Maahanmuuttaja käräjillä pahoinpitelystä ja ryöstön yrityksestä

Syytteiden mukaan Ibrahim Zakariy Farah (2002) oli yhdessä tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa yrittänyt anastaa suomalaismiehen omaisuutta. Tekijät olivat yhdessä vaatineet käteistä rahaa. Tämän jälkeen tekijät ovat lyöneet uhria useita kertoja nyrkillä. Lyönnit ovat osuneet otsaan, niskaan, takaraivoon, korvaan ja ohimoon, mistä on aiheutunut ainakin kipua ja kuhmu takaraivoon. Teko on jäänyt yrityksen asteelle, sillä uhri on päässyt poistumaan tilanteesta sivullisten ihmisten puututtua tilanteeseen. Rikoksesta luopuminen on johtunut ainoastaan satunnaisesta ja ulkoisesta seikasta, eli sivullisten ihmisten puuttumisesta tilanteeseen. Farah on tekohetkellä ollut 16-vuotias.

Pahoinpitelysyytteessä Farah on tehnyt tekoaikaan 17-vuotiaalle maahanmuuttajajlle ruumiillista väkivaltaa lyömällä allaan maassa maannutta asianomistajaa nyrkeillä päähän tai ylävartalon alueelle ainakin kaksikymmentä kertaa. Farah on ollut tekoaikaan 17-vuotias. Asianomistaja on tullut etsimään Farahia Espoon Suvelasta tarkoituksenaan tapella vastaajan kanssa ja tappelu on tapahtunut.

Ryöstösyyte hylättiin, koska oikeus ei pitänyt uhrin tunnistusta tarpeeksi luotettavana. Ibrahim Zakariy Farah tuomittiin pahoinpitelystä nuorena henkilönä 3 kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Ibrahim Zakariy Farah velvoitetaan korvaamaan asianomistajalle aiheuttamastaan kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 500 euroa korkoineen.

Valtion varoista maksetaan asianomistajan avustajalle palkkiona yhteensä 988,90 euroa, mikä määrä Farah velvoitetaan korvaamaan valtiolle korkoineen.

Valtion varoista maksetaan vastaaja Farahin ensimmäiselle puolustajalle palkkiona yhteensä 682 euroa, mistä määrästä Farah velvoitetaan korvamaan valtiolle asian lopputulos huomioon ottaen puolet oikeusavun omanvastuusosuudesta yhteensä 102,30 euroa.

Valtion varoista maksetaan vastaaja Farahin toiselle puolustajalle palkkiona yhteensä 1295,80 euroa, mikä määrä jää Farahin taloudelliset olot huomioon ottaen valtion vahingoksi.

Lähde: Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus (R ²¹⁄₁₄₀₁)