Kansallisradikaali kulttuurielämä on ottanut viime vuosina uusia askelia levittäytymällä uusiin suuntiin ja kehittämällä vanhoja, totutumpia kuvioita aktiivisemmin ja ammattitaitoisemmin toimiviksi kokonaisuuksiksi. Moni ajattelee kulttuurin olevan ihan vain alakulttuurillista RAC-musiikkia, mikä hyvin pitkälti piti paikkansa vielä 20 vuotta sitten, mutta etenkin viimeisen viiden vuoden aikana tilanne on muuttunut niin maailmalla kuin tunnetusti näiden ilmiöiden kanssa myöhemmin innostuvassa Suomessa.
Kansallisradikaalia kirjallisuutta on ollut aina. Se on lähestulkoon kokonaan tietokirjallisuutta, jolla perustellaan ideologiamme oikeamielisyyttä, tai elämänkertoja, puhekokoelmia ja muuta vastaavaa. Fiktiiviset teokset ovat jääneet hyvin pieneen marginaaliin määränsä puolesta.
Tämä on outoa, sillä esimerkiksi edesmenneen William Piercen kirjoittamat Turnerin päiväkirjat- sekä Hunter-romaanit ovat kansallisradikaalin liikkeen tunnetuimpia teoksia. Vuosikymmeniä sitten kirjoitetut teokset nauttivat edelleen valtavaa kulttimainetta etenkin kotimaassaan Yhdysvalloissa, mutta myös pitkin Eurooppaa.
Mikäli jonkin asian haluaa tapahtuvan, tulee se yleensä tehdä itse vähintäänkin sen verran, että näyttää muille esimerkkiä, että näinkin voidaan toimia. Parhaimmillaan se motivoi myös muita samanhenkisiä ja alulle laitetusta asiasta voi tulla kokonainen kulttuuri-ilmiö.
Tässä suhteessa Esa Paloniemi onkin ainakin modernin suomalaisen kansallisradikaalin kulttuurinrakentajan tiennäyttäjänä kirjoittamallaan 14 sanaa-kirjallaan. Kirja on fiktiivinen teos rotusodan jälkeisestä Euroopasta, jossa veteraanit kertovat sotakokemuksiaan.
Kirjassa päähenkilö, oululainen Ilkka Teerivaara lähtee matkalle Euroopan halki tavatakseen veteraaneja ja haastatellakseen näitä kokemuksistaan sodan aikana. Sodan jälkeinen Eurooppa on lähes kokonaan kansallissosialistien hallitsema alue ja juutalaiset sekä ei-valkoiset ovat asutettu takaisin omille alueilleen.
Haastattelut ovat ikään kuin lyhyitä, muutaman sivun mittaisia tarinoita, jolloin mielenkiinto pysyy yllä ja nykynuorison ADHD-aivotkin jaksavat keskittyä niihin.
Kirjassa sotaa kutsutaan termillä ’Suuri Matusota’ ja sille on nimetty myös englanninkielinen käännös: ’The Great Matuwar’. Käytetty termistö saakin välillä hymyn huulille, josta en tosin osaa sanoa, onko se ollut kirjailijan alkuperäinen tarkoitus.
Kirjassa käydään läpi myös ennen sotaa tapahtuneita yhteiskunnallisia tapahtumia, kuten koronadiktatuuria, sensuuria ja poliittista vainoa, jotka johtivat sodan syttymiseen. Lukija saattaa myös tunnistaa joidenkin kirjassa mainittujen hahmojen oikean elämän esikuvan.
Teos muistuttaa tietyllä tapaa Turnerin päiväkirjoja, vaikkakaan kyseessä ei ole mikään yksityiskohtainen kuvaus sissisodasta systeemiä vastaan. Turnerin päiväkirjat on kuitenkin selvästi motivoinut kirjailijaa teoksensa kanssa.
Julkaisijana toimii Kielletyt Kirjat, ja sen verkkokaupassa kirjan hinta on 12 euroa.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
TT
Positiivisille haavekuville on aina tilausta. ”Rotupuhtauden” palauttaminen on hyvä, mutta erittäin pitkäaikainen tavoite. Sen sijaan EU:sta, NWO:sta ja näiden kaaoksenluonti-politiikasta ja sen varjolla tyrannian kasvattamisesta pitäisi päästä kiireellisesti eroon. Puhdistavaa sotaa ei näillä näkymin syty, koska kantaväestöjen lampaat antoivat piikittää itsensä. Näistä ei sotilaita saa ja pystypäisiä on vain liian vähän ja nekin ajetaan tiukan valvonnan alle ja ahdinkoon koronatyrannian avulla. Monenlaisia nationalismia pelastavia satuhahmoja on jo keksitty: on Trumpin uudelleen valtaannousua, näkymättömiä valkohattuja, ystävällisiä avaruusolentoja tai Jeesus ratsastaa paikalle pelastamaan uskovat sorron yöstä. 14 sanan opus liittyy tähän haavefantasiaa ja ’hopiumia’ tarjoavien joukkoon vai onko kyseessä aivan uskottava visio?
Kulttuuria peliin
Vaikka valkoiset voittivat sisällissodan, niin miksi maa on täynnä kommunisteja ja suvakkeja jotka vouhottaa äärioikeistolaisista uusnatseista?
Tämä johtuu siitä että punikit ottivat kulttuurielämän haltuun.Teatterinäytökset ja elokuvat ovat lähes kaikki ilmeisen vasemmistolaista.Fiktiivisten tarinoiden voimaa ei sovi vähätellä.
Tekijämies
Tilaukseen lähtee! Tätä voi myös lapset lukea myöhemmin, kun oppivat lukemaan.
ValhallaX
Muutos lähtee ajatuksesta – ja asenteesta.
Tätä kirjaa en ole lukenut enkä (vielä) tunne, mutta kuulostaa erinomaiselta.
On kovasti helppoa olla pessimisti ja vihollisemme, inha sionisti saatanallisine suunnitelmineen, iloitsee, jos olemme toivottomia ja alistumme dystopiaan. He saavat meidän kärsimyksestämme suurta nautintoa, make no mistake, sellaisia he ovat.
Toisaalta kaiken valtansa keskellä he pelkäävät, sillä he ovat aidosti pelkureita, joka tavalla pelkureita. Heidän sodissaan kristityt sotilaat syöksyvät kuolemaan, heidän puolestaan, tietenkin. Sionisti itse istuu bunkkerissa keksimässä iskulauseita etulinjan kristityille, jotta he syöksyisivät kuolemaan hymy huulillaan.
Katsokaapa, kuinka sionisti huolehtii USA:ssa veteraaneista, jotka ovat taistelleet Isrelin puolesta. He sylkevät veteraanien päälle, koska Isänmaa on pahin käsite, jonka sionisti tietää ja kaikki yhtenäisyys esim. veteraanien keskuudessa on sionistille uhka. Siksi veteraania tarvitaan miinakentän yli kulkijaksi ja lihamyllyyn, mutta jopa USA:n lippu on vaarallinen, paitsi jos sen alla pommitetaan naisia ja lapsia sionistin osoittamassa kohteessa Lähi-Idässä. Voi kuinka rakas tähtilippu on, jos sen alla tapetaan syyrialaisia. Kyynel herahtaa sionistin silmään. Mutta jos sen alla marssitaan USA:ssa, se on fasismia. Sionisti on niin kovin tarkka symboleista, voi voi.