisesti lisää väkeä.
Dawn Of Purity ei ehkä ole monelle tuttu, sillä debyyttialbumi ilmestyy vasta heinäkuun alussa. Ensimmäiseltä mini-CD levyltä tuttu raaka ja karu ulosanti on muuttunut monipuolisemmaksi ja iskevämmäksi. Intensiivistä ja suorasukaista Black Metalia soittava trio oli siinä mielessä haasteellisessa tilanteessa, ettei yleisö vielä tunne kappaleita. Sopivan selkeä soundi yhdistettynä intiimiin tilaan, jossa kappaleita pystyi seuraamaan lähietäisyydeltä oli hyvä. Ilman suuria teatraalisia elementtejä keskittyminen kohdistui itse musiikkiin, joka rullasi hyvin eteenpäin. Yhtyeen pian ilmestyvä albumi kannattaa tsekata. Levyä pitäisi löytyä kotimaisilta jakelijoilta.
Samaa voi sanoa myös seuraavana esiintyneen Black Sun Disciplen kohdalla! Demomateriaali ei antanut odottaa keikalta näin paljon. En myöskään odottanut juuri ilmestyneen täyspitkän tasoista levyä. Korkea ja repivä rääkyminen päällimmäisenä, tiukka soitto ja itse kappaleet ovat saaneet reilusti lihaa luiden ympärille. Laadusta kertoo, että keikalla ensi kertaa kuulemani kappaleet olivat jo muistissa sen verran, että niitä tunnisti keikalla hankitulta CD levyltä vielä useita päiviä myöhemmin. Osa metal-keikoista voi jäädä etäiseksi kohinaksi, mutta nyt oli selvästi useita kappaleita, joissa oli tarttumapintaa, ideaa, otetta ja jäivät siksi mieleen. Black Sun Disciplen kappaleissa on kuultavissa radikaalia sanomaa, mutta luonteeltaan se tuntuu istuvan Black Metal termin alle ilman tarvetta lisämääritelmille. Tuoretta levyä pitäisi löytyä pian kotimaisilta jakelijoilta.
Fatherland on jo demottanut uutta materiaalia. Tuoretta tavaraa on päästy kuulemaan myös keikoilla. Levyillään kylmempi ja suoraviivaisempi yhtye on keikoilla aina villimmän ja energisemmän tuntuinen. Hullummat vokaalit, vimmainen vauhti ja jollain tapaa eläväisempi soitto. Toivottavasti seuraavalle levylle saadaan keikoilta tuttua otetta ja sopivan karkealla tuotannolla. Tämä keikka todisti jälleem yhtyeen olevan kovassa vedossa.
Festarin ympäristö oli täyttynyt teltoista ja ihmiset kokoontuneet moneen eri paikkaan viettämään iltaa. Tarjolla oli mahdollisuus ostaa niin ruokaa kuin kirjoja, levyjä ja vaatteita. Festarivierailla oli myös tilaisuus käydä saunomassa ja istahtaa grillaamaan. Viihtyisä miljöö maaseudun rauhassa oli otollinen paikka kulttuurille. jota WBS edistää.
* * *
Lauantai aamupäivällä oli kamppailu-urheilua. Kehässä kohtasivat toisensa saman painoluokan edustajat, jotka ottelivat toisiaan vastaavalla tasolla. Potentiaalisia loukkaantumisia varten oli tarjolla ensiapua, mutta säännöt olivat tarkasti määritelty loukkaantumisten minimalisoimiseksi. Muun muassa polvien ja kyynärpäiden hyödyntäminen, hiuksista repiminen ja kaikenlaiset likaiset temput olivat kiellettyjä. Varsinaisia tyrmäyksiä ei nähty. Asiansa osaavan tuomari ratkaisi ottelut pitkälti aktiivisuuden perusteella. Iskut ja potkut olivat kovia, jonka vuoksi nähtiin muutama loukkaantumiseen loppunutta erää, verta vuotavaa nenää ynnä muuta. Voitto irtosi myös lukkopainilla. Oli hienoa seurata eri vahvuuksia omaavien miesten mittelöä, jossa saattoi olla vastakkain tekninen paremmuus ja vähemmän tekninen vimmainen yrittäminen. Ikinä ei voinut etukäteen tietää miten matsi tulee päättymään.
Viikonlopun kuluessa sai seurata mediasta miten lehdissä ja somessa alkoi kuohua Oulun tapauksen tiimoilta. Tapauksen olennaisista yksityiskodista ei ole vieläkään tietoa. Henkilön motiiveista tai mielentilasta ei ole löytynyt mitään relevanttia informaatiota. On helppo huomata, miten kaikkein olennaisimmat kysymykset jää tarkoituksella huomiotta, jos on mahdollista käyttää tapahtunutta äärioikeiston vastustamiseen. Ensisijaisesti media ja poliitikot kohdistivat propagandansa hyvin maltillisia puolueita ja organisaatioita vastaan, vaikka kyseessä oli hyvin toisen tyyppinen tekijä.
Samalla poliittinen valtakerros saattoi jälleen kerran loputtomassa rasismi-keskustelun kuplassaan sivuuttaa tiettyjen etnisten ryhmien suhteettoman suuren väkivallan omia sekä suomalaisia kohtaan. Ulkomaalaisten tapauksessa kuolonuhritkin kuitataan monesti pikku-uutisella, usein vielä ilman mainintaa etnisestä taustasta. Sen sijaan tapaus, jossa ajat sitten poliittisen liikkeen jättänyt laitapuolen kulkija tekee sinänsä tuomittavan väkivaltaisen teon ulkomaalaistaustaista varhaisnuorta kohtaan, synnyttää sellaisen moralisoivan mediasirkuksen, jollaista ei nähtäisi koskaan rikoksessa, jossa ulkoeurooppalainen on murhannut suomalaisen. Röyhkeintä tässä silmänkääntötempussa on poliitikkojen ja virkamiesten suomalaisten syyllistäminen, vaikka juuri he ovat itse vastuussa väkivallasta, koska ovat kansan enemmistön tahdon vastaisesti päästäneet maahan väkeä, jolla ei ole kykyä eikä halua sopeutua yhteiskuntaamme.
* * *
Iltapäivän keskustelutilaisuus oli valikoitunut jo kuukausia aiemmin, mutta osui tähän hetkeen täysin nappiin. Lähes kaksi tuntia kestänyt vapaamuotoinen keskustelu eteni pääasiassa kolmen miehen voimin. Yleisöä oli ohjeistettu nostamaan rohkeasti kättä pystyyn kysymyksiä ja kommentteja varten. Kyseessä ei ollut paperista vedetty puhe tai kankea luento, vaan keskustelu, johon sopi esittää näkökulmia tai kysymyksiä juuri siihen väliin milloin jotain asiaa käsiteltiin.
Keskustelun eräs merkittävin kiintopiste oli ns. ”3.0 valkoinen nationalismi”. Sen ohessa käytiin läpi monia kansallisradikaalin kulttuurin ilmentymiä. Punaisena lankana keskustelussa oli ihmisen oma henkilökohtainen elämä ja sen eläminen mielekkäällä ja rakentavalla tavalla. Keskittyminen niihin asioihin, joissa on sekä hyvä että jotka luontevasti kuuluvat itselleen. Uusi kansallisradikaali toiminta on vedonnut aivan uusiin ryhmiin, joita ei välttämättä kiinnosta univormukarnevaali eikä antisosiaalinen alakulttuuri. Rämisevän musiikin ja kaljan juonnin rinnalle, joillain myös sen tilalle, on tullut adrenaliinin täyteistä urheilua, kamppailua, fyysistä aktivismia ja erilaista luovaa toimintaa.
Kansallisradikaalia kulttuuria vastustavat eivät tietenkään kykene näkemään edes urheilua muuna kuin hierarkioita ylläpitävänä ja väkivaltaan kannustavana maskuliinisena kieroutumana. Veljellinen kamppailu, fyysinen treenaus, luonnossa vaeltaminen ja moni muu toimintatapa on hyvin normaalia. Ehkä juuri tuossa terveessä normaaliudessaan jopa radikaalin epänormaalia kun vertailukohdaksi otetaan kilahtanut valtavirtayhteiskunta joka ylistää viallisuutta! Ajatus terveessä ruumiissa elävästä terveestä mielestä ei tunnu epätoivottavalta, mutta medikalisoituneessa ja itseään patologisesti diagnosoivassa kansanosassa se herättää kauhua. Sairasta ajatuksenjuoksua sosiaalisen median täydeltä kuluttavien ja propagandan läpitunkeman median roskaa mieleensä syöttävien keskuudessa eräs nykyisen kansallisradikaalin toiminnan tervein elementti voi hyvinkin olla täysin realistinen toteamus, että on olemassa elämää tuollaisen saastan ulkopuolella.
Radikaali tarkoittaa alkuperäisyyttä, juuriin menevää, perinpohjaista muutosta vaativaa. Tämä muutos alkaa kuitenkin ensisijaisesti itsestä. Monen kansallismielisen ehdottomasti suurin haaste on nimenomaan itsensä kanssa. Löytää merkityksellinen ja itselleen luonteva tapa elää ja toimia. Löytää uusia prioriteetteja elämälle ja hylätä niitä väkinäisiä tavaksi muodostuneita rutiineja, joista ei oikeastaan ole edes valinnut, joista ei pidä, muttei myöskään tajua päästää irti. Negatiivinen turhautuneisuus ja apatia syntyy kokemuksesta, jossa omalla tekemisellä ei ole enää merkitystä. Ei edes henkilökohtaisessa elämässä, puhumattakaan että voisi katsoa tulevaisuuteen optimistisesti.
Tässä keskustelussa käytiin läpi monenlaisia skenaarioita ja henkilöitä, jotka jollain omalla toiminnallaan ovat luoneet uusia tapoja toimia. Tapoja jotka ovat ovat yhä edelleen voimissaan ja mahdollisesti kehittyneet aivan uusiin versioihin. Käsittelyssä oli myös tekemisen ennalta arvaamaton lopputulos. Joku merkityksellinen, mutta vähäpätöiseltä vaikuttanut tekeminen, on aloittanut huomattavasti alkuperäisiä tavoitteitaan suuremman ilmiön.
Käsittelyssä oli myös olennainen suhde julkisen ja todellisen toiminnan välillä. Osa ihmisistä mietiskelee parlamentaarisesta politiikasta tuttua mekanismia, missä ensin hankitaan puolueelle massoja, jonka jälkeen vasta kannattaa alkaa tekemään. Kansallisradikaalin kulttuurin ytimessä on kuitenkin muutos tuohon ajatukseen. On olennaista, että kulttuuria eletään jo ennen massojen tavoittelua. Mikä olisikaan turhempaa kuin huutaa ihmisiä paikalle, ilman, että tarjolla olisi edes jonkinlainen käytännön esimerkki vaihtoehdosta? Maailman on täynnä nolostuttavia pikkupomoja, jotka tykkäävät jaella komentoja massoille, ja odottavat itselleen paimennettavia. Huomattavasti parempi vaihtoehto on ajatus luonnollisesta johtajuudesta. Joku, tai jotkut, ovat jo nyt tekemässä ja elämässä ideaalejaan todellisuudeksi. Lammaslaumat istuvat sohvillaan miettimässä että ”jonkun pitäisi”… Siksi julkisen materiaalin olisi hyvä olla dokumentti jo jostain olemassa olevasta, eikä keinotekoinen illuusio jostain mihin havitellaan väkeä ja mitä jonkun pitäisi tehdä. Kyllä mukaan on lähtijöitä aina kun on jotain mihin oikeasti lähteä!
Tämän vuoksi on olennaista nähdä miten orgaaninen kulttuuri ei yleensä synny keinotekoisista rakenteista, vaan täytyy olla olemassa jonkinlainen persoonaan kiinnittyvä alkulähde, josta se sikiää. Kyseessä voi olla muutaman hengen kaveriporukka, joille yhdessä tekeminen ei ole mitään leimojen hankkimista puoluekirjaan, vaan elämää itsessään. Tällaisen näennäisen marginaalisen toiminnan merkityksettömyydelle naureskelee yleensä nimenomaan ne, jotka eivät osaa ottaa haltuun edes omaa elämäänsä. Kun he oikeuttavat passiivisuutensa alleviivaamalla kaiken merkityksettömyyttä, voi nopeasti päätyä siihen pisteeseen asti, että he ovat itse tilanteen suurimpia uhreja.
Nykyinen atomisoitumista edistävä valtavirtakulttuuri vieraannuttaa itse kutakin terveistä ja tarpeellisista sosiaalisista suhteista, joissa tulee kyseenalaistetuksi ja haastetuksi. Osa voi puhua pahoinvoivasta juurettomasta yksilöstä radikaalina kansallismielisinä. Samoin silmitön väkivalta voi tuntua radikaalilta. Nämä ilmiöt ovat kuitenkin vaivattomimman tien etsimistä ylivoimaisen lohduttomuuden keskellä, jossa muut ratkaisut ovat haastavampia ja vaativampia.
Pitkäjänteinen, vastoinkäymisten edessä luovuttamaton luova tekeminen voi olla se todellinen haaste. Haaste, jossa kamppailee oman mukavuudenhalun tai jaksamisen kanssa, usein ilman ulkopuolelta tulevaa palkitsevaa palautetta. 3.0 kansallisradikaalissa kulttuurissa on monia muotoja, mutta olennaisin näyttäytyy tahtona tehdä itsestään parempi, voimakkaampi ja kestävämpi. Elää mielekkäämpää elämää, joka synnyttää uutta kansallismielistä kulttuuria eikä lannistu ympäröivän paineen alla. Tarkoitus ei ole enää olla leimallisesti itsetuhoinen antisosiaalinen alakulttuuri, vaan rappion keskeltä nouseva vastakulttuuri positiivisessa mielessä. Mikään ei sulje pois ajatusta kiihtyvien yhteiskunnallisten kehityskaarien hyödyntämisestä, mutta olisi outoa ajatella, että olisi tarkkaan ottaen edes selvää mikä on ”romahdus” ja mikä on jonkun ilmiön lakipiste, jolloin toiminta olisi otollisinta. On varmaa ettei kukaan ojenna vuoronumeroa, vaan on oltava itse kärkkymässä ja aktiivisesti tarttumassa tilanteisiin.
Kolmikko keskusteli keskenään ja sen ohella yleisöstä tuli useita mielenkiintoisia näkökulmia ja kysymyksiä selventämään juuri kuultua aihetta. Keskustelun aiheista voisi saada jopa esseesarjan tekstejä monenlaisista eri ilmiöistä. Yleisöstä todettiin jälkikäteen että vapaamuotoinen rönsyilevä keskustelu oli ehkä paras esitysmuoto, sillä siinä tuli tasaisesti esiin ihmisten oma tekeminen, erilaiset projektit, monenlaiset konkreettiset esimerkit historiasta että nykypäivästä ilman jäykkää luennoinnin tunnelmaa.
Eräs kysytty asia oli kansallismielisen aktivismin ja hyvän käytöksen ja laillisuuden suhde. Rikollinen toiminta itsessään on harvoin kenenkään itsetarkoitus. Ystävällisyys ja hyvä käytös voi olla plussaa. Ei kuitenkaan aina. On myös olemassa tilanteita joissa laittomuus ei tarkoita että se olisi väärin. Se voi olla vallitsevan yhteiskunnan tapa hiljentää vastarinnan ääni tai poistaa sen tehokkaiksi ilmenneet toimintatavat keinovalikoimasta. Esitetty ajatus on voinut olla vielä joitain vuosia sitten sekä hyväksytty että laillinen ja jopa ihanteellinen, kunnes se muutettiin orwellilaisesti vihapuheeksi. Myös terveelle kansalaistottelemattomuudelle on aina paikkansa. Lakikirjan pykälä merkitsee hyvin vähän, kuten myös hyvä käytös, jos niiden perimmäinen tarkoitus on estää tuomasta ilmi kestämätön tilanne, jonka tuominen julkiseen keskusteluun voi vaatia tottelemattomuutta!
On silti ehdottoman olennaista muistaa että laittoman toiminnan suurimmat puolustajat näyttävät olevan niitä, jotka eivät itse toimi tai joilla on monesti hyvin vähän pelissä. Siksi monen kannattaa tasaisesti muistaa kysyä itseltään mikä olisi se eskaloituvan uuden järjestyksen luonne, jos nationalistit ovat telkien takana merkityksettömien tekojen vuoksi ja uutta järjestystä luomassa ovat vain muukalaiset? Laittomuuden ja laillisuuden kysymystä tärkeämpää on pohtia, mikä on mielekästä ja mikä edistää tavoitteita ja mikä ei.
3.0 kansallisradikaali ajattelutapa on haaste oman elämän haltuunottoon, jossa hylätään monet valtavirtaiset pyrkimykset ja tavoitteet ja rakennetaan itsensä näköistä elämää. Ei varmasti ole yllätys, että yhteiskunnassa väreilee vastaavia ilmiöitä monella eri saralla. Olemme jo pitkään eläneet jopa self help ‑eetoksen ylitarjonnan aikakautta. Se korostuu tavassa, jossa self help muodostuu itsessään tuotteeksi, illuusioksi, jota myydään maksavalle asiakkaalle yhä uudestaan ja uudestaan. Kuluttaja roikkuu tuossa illuusiossa kiinni addiktion lailla. Usein kuluttamisen akti vie ilmiöstä sen potentiaalin pois. Siksi on olennaista, ettei kansallisradikaali oman elämänsä haltuunotto tapahdu vain myymällä illuusiota, vaan todellisena toimintana sekä kutsuna aktiiviseen elämään, jossa on läsnä vapaus löytää itselleen sopiva paikka elävässä ja luovassa kulttuurissa.
* * *
Muutaman tunnin jälkeen luvassa oli rock painotteinen loppuilta. Ensimmäisen mini-CD julkaisun tehnyt Vastarinta on nuorten miesten RAC/hatecore pumppu, joka takoi perinteitä kunnioittavat kappaleensa intensiivisesti läpi. Kompaktin mittainen keikka oli nopeasti ohi, mutta jätti tunteen että tämä pitää nähdä uudestaan.
Aiemmin eri nimellä operoinut Resist on RAC klassikkoja soittava cover bändi. Tiukalla otteella soitettu hittibiisien sikermä brittiaksentilla varustetulla hienon perinteisellä ja vireessä pysyvällä laululla sai setin toimimaan alusta loppuun.
Lukuisia kertoja Suomessa käynyt Revalers, kuten myös heidän jälkeen soittanut P.W.A., olivat molemmat todella kovassa vedossa. Yleisössä alkoi olla festarin kovinta törmäilyä. Myös festarin järjestäjiä näkyi laittavan jalalla koreasti ja useita virolaisia oli paikalla katsomassa maanmiestensä vetoja.
Molemmat esiintyjät on nähty Suomessa monesti ja keikat raportoitu Veriyhteyden toimesta. Mitään muuta lisättävää ei oikeastaan ole kuin todeta, ettei ole ihme miten yhtyeet nauttivat huomiota ympäri Eurooppaa. Alan isoimmille levy-yhtiöille levyttävät artistit ovat vuosia luoneet maineen myös ensiluokkaisina live-esiintyjinä, joita on ilo katsoa kerta toisensa jälkeen. Revalers julkaisi uusimman levynsä vasta joitain kuukausia sitten ja saimme kuulla useita albumilta tuttuja kappaleita.
P.W.A. rokkasi tyylikkäästi. Ripeän rumpukompin, läskibasson ja kahden kitaran säestämänä vedetty GG Allin cover-biisi toimi myös erinomaisesti. Virolaisten soittajien taustat ja musiikkimaku punk ja metal genren suhteen tuo mukavasti maustetta eikä ilmaisu ole sidottu puhtaasti perinteisen jäykkään RAC poljentoon.
* * *
Veriyhteyden osalta Ilta jatkui aamuun asti ja vasta aamuauringon sarastaessa oli aika pistää pitkäkseen. Iltamat oli erinomainen esimerkki puheena olleesta teemasta. Äänentoistosta oli vastuussa ihmiset, joilla on kalusto ja tietotaito. Levyjä myi musiikista ymmärtävät tahot, kirjoja kirjoja lukeva ja kirjoja ympäri maailmaa ihmisille hankkiva taho. Vaatteiden kohdalla sama. Ruokaa oli laittamassa henkilö, joka valmisti taitavasti todella mainiot mätöt. Vapaaotteluissa ei ollut mitään humalaisia nahistelijoita, vaan lajeja treenanneen kovakuntoiset jätkät, joilla oli toisiaan kunnioittava reilu asenne yhdistettynä vimmaiseen tahtoon voittaa. Kuten keskustelutilaisuudessa tuli ilmi, monella omien vahvuuksien löytyminen oli myös kokeilun ja sattuman tulos. Omien vahvuuksien löytymiselle olennaisinta on rohkeus ottaa haaste vastaan ja lähteä kokeilemaan mikä laji on se mikä vetää puoleensa.
Viime päivinä olemme saaneet lukea lehdistä miten äärioikeisto rekrytoi nuorisoa. Veriyhteys pitää tulkintaa naurattavana. Kansallisradikaalien toimijoiden ei välttämättä tarvitse rekrytoida. Nuoriso voi olla täysin tietoinen yhteiskunnan tilasta ja on hyvin mahdollista, että nimenomaan he itse rekrytoivat toisiaan ja jopa vanhempaa väkeä! He tuntevat sisällään, ettei tarjolla olevat roolit monikulttuurisen kulutusyhteiskunnan koneen osana tai globaalin median aivopesun kohteena tunnu mielekkäältä. Ilmankos vallanpitäjiä ja niiden jaloissa pyöriviä puudeleita huolestuttaa, jos näyttää, että ajatus oman elämään haltuunotosta nousee yhteiskunnan tarjoamien kahleiden ja itsetuhon vaihtoehdoksi, ilman takapiruna toimivia agitaattoreita!
WBS on ilmoittanut että luvassa on lisää. 2025 kesään on vielä aikaa. Sitä ennen Suomessa tullaan järjestämään useita muita keikkoja. Kannattaa pitää silmät ja korvat auki. Veriyhteyden kanavilta löytyy mainoksia osasta keikoista. Jos järjestät asiaan liittyvää kulttuuritoimintaa mitä haluat promotoida, pistä aiheesta viestiä.
Teksti ja kuvat: RV & Veriyhteys-kollektiivi
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Festarikävijä
Loistavat festarit oli! Oli kovia bändejä, mielenkiintoista oheisohjelmaa, erinomaista ruokaa, rentoa porukkaa ja erittäin hyvä tunnelma läpi viikonlopun.
Mukaan tarttui uutta vaatetta, levyjä ja kirjoja. Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi.