Kansallisradikaali bändi Sniper julkaisi vastikään tuoreen levyn. Levy on kokonaan suomenkielinen ja akustinen, joten se on tervetullut kokonaisuus suomen musiikkimarkkinoille. Alunperin sen piti tulla ulos jo pari vuotta sitten, mutta monipuolisiksi kasvaneet ongelmat venyttivät julkaisua tälle kesälle.
Suomenkielinen kansallisradikaali musiikki on ollut pitkään aivan liian laiminlyöty musiikin osa-alue, vaikka viime vuosina sitä onkin tehty enemmän. Sniper on julkaissut kokonaan suomenkielisen levyn myös vuonna 2004. Se kantoi titteliä Sotaa!
Sotaa! ‑levy oli perinteistä RAC-musiikkia kannustavalla sanomalla. Nyt se sama kannustava sanoma on laitettu akustiseen muotoon uusien kappaleiden muodossa.
Sniper on soittanut isänmaan asialla olevaa musiikkia pian jo 25 vuotta. Se on julkaissut useita levyjä, soittanut keikkoja niin Suomessa kuin ulkomailla kooten kansallismielisiä yhteen. Ennenkuin YouTube aloitti isomman sensuurikampanjan, oli joillakin yhtyeen suomenkielisillä kappaleilla satoja tuhansia kuuntelukertoja pelkästään kyseisessä palvelussa. Voidaan siis sanoa, että yhtyeen levittämä kansallisen herätyksen sanoma on levinnyt hiljaisesti laajemmalle yleisölle kuin mitä moni näinkin radikaalia sanomaa julistava yhtye kykenee uransa aikana.
Sniper ei tietenkään myöskään yhtyeenä viitsi tyytyä pelkästään skinhead-yleisölle soittamaan. Vasta elokuussa laulaja Korkki oli Turussa Kukkavirta-tapahtumassa kitaran kanssa viihdyttämässä yleisöä. Osa soitetuista kappaleista löytyykin nyt julkaistulta levyltä.
Levyllä on kymmenen kappaletta, joista osa on lyyrisesti vakavahenkisempiä ja toisissa on mukana kepeätä huumoria. Esimerkiksi kappale ”Junamatka” on uudelleenversiointi eräästä lasten kappaleesta.
Osassa kappaleista tulee etäisesti mieleen englantilaiset kuninkaalliset äänimaisemat. Levy on kokonaisuutena rento kitararallattelu-levy, joka toimii rauhallisina hetkinä.
Levy on Sakaramiinan ja Distroyer88:n yhteisjulkaisu.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
TT
Kalevala toteaa:
”Mieleni minun tekevi,
Aivoni ajattelevi,
Lähteäni laulamahan,
Saa’ani sanelemahan,
Sukuvirttä suoltamahan,
Lajivirttä laulamahan;”
Jos tämän tekee Bassoradiossa jäkättävä ne*keri, niin miksipä ei suomalainenkin.
joo-o
Vakaa vanha Väinämöinen
kuunteli vanhoja vinyyleitä
älppäreitä äimisteli…
Joo, kuuntelin tuossa Isänmaan… Musiikki oli OK, varsinkin sen volume suhteessa vokalistin volumeen. Sanoista sai selvää ja se oli erinomista.
Sitten sakaramiinaa Molotohvin alun verran ja Vaapudenristiä Katatoonisen väliinpitämätöntä. Ja täytyy kyllä sanoa että rumpali pisti parastaan vanhaan kunnon Punk-tyyliin: urakkamusiikkia. Eli mitä enemmän meteliä ilmoille, sitä enemmän rahaa.
Kuunnelkaapa esim. Eppujen, Hassisen Konin tai Polle Miljoonan alkutaipaleen musiikkia ja verratkaa sitä loppuvuosien musiikkiin. Sanoituksen tulevat koko ajan tärkeämmiksi ja tärkeämmiksi ja musiikki muuttuu melodisemmaksi. Silloin se herättää suuretkin yleisöt.
Kaikki ottaa aikansa. Ei muuta kun lykkyä tykö.