Näytebiisi: ”Divisão Panzer”
Tällä hetkellä maamme johtava kansallisradikaalin musiikin julkaisija D88 Records on pikku hiljaa laajentanut markkina-aluettaan julkaisemalla muutakin kuin perinteistä kotimaista RAC:ta. Varsinkin kansallissosialistinen musta metalli on yhtiön viime aikojen pääartikkeli aina ulkomaalaisia nimiä (mm. Nation War) myöten.
Lafkan tuorein kiinnitys on yksi Brasilian tunnetuimmista kansallissosialismin ja fasismin puolesta avoimesti liputtavista metallijyristä eli Ravendark’s Monarchal Canticle. Sao Paolosta tuleva ryhmä äänitti ensimmäisen kasettialbuminsa jo 2005 ja laskentatavasta riippuen D88:n julkaisema levy on yhtyeen järjestyksessä kahdestoista kokopitkä albumi. Sen lisäksi paramilitaarista kuvastoa viljelevä militantti ryhmä on julkaissut lukuisia kimppalevyjä mm. sellaisten nimien kuin Fragor ja Der Stürmer kanssa.
Metallia tarkemmin seuraaville Brasialian NSBM-skene on tuttu käppäisyydestään, huvittavimpana esimerkkinä ehkä Thallum. Sen sijaan Ravendark’s Monarchal Canticle on tyyliltään hyvin eurooppalainen metallibändi, jota on vaikea edes pitää puhdasoppisena NSBM-combona. Soundimaailmaa voisi kutsua crossoveriksi, jossa black metal on vain kehikko, jonka täyttää death metallista tuttu riffittely ja metallisen RAC:n karkeus. Tuotanto tuo jossain määrin mieleen saksalaisen Stahlgewitterin metallisimmat levyt, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä kappaleessa ”Paulistania” versioidaan kyseistä teutonijoukkiota. Kytkös RAC-kulttuuriin ei jää levyllä vain yhteen kappaleeseen, vaan bändi soittaa myös belgialaisen skinhead-bändi Lion’s Priden suoraviivaisen Oi-rynkytyksen ”Where Eagles Dare” (Onde As Aouias Ousam), tosin huomattavasti raskaammalla otteella.
Yhtyeen äidinkielellä portugaliksi esitetyt kappaleet todistavat, ettei englannin kielellä ole mitään etulyöntiasemaa ainakaan radikaalissa metallissa. Voisi jopa sanoa, että portugaliksi laulettuna biiseihin tulee mukaan sellaista brutaliteettia, jota loppuun kuluneessä englannissa ei välttämättä enää tavoiteta.
Reverência Ou Morte on tähän mennessä D88:n onnistunein ulkomainen sainaus bändiltä, jolla on mittava katalooki takanaan ja vankka arvostus liikkeessä. Mikäli bändi, jossa trash metal ja black metal lyövät iloisesti kättään yhdistettynä vielä karskiin militanttiin meinininkiin kuulostaa houkuttelevalta, silloin kannattaa ottaa tämä cd haltuun.
Arvio: RL
Lähde: Veriyhteys
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
puppetmaster1488
Mun lempi Natsi laulut on ”Erika” ja ”Lili Marlene”. Mä olen selvästi ihan selvästi pesun kestävä Paha Natsi, enkä mikään salonkikelpoinen ”ranskalaistyyppinen kansallismielinen islamofobi” tai ”anglo-amerikkalainen valkoisen ylivallanedustaja”.
Se, että me Natsit joudutaan kuuntelemaan aivovammaisten amerikkalaisten ja ranskalaisten mussutusta sekä jutsku-rottien vikinää eikä me voida ihan kylmän viileästi vaan lopettaa ali-ihmisiä geeniperimän vaalimiseksi meidän mausereilla on meille Natseille turhauttava kokemus.
Heil Hitler!