Vahvasti päihtynyt uhri oli ollut tulossa yksin junalla kotiin Helsingistä puolenyön jälkeen, kun häntä vastapäätä istunut mies oli alkanut jutella hänelle englanniksi. Mies oli halunnut antaa uhrille puhelinnumeronsa. Uhri oli lopulta suostunut tallentamaan sen puhelimeensa. Uhri ei ollut saanut miehen nimestä selvää. Lopulta puhelinnumero oli tallennettu uhrin puhelimeen miehen kutsumanimellä. Seuraava muistikuva uhrilla oli, että hän oli ollut tuntemattomassa asunnossa. Uhri oli istunut sohvalla, kun junassa ollut mies oli napannut hänet syliinsä. Seuraavaksi uhri oli havahtunut siihen, että häntä oli pussattu huulille ja kosketeltu rinnoista ja vyötäröstä. Uhri oli ollut paniikissa ja rimpuillut vastaan. Seuraava muistikuva oli, että uhri oli havahtunut sängyssä siihen, että joku mies oli ollut hänen päällään. Uhri oli alkanut itkeä, jolloin mies oli sanonut kaiken olevan hyvin. Uhri oli päässyt rimpuilemalla pois sängyltä ja hän oli uhannut miestä väkivallalla, jos tämä vielä koskisi häneen. Tässä yhteydessä uhri oli havainnut, että miehellä oli ollut housut avoinna. Uhrilla itsellään oli ollut vaatteet päällä kuten aikaisemminkin.
Uhri ei ollut pystynyt tunnistamaan miestä hänelle esitutkinnassa näytetyistä valokuvista, koska ei ollut ollut varma eikä ollut halunnut syyllistää väärää henkilöä.
Vastaajan kertomus
Vastaaja on kertonut, ettei hän ole koskaan ennen pääkäsittelyä tavannut uhria. Vastaajan käytössä olevasta ja uhrin puhelimeen tallennetusta puhelinnumerosta hän on kertonut, että kyseistä puhelinnumeroa olivat käyttäneet myös hänen ystävänsä. Vastaajaa ei myöskään kutsuta uhrin puhelimeen tallennetulla nimellä. Vastaajalla on kuitenkin ystävä, jonka kutsumanimi on uhrin puhelimeen tallennettu nimi. Tämä ystävä oli usein käynyt hänen asunnollaan ja käyttänyt myös vastaajan puhelinnumeroa. Ystävällä on ollut tyttöystävä, mutta hänellä oli ollut myös muita naisystäviä, joita hän oli tavannut vastaajan läsnä ollessa ja joille hän oli soittanut vastaajan puhelinnumerosta. Irakilaisen tavan mukaan vastaaja ei ollut voinut kieltää ystävältään hänen puhelinnumeronsa käyttöä, kun ystävä sitä oli pyytänyt. Ystävä oli myös asunut jonkin aikaa vastaajan asunnossa, kun hänellä oli ollut ongelmia.
Tätä ystävää on myös kuultu epäiltynä esitutkinnassa. Syyttäjän poliisilta pyytämän lisäselvityksen mukaan hänen valokuvansa ei ole ollut todistajalle esitetyssä tunnistusrivissä.
Todistajan kertomus
Todistaja on uhrin sisko. Uhri oli lähettänyt hänelle hätääntyneen oloisia viestejä. Todistaja oli pyytänyt uhria ilmoittamaan sijaintinsa. Saatuaan sijainnin tietoonsa todistaja oli lähtenyt polkupyörällä etsimään uhria kuuden seitsemän aikaan aamulla. Hän oli päätynyt tyypillisen kerrostalon pihaan Sellosta Helsinkiin päin lähellä puistoa. Todistaja oli laittanut uhrille viestin, minkä jälkeen uhri oli tullut ulos talosta seurassaan mies, jolla oli ollut housujen vetoketju auki. Ensin oli vaikuttanut siltä, että mies ei päästäisi uhria lähtemään, ja todistaja oli havainnut uhrin vaikuttavan hätääntyneeltä.
Todistaja oli yrittänyt selvittää, mikä tilanne oli. Hän oli kysynyt miehen nimeä, mutta tämä ei ollut vastannut. Todistaja oli yrittänyt ottaa miehestä myös valokuvan, mutta tämä oli poistunut pikaisesti paikalta. Tämän jälkeen uhri oli vaikuttanut menneen shokkiin ja hän oli alkanut itkeä hysteerisesti. Todistaja on kertonut, että hänelle oli esitutkinnassa näytetty kuvia miehistä, joista yhdestä todistaja oli sanonut, että kuvassa voisi olla uhrin seurassa ollut mies. Todistaja ei ole muistanut tunnistustilannetta tarkemmin, mutta hän on kertonut, ettei olisi tunnistusta tehnyt, jos ei olisi ollut varma. Pääkäsittelyssä todistaja on arvellut valinneensa tunnistusrivin kuvista kuvan C, mikä on esittänyt vastaajaa. Todistaja ei kuitenkaan ole tunnistanut vastaajaa salissa.
Oikeuden johtopäätökset
Oikeus piti riidattomana, että uhri on joutunut ahdistelun kohteeksi teonkuvauksessa kerrotuin tavoin ja piti uhrin kertomusta päihtymyksestä huolimatta yksityiskohtaisena ja uskottavana. Myös todistajan havainnot uhrista ja hänen seurassaan olleesta miehestä tapahtumapäivän aamuna tukevat uhrin kertomusta. Uhrin puhelimeen tallennettu puhelinnumero on riidattomasti ollut vastaajan käytössä. Vastaaja on elokuussa 2019 on asunut alueella, josta todistaja on uhrin noutanut. Todistaja on uhria noutaessaan nähnyt hänen seurassaan miehen, ja hän on myöhemmin esitutkinnassa tunnistusrivissä esitetyistä valokuvista katsonut vastaajaa esittävän valokuvan näyttävän samalta.
Kuitenkaan numeroa ei tallennettu vastaajan nimellä tai kutsumanimellä, vaan vastaajan ystävän kutsumanimellä. Lisäksi hänen tunnistuksensa ei esitutkinnassakaan ole ollut täysin varma. Lisäksi todistajalle ei ole tunnistusrivissä esitetty toisen epäiltynä kuullun henkilön valokuvaa. Vielä uhrin kuvaus asunnosta poikkeaa siitä, mitä vastaaja on kertonut asunnostaan. Uhrin ja vastaajan kertomuksen lisäksi mitään selvitystä siitä, onko vastaajan asunto yksiö uhrin kertomalla tavalla vai kaksio vastaajan kertomalla tavalla, ei ole esitetty.
Käräjäoikeus katsoi, ettei syytteen tueksi esitetty todistelu riittävällä varmuudella poissulje sitä mahdollisuutta, että joku muu kuin vastaaja on se henkilö, jonka uhri on tavannut junassa ja joka tämän jälkeen toiminut uhria kohtaan teonkuvauksessa kerrotuin tavoin. Syyte seksuaalisesta ahdistelusta hylättiin.
Valtion varoista maksetaan vastaajan asianajajalle yhteensä 2.266,10 euroa, mikä jää valtion vahingoksi.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
Lähde: Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus (R 21⁄2342)
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Noin käy kun on tyhmä
Uhri oli itsensä uhri, sillä omistaa tyhmää pään.
Mina hjuva nusima
Vittu että nämä suvakkien kakarat sekä läpsyttelijä vuohennussijat tulevat kalliiksi. Veronmaksajien piikkiin. Niinpä niin. Tälläiseen paskaan menee oikeuslaitosten jne aikaa ja resursseja.