Veriyhteys: Mistreat Muke Solo: Patriotic Tunes – Vol. Three

Mistreat Muke Solo: Patriotic Tunes – Volume Three on saatavilla suomalaisesta kansallisradikaalista Distroyer 88-levykaupasta, jossa asioimalla tuet useita kotimaisia aktivismihankkeita: https://distroyer88.wordpress.com/

Viime vuoden lopulla ilmestynyt Mistreatin Muken soolojulkaisu Patriotic Tunes – Volume Three ammentaa projektin edellisten levyjen tapaan vuoden 1944 edeltävän ajan kansallismielistä laulukirjaa. Tämäkin albumi osoittaa, että tuo aineisto on ehtymätön aarreaitta, jonka laareissa pohjat eivät ole tulleet vieläkään vastaan. Vaikka ilmeisimmät hitit on jo käytetty kahteen aikaisempaan levyyn, löytyy tältä albumilta yhä nippu unohduksiin jätettyjä klassikoita, jotka Muke nostaa ansiokkaasti esiin aikamme historiattomien märkäkorvien kuultaviksi.

Vähemmän tunnettujen runoilijoiden ja sanoittajien kuten Olli Nykäsen (”Karjala”) lisäksi Muke luottaa kappaleissaan vanhoihin mestareihin V. A. Koskenniemeen ja Yrjö Jylhään. Jälkimmäiseltä esitetään dramaattinen runoelma ”Kohtaus metsässä”, joka on tuttu Kiirastuli kirjasta. Valkoisen Suomen kansallisrunoilija Koskenniemen runoihin on sovitettu peräti kolme laulua: ”Jääkäreille”, ”Suomen leijona” ja ”Lippulaulu”, joka tunnetaan myös nimellä ”Siniristilippumme”. Satunnaiselle kuulijalle se lienee levyn tutuin esitys, ja se joka ei sitä tunnista, voi tuskin kutsua itseään suomalaiseksi….

Klassikkojen ohella harvinaisempi aineisto tarjoaa juuri niitä iloisia yllätyksiä. Päällimmäisenä tulee mieleen suomenruotsalaisfascisti Bertel Gripenbergin sanoittama ja U. Kupiaisen suomentama ”Suomen vaakunat”. Kepeän melodiseen Mistreat-tyyliin sovitettu isänmaallinen rallattelu on lyyrisesti hauska läpileikkaus maamme maakunnista. Lähes päinvastaista tunnelmaa tarjoaa J. H. Erkon sanoittama harras ”Isänmaani”, joka on levyn varsinainen voimaballadi:

Jos minne kuljen, mistä lähden,
Tää maani mulle kallis on,
Mut kallis on se vaan sentähden,
Sen kansa kun niin armas on.
Sen kansa taas on armas siksi,
Se maansa kun tek’ kallihiksi
Verellään, kärsimyksillään.

Salomme vaikk’ ois täynnä kultaa,
Hopeita hyrskyis aaltomme;
Vaikk’ ois meill’ loistoa ja valtaa,
Vaan konnan toit’ ois muistomme,
Kansamme kulkis hylkyteitä,–
Ah! silloin maamme varjo meitä
Kuin musta haamu vainoais.

Vaan nyt ei synkät syyt, ei hallat
Meit’ isäin haudoilt’ eroita,
Ei taistelut, eik’ ilkivallat
Maast’ armaimmasta vieroita,
Niin korvet synkät, kallioiset,
Kuin laaksot, järvet tuhatmoiset–
Kaikk’ ovat kalliit, rakkahat.

Takana soitten, kallioissa
Sai äidit piilon lapsineen,
Kun urhot kaatui taisteloissa,
Tai voiton toivat armailleen.
Niin korpea kuin vainioita
Luut isäin peitti, veri noita
Kostutti kallis kaikkia.

Vakaana niinkuin vuoren seinä
Kansamme puolsi maatansa;
Ei huikennellut niinkuin heinä,
Säilytti pyhät tapansa.
Parjatkoot tyhmät, ett’ tää kansa
Hyljätty, halp’ on tavoiltansa–
Maan kalliin ostanut se on!

Muun riemun jos ken ryöstäis multa.
Maan’ armahan kun muistot jäis:
Ne rinnassani voiman tulta
Ja innon liekin virittäis.
Oi urhoin kehto, isänmaani!
Suojelkoon Herra armastani,
Siunatkoon hautaa urhojen!

Kappaleiden tunnelmat ja tyylilajit vaihtelevat sen verran sopivasti, että levyn pyörittämiseen ei kyllästy. Tutun Mistreat ilmaisun lisäksi välillä runnotaan metallisen raskaasti (”Sairaalassa”) ja hitaalla laulelma-tyylillä vedetään puolestaan esitykset ”Uusi vuosi”, ”Isänmaani” ja ”Suomen leijona”.

Kolmella soololevyllään Muke on tarjonnut jo lähes kaiken häneltä kuullun musiikillisen repertuaarin, joten jos sarjalle tehdään vielä jatkoa, pitäisi siihen saada täysin uutta musiikillista ilmaisua tuoreuden säilyttämiseksi. Toki on selvää, että näin hyvä konsepti tulee myymään kuten ennenkin, joten Mukella ei ole ainakaan ulkoisia paineita tehdä musiikkiinsa radikaaleja muutoksia.

Patriotic Tunes – Volume Three ‑levyn ajankohtaisuus nykymaailman pyörteissä on ilmeinen, mutta sitä voi kuunnella myös opettavaisena ajankuvana, tosin moderinisti sovitettuna. Etenkin vanhojen runojen kielessä on jotain sellaista tenhovoimaa mikä puuttuu yksioikoisesta nykykielestämme. Korvaan jäävät soimaan myös jo yleisestä kielenkäytöstä poistuneet sanat kuten ”jalopeura” (leijona), joka toistuu kappaleissa ”Uskon tunnustus” ja ”Suomen vaakunat”.

Maamme historiasta kiinnostuneille Muken uutukainen onkin levy, joka ei tyhjene parilla kuuntelukerralla, vaan luo jatkuvasti uusia polkua aikoihin, tapahtumiin ja arvoihin, jotka liberaalidemokraattinen epäkulttuurimme on halunnut tietoisesti sivuuttaa.

Arvio: RL / Veriyhteys