Haastattelussa Ukraina-tukilevyn julkaissut Juha Kaarna Kettunen

Kuten aiemmin uutisoimme, suomalaiset kansallismieliset yhtyeet ja muusikot ovat julkaisseet tänä keväänä ”Suomesta veljille Ukrainan” ‑nimisen kokoelmalevyn, jonka myyntituotot lähetetään täysimääräisesti ukrainalaisille sotaan osallistuville kansallismielisille ryhmille. Levyllä on edustettuna useita tyylilajeja RAC:sta aina metalliin ja neofolkiin.

Levy julkaistiin ensin digitaalisesti, mutta nyt sitä on saatavilla myös fyysisessä muodossa hyvin varustetuista levykaupoista. Partisaani haastatteli levyn julkaissutta Juha Kaarna Kettusta, joka tunnetaan Suomessa useista kansallismielisistä yhtyeistä ja alakulttuurihankkeista.

Hei! Kerro hiukan itsestäsi ja kokoelmalevyn taustoista.

Olen Juha Kaarna Kettunen, kuopiolainen muusikko ja taiteen tekijä. On tullut tehtyä keskimmäisellä nimellä musiikkia eri yhtyeissä vuosituhannen vaihteen tienoilta lähtien. Musiikin lisäksi kirjoittelen, valokuvaan ja teen kuvataidetta. Tällä hetkellä aktiivisimpana eksentrisemmin ottein kansansieluamme tutkiskeleva Tervahäät ja kokoelmalla mukana olevat Circle of Dawn ja sooloprojekti Kaarna. Vahva taipumus kansallismielisyyteen, esoteriaan ja Suomen‑, luonnon- ja muinaisuskoon on vahvistunut vuosien varrella, ja ne ovatkin olleet jo pitkään yhdet tärkeimmistä johtotähdistä. Jos genreistä puhutaan hieman konkreettisemmin, on mieltymyksen kohteina erityisesti black metal, neofolk, industrial ja ambient.

Kun tämänvuotinen suurhyökkäys Ukrainaan alkoi 24.2. kävimme tietenkin kaveripiirissä keskustelua asiasta, kuten muutkin. Ajatus support-kokoelmasta oli noussut mielessä Circle of Dawn ‑päämiehellä HH:lla ja minulla samaan aikaan, ja eräässä puhelussa se tuli esille. Päätettiin alkaa saman tien toimeen ja kahdestaan siis vedettiin tämä projekti alusta loppuun. Naulattiin pirun tiukka deadline ja raami: viikko aikaa, julkaisematon biisi, ei paskaa. Piireissä tuttu ”kysy kaverilta” metodi käyttöön vaan ja siitähän se sitten lähti. Bändejä lähti innolla mukaan ja saatiin kova kokoelma läjään aika helvetin nopeasti. Saatiin myös jeesiä muutamassa kuvallisen ja äänellisen teknisessä aspektissa, ja painopaikka tuli myös hieman kustannuksissa vastaan kun kerroin kokoelman tarkoituksen.

Ollaan siis totuttu aloittamaan ja saattamaan projekteja maaliin; tuttua juttua meille. Tässä tapauksessa oli vaan oltava kalenterin kanssa todella fasistinen, ettei homma pääse lässähtämään ja venymään. Meillä on myös näpit pelissä Savossa vuosittain enemmän tai vähemmän parranpärinää herättävässä Apocalyptic Rites festivaalissa. Lie tähän mennessä ainoa festi, mistä on punaiset uikuttajat esittäneet välikysymyksen eduskunnassa, että ”saako tämmöistä olla?”. Esittäjänä oli Varkauden punikki Matti ”nomen est omen” Semi: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_626+2020.aspx

Kaikki kokoelmalla esiintyneet bändit ovat olleet esiintymässä myös Apocalyptic Riteseissä, osa useampaan otteeseen. Suomen pakanallisemman osaston kansallismieliset ovat aika puuhakasta ja pystyvää sakkia.

Kerro levyllä esiintyvistä artisteista. Oliko suomalaisia artisteja helppo värvätä mukaan levylle?

Melkein kaikki mukaan kysytyt vastasivat huutoon. Ensimmäinen raita on CIRCLE OF DAWNin tämänhetkisen tyylin mukainen vetäisy roisia ja sotaista black metallia. Kappale valmistettiin tätä kokoelmaa varten. Toisena jatkaa Wanhan Kulttuurisuomen pakanametallin soihdunkantaja NORRHEM modernimmalla black metal ‑vedollaan. Kolmantena oleva VAPAUDENRISTI on useammalla levyllä yhdistänyt karkeaan panssarirokkiinsa ylevämpää kansansielun pohdiskelun lyriikkaa ja arkisempaa ulosantia, aina laadukasta kautta linjan. Tällä kertaa akustinen tyylistä poikkeava veto, joko voitokkuudellaan näyttää muille sotaisille balladeille kaapin paikan.

Neljäntenä samaa karkeaa sarkaa seuraavat Keski-Suomen Ukkometsot PAGAN SKULL karulla metallisella rac-rallillaan. Mielestäni yhtyeen paras biisi! Viidentenä kalakukkojen maan vihaiset miehet HIIDENLINTU eeppisellä black metal kappaleellaan. PYHÄ KUOLEMAn rautalankasävytteinen ja täynnä tarttuvia melodioita oleva neofolk-kappale antaa hyvän hengähdystauon särökitaran sahaamiseen sävykkäällä ulosannillaan kuudentena. Seitsämäntenä peräänantamaton anti-ähläm black metal jyrä SIELUNVIHOLLINEN tyylilleensä uskollisena, totuttuna tuotemerkkinä kuulijan pulssia nostava tempo ja raivokkaasti ilmoille syljetyt laulut. Pirkanmaan miesjärkäle STORMHEIT tykittelee neofolk-tyylisen fiilistelynsä sijalla kahdeksan.

Suomen viime vuosien kuuluisimpiin musiikillisiin vientiartikkeleihin kuuluva GOATMOON esittää karkean versionsa Misfitsin kappaleesta ”Attitude” sijalla yhdeksän. Kymmenentenä pääkaupunkiseudun nsbm kommandon FATHERLANDin, raakaa, rujoa ja tarttuvaa black metallia. Halusin että kokoelma loppuu toiveikkaaseen nuottiin, joten sooloni KAARNA-nimellä on kokoelman viimeisenä outromaisella tunnelmapalalla. Mielikuva sodan loppumisesta ja raunioiden savun seassa ohuena nousevasta toivosta oli tässä ajatuksena. Jospa kaiken jälkeen Klitschko ja kaverit voisi istahtaa joen varrelle luumupuun alle auringon laskiessa ja korkata kaljan.

Kaikki kappaleet siis ennen julkaisemattomia ja iso osa tehty juuri tätä kokoelmaa varten.

Mihin levyn tuotot menevät?

Levyn tuotot menevät Ukrainan aseelliselle vastarinnalle, kaikki. Meillä on muutamia yhteyshenkilöitä Ukrainassa. Olemme jo joutuneet tilanteen huomioon ottaen vaihtelemaan miten asiaa hoidetaan, mutta ”kun keinot loppuu, niin konstit jää”. Pyhä pääajatus on, että kukaan ei ota tästä lanttiakaan omaan taskuun. Artistit ja avustaneet saavat yhden CD levyn per nokka, siinä se.

Miksi suomalaisten ja ukrainalaisten välinen yhteistyö on tärkeää?

Jonkinlainen kohtalonyhteyshän meillä on, positiivisesti ja laajasti katsottuna pan-arjalaisen muinaisen perimän kautta ja negatiivisemmin ja lähihistoriallisemmin katsottuna yhteisen vanhan vihollisen kautta. Kremlin käärmeenpesän myrkky valuu molempien kansojen veteen.

Muistakaa Leinon sanat ”Terve Ukraina” runon toisessa säkeessään:

”Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.
Kuuletko kuoron, mi suur’ on ja sorja
kuin meri kansojen kauhtuvien”

Ukrainalaisten auttaminen on samalla oman kansamme auttamista ja paremman tulevaisuuden rakentamista Venäjän ahneelle kouralle tallaamisen kautta. Se myös antaa voimaa Baltian maille ja muille rautaesirippuun perseensä pyyhkineille ylpeille kansakunnille. Jospa nämä asiat vaikuttaisivat myös Keski- ja Etelä-Euroopan heräämiseen.

Mitä mieltä olet siitä, että valtamedian levittämän narratiivin mukaan Ukrainan puolustamisessa on kyse länsimaisen liberalismin puolustamisesta?

Venäjä pommittaa valkoista veljeskansaansa riekaleiksi ja heidän omaan kulttuuriperimäänsä kuuluvia kaupunkeja sepelikasaksi. Aina on olemassa suurisuisia typeryksiä, jotka eivät osaa panna asioita tärkeysjärjestykseen. Ikävää myös nähdä, että ihmiset luulevat että maailma on kuin shakkipeli jossa olisi vain mustia ja valkoisia nappuloita. Länsimaissa ja Euroopassa on paljon kallisarvoista puolustettavaa. 

Liberalismi ei sitä ole, vaikka se propagandakoneiston toimesta lyödään väkisin samaan pakettiin. Näen tuon mainitsemasi siis vain liberaalin propagandan keinona jolla on omat tarkoitusperänsä. Kansallismielisten olisi syytä sivuuttaa moinen, ja keskittyä ukrainalaisten auttamiseen. Millä mittapuulla Ukraina olisi liberaali maa? Ei millään, ja hyvä niin. Nyt pitäisi yrittää pitää ensisijaisesti huolta siitä, että Ukraina on valtiona olemassa jatkossakin.

Mikä on näkemyksesi Ukrainan nykyhallituksesta? Uskotko, että aidot kansallismieliset voivat ottaa maassa vallan tulevaisuudessa?

Ensinnäkin, uskon että aidot kansallismieliset ottavat vallan Euroopassa. Ukraina todennäköisenä etunenässä. Mikä maa onnistuu tässä ensimmäisenä, on mielenkiintoinen ajan kysymys. Mitalisijoilla voisi aivan hyvin olla Ukrainan ohella vaikkapa Suomi, Liettua tai Skotlanti? Ukrainan nykyhallitus on hionut propagandansa lännen avustuksella äärimmäiseen terään ja sivaltelee sen avulla hyvin. Presidentti on siinä sivussa säätänyt mm. oppositiota ja mediaa koskevia lakeja, jotka missä muussa tahansa tilanteessa ja valtiossa tuomittaisiin Lännessä diktatorisina, koska sitä ne ovat. 

Hallinnon siionistikytköksistä huolimatta Ukrainassa on vahva potentiaali kaikkeen hienoon; uljas kansa on muutakin kuin pellet johtajansa. Sama pätee Suomeenkin! Azovin urhot ovat taistelleet järkähtämättömästi jo kahdeksan vuotta. Siitä porukasta ei kykyä ja keinoja puutu, ehkä sieltä nousee valtiomies joka laittaa hommat järjestykseen. Jospa tästä alkaisi Euroopan nousu, joka toisessa aallossaan hioisi pohjoismaidenkin lippujen ristien puut tasamittaan.

Venäjä on uhannut ”denatsifioivansa” Ukrainan. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Ensimmäisenä tietenkin mielessä vuosisatoja vanha venäläinen paskan puhumisen perinne. Valehtelu, ”taktinen totuus”, joka hätkähdyttää sellaisissa kulttuureissa kasvaneita, joissa arvostetaan sanansa pitämistä ja totuuden puhumista. Tämä on yksi hyvä esimerkki kuinka ällöttävä venäläinen koprolalia ja kleptokratia yrittää valua mädän ytimensä ulkopuolelle. Konfliktin molemmilla puolilla on koukkunokkia hallinnossa ja natseja aseissa. Olisi hyvä ymmärtää mahdollisimman pian, että maailmassa on muitakin omia intressejään kohti vetäviä tahoja ja muitakin arvoja kuin ”natsit” ja ”juutalaiset”. Natseiksi ja juutalaisiksi itsensä mieltävät ovat myös keskenään erilaisia, ja mukana on lukuisia eri arvoilla operoivia päällekkäisiä ryhmittymiä. 

Jos katsoo tätä konfliktia pelkästään uskonnon, vasen-oikea ‑jaon, liberaali-konservatiivi ‑jaon, Itä-Länsi ‑jaon, taloudellisten aspektien tai historiankirjojen läpi ei näe juuri mitään. Kaikki olisi syytä ottaa huomioon. Asia on liian monimutkainen pelkistettäväksi yhteen arvoon, ellei sitten halua tehdä propagandaa yksinkertaisille ihmisille. Nyt olisi syytä keskittyä olennaiseen ja vatvoa tätä teoreettisempaa puolta sitten kun ukrainalaisten veriset riekaleet ei enää lentele ohjusten ja sotilaiden raiskaamissa kaupungeissa.

Millaiset suhteet sinulla on Ukrainan kansallismielisiin? Oletko vieraillut esimerkiksi Asgardsrei-tapahtumassa?

Jonkinlaisia suhteita on, ja kaveriporukassamme on useita, joilla on hyvinkin syvät suhteet. Yksi tästä Savon sakista lähti sinne sotimaankin. En ole käynyt Asgardreissa, vielä. Circle of Dawnin piti soittaa siellä, mutta koronaralli ajoi suunnitelmien päältä.

Onko Ukrainan ja Suomen metalli‑, neofolk- ja RAC-alakulttuureilla ollut jo ennestään yhteistyötä?

Mainitsemasi Asgradsrein kautta ehkä eniten ja on täällä käynyt ukrainalaisia yhtyeitä keikoilla halki vuosien. Kyse lähinnä black metallista siis.

Millaisena näet yhtäältä Ukrainan ja toisaalta Venäjän tulevaisuuden?

Ukrainassa olisi potentiaalia olla omaperäinen ja luonteikas, ylevä ja vauras yhteiskunta, joka seisoo omilla jaloillaan lännen ja idän rajalla. Tämän määreen ei tarvitsisi tarkoittaa hajaannuttavaa itä-länsi ‑jakoa, vaan omintakeista asemaa josta saa hyötyä molempien puolien taidoista, rikkauksista ja viisaudesta.

Venäjän tulevaisuus näyttää parhaimmillaankin synkältä. Pahinta mitä Venäjä voi olla… noh, asearsenaalinsa ja asenteensa me tiedämme kaikki. Lähitulevaisuuden todennäköinen Kiinan jalkavaimo. Kuinka paljon valtavien luonnonrikkauksien ja upean potentiaalin kulttuuria onkaan heitetty vodkakännissä olan yli ahneuden ja välinpitämättömyyden suohon. Ja koska tämä tapa ei ole hetken höyräys vaan tuhatvuotinen traditio, on sen kitkeminen kai liki mahdotonta. Pahoin pelkään, että parasta mitä itänaapurimme voi olla pitkään aikaan, on olla muutaman kymmenen vuoden ajan suhteellisen harmiton, hieman hyödyllinen ja etäältä kaunis. Jälleen Leinon sanoin: ”näät Moskova pettää, on pettänyt ennen, ja pettävi tuhanten vuosien mennen”. Tämä lausunta todistaa itsensä todeksi kerta toisensa jälkeen ja todisteita tätä väitettä vastaan ei kertakaikkiaan ole.

Kuinka Suomen tulisi mielestäsi vahvistaa maanpuolustustaan Ukrainan tapahtumista viisastuneena?

Maanpuolustuksen sydän on suomalaisen sielun ymmärtämisessä ja kulttuurimme arvostamisessa. Siis siinä ymmärryksessä, että meillä on täysin omintakeinen, arvokas ja muinaisten juurten kansa ja kulttuuri, oikea, kaunis ja kunnollinen oma maa, ja siitä on syytä pitää huolta. Tärkein ensiaskel olisi ymmärtää ja tuoda julki sosialististen päättäjiemme ja suoranaisten venäjämielisten valtion vaikuttajien Suomen kansansielua kieroksi ja voimattomaksi vääntävä tahto ja toimet. Vihamielisyys omaa maata ja kulttuuria kohtaan ovat olleet arvoja, joita on häpeällisesti siunattu hyväksynnällä ja lannoitettu verorahalla jo vuosikymmeniä.

Kuka oikeasti kansallismielinen presidentti olisi halunnut luopua vaikkapa jalkaväkimiinoista, kun kyse on ydinasevaltaa vastaan puolustautumisesta? Kuka oikeasti kansallistuntoinen voi työskennellä Suomen pääministerinä ja sen jälkeen olla Venäjän suurimman pankin hallituksessa vaikka roistomaiset hyökkäykset naapurimaihin on käynnissä täydellä tuhovoimalla? Näidenhän pitäisi istua vankilassa tai roikkua Senaatintorilla hirressä maanpetoksista, eikä olla YLE:llä kaiken kansan kuultavana omahyväisenä hymyillen kertomassa lisää mielipiteitään. Tässä vain muutama esimerkki tästä häpeällisestä maan tavasta, josta ei emme näytä pääsevän eroon sitten millään.

Tässä saastuttamisessa ja aivopesussa on mukana päättäjien lisäksi koko yhteiskunnan julkinen sektori, koulujärjestelmä, poliisi, ja koko kulttuurikenttä: Alakoulujen koulujärjestelmä toistaa kasvaville kansalaisenaluille vuosi vuodelta yhä kulttuurimarxistisempaa täysin häiriintynyttä propagandaa. Ylempitasoisissa opinahjoissa esimerkiksi yliopistojen tutkijoiden tutkimusrahoitus suuntautuu punaisen hegemonian mukaisille tahoille. Jopa ”kovat” tieteet ovat marxistisen hyökkäyksen alla, kun rautaisen kompetenssin ja rasistisen etuilun välille vedetään yhtäläisyysmerkkiä. Kaikki valkoinen menestys on mustasta selkänahasta ruoskittua, jopa suomessa! Esimerkkejä tästä on viljalti jos niihin haluaa vaan kiinnittää huomiota.

Poliisi taas kouluttaa nettipoliiseja soosoottelemaan kansallismielisiä tuhmasta kielenkäytöstä ja ajatusrikoksista samaan aikaan kun ISIS värvää avoimesti samoilla alustoilla väkeä riveihin ja persian prinssit vikittelee pikkutyttöjä aikuisten puuhiin. Natsilipun kanssa kadulla kävelevä painitaan heti maahan, mutta Neuvostoliiton lippu on tuttu ja yleisesti hyväksytty näky lähes jokaisella woke/marxismi marssilla. Olla ”natsi” on maailman pahin asia, ja kansallismieliset ja marxismin vastustajat on ”natseja”. Pahempaa leimaa ei voi tämänhetkisessä yhteiskunnassa olla! Poliisin suhmurointi asioissa jotka aiheuttaa joillekin mielipahaa ja harmia, mutta ovat laillisia, pitäisi myös nostaa esille. Eli siis virkavallan puuttuminen kansalaisten asioihin ”mutu-tuntumalla” ilman laillista pohjaa. Se on kasvava ongelma, eikä sitä auta hähmäisesti kyhätyt uudet lait, jotka ovat tarkoituksella tulkinnanvaraisia, että niitä voisi nimenomaan käyttää mielivaltaisesti. Tulee tähän väliin mieleen taannoiset virkavallan kyselyt että ”tehtiinkö siellä laittomia tervehdyksiä” ja myös taannoinen lippukohu jossa virkavalta mietiskeli että ”onkohan se laillista olla tuommonen lippu tuolla”. Pitänee vielä mainita, että Valtakunnansyyttäjän alati paisuva hybris on myös kammottavaa katseltavaa.

Kulttuurikentän totaalisen mädännäisyyden olen nähnyt omin silmin taideopiskelujeni ja ajoittaisten kulttuuripiirikytkösten kautta. Kansallismielisyys on kulttuurialan hylkäysleima. On muodikasta ja oikeamielistä vastustaa sitä yhteiskuntaa, joka rahoittaa tekemisesi. Hämmentävää, noloa, epäloogista, kai jotenkin oidipaalista. Luulisi, että hävettäisi bailata verorahoitteisella punk-festarilla valtion antamat almut taskussa ja samalla olla ”systeemiä vastaan”, mutta ei näytä logiikka tai omanarvontunto vauhtia haittaavan. Tämä on tietenkin lienee odotettavaa maassa, jossa pääministerin suosikkibändi on ”Rage Against The Machine”. Ironiamittarit paukkuu punaisella ja Pahkasika pyörii haudassaan.

Kuinka uskot sodan päättyvän?

En tahdo arvailla. Toivon vain, että tänä iltana.

Millaiseksi toivot ukrainalaisten ja suomalaisten kansallismielisten välisen yhteistyön kehittyvän?

Omanarvontuntoisesti yhteiset juuret ymmärtäväksi ja toisaalta ylpeänä tämänhetkisiä kulttuurierojamme tutkiskelevaksi. En väheksy mitään yhteisymmärryksen muotoa, oli kyseessä yksilötasolla yhdessä ryyppääminen ja hihittely tai valtion tasolla määrätietoiset vakavammat toimet Venäjän mielivaltaisuutta tai Eurooppaa kalvavaa marxismia kohtaan. Joka tason yhteistyötä tarvitaan, niin yksilöiden, ryhmittymien ja valtioidenkin. Niin kulttuurillista, taloudellista kuin poliittistakin. Voisimme hyvin olla kahtena esimerkillisenä kansakuntana nostamassa Eurooppalaista rautaista nyrkkiä vastustajiemme kasvojen eteen, ja tarvittaessa vauhdilla kasvoja kohti.

Mitä tahtoisit sanoa vielä lukijoillemme?

Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais. Slava Ukraini.

Kiitos haastattelusta!