Ainakin allekirjoittaneen mielestä, yleisen vaihdon välineen (tai tutummin rahan) yksi tärkeimmistä tehtävistä on toimia pistelaskujärjestelmänä, joka palkitsee ihmisiä sen perusteella, paljonko he tuottavat arvoa yhteiskuntaan.
Nykyinen kontrolloidun fiat-rahan kannattelema talousjärjestelmä, kuitenkin onnistuu tuossa tehtävässä äärettömän kehnosti. Sillä se päinvastoin palkitsee kaikkein parhaiten ne yksilöt, jotka arvon luomisen sijaan, pyrkivät kaikin keinoin pikemminkin kuppaamaan itselleen tavallisten nettohyödyllisten kansalaisten omaisuuden.
Kansaa ryöstetään fiat-rahan avulla
Koska kaikki käyttöarvoa omaava kansalaisten omaisuus (mm. asunto, auto, elektroniikka ja etenkin fiat-raha) menettää pitkässä juoksussa jatkuvasti arvoaan, on kansalaisten täten harkittava rahojensa sijoittamista, vain jotta he kykenisivät säilömään varallisuuttaan. Inflaatiomaisessa fiat-raha järjestelmässä, kansalaisen on siis työskenneltävä rahojensa eteen kaksi kertaa: ensin ansaitakseen ne (leipätyö) ja sitten säilyttääkseen ne (sijoittaminen).
Tässä rahan printtaajien sekä finanssikeinottelijoiden hallitsemassa sijoitustoiminnassa, on kuitenkin eräs yhteiskunnallinen ongelma. Nimittäin sijoitustoiminnassa yhden tahon voittaessa, on toisen tahon aina pakko hävitä. Sijoitustoiminnassa(kaan) voitot eivät siis suinkaan tupsahda taivaalta, vaan kyse on pohjimmiltaan pokeripelin lailla pyörivästä toiminnasta.
Tuossa pokeripelissä taas paremmat pelaajat tyhjentävät pitkässä juoksussa, aina näiden kokemattomampien pelaajien taskut. Rahanluontia kontrolloivat tahot sekä ajoittain jopa valheellisia narratiiveja levittävät mediat, myös luovat tahallaan niin kutsuttua FOMO:a (fear of missing out) tavallisten sijoittajien keskuuteen, saaden ne ostamaan silloin kuin kannattaisi myydä, ja vastaavasti myymään silloin kun kannattaisi ostaa.
On siis täysin selvää, että sijoitusmaailmassa raha ja omaisuus liikkuu pääsääntöisesti aina nimenomaan näiden finanssiammattilaisten suuntaan, ja tavalliselle kansalaiselle on tässäkin kuviossa varattu ainoastaan maksumiehen rooli. Kun ihminen päättää säästää rahaa, menettää hän omaisuuttaan pikkuhiljaa inflaatiolle. Kun taas kansalainen yrittää säilöä omaisuuttaan sijoittamalla, on hänellä vastassaan koko maailmanlaajuinen finanssisektori.
(Sivuhuomio: Monessa tapauksissa tavallinen kansalainen saattaa kuitenkin muodostaa itselleen harhaluulon siitä, että hänen sijoituksensa olisi ollut tuottoisa. Tämän harhaluulon ytimessä piilee tällöin fiat-rahan luoma, ja täten myös vääristynyt käsitys hinnasta sekä arvosta, jotka siis ovat kaksi tyystin eri asiaa.
Koska siis fiat-raha menettää ajan saatossa jatkuvasti arvoaan, ei etenkään pidempiaikaisten sijoitusten tuottoisuutta voi päätellä pelkästään fiat-rahan määrässä. Vaan sen sijaan rahan arvon menetys on aina otettava huomioon myös sijoitusten voittoja arvioitaessa.
Äärimmäisen esimerkin antaakseni, mikäli vaikkapa sadan vuoden takaisesta 10 dollarin sijoituksesta saisi tänä päivänä takaisin 15 dollaria, olisi sijoitus tällöin ollut massiivisesti tappiollinen. Syy tähän on tietenkin se, että vaikka kyseinen sijoitus on tuottanut peräti 50% enemmän dollareita, ovat dollarit tuossa samassa ajassa kuitenkin menettäneet yli 90% arvostaan.
Tästä huolimatta valtio on kuitenkin aina käsi ojossa vaatimassa veroa ”sijoitusvoitoista”, jotka se laskee joko puhtaasti sijoitetun summan sekä saadun tuoton erotuksella, tai vaihtoehtoisesti käyttämällä hankintameno-olettamaa, kuitenkaan koskaan huomioimatta rahan arvon menetystä millään tavalla. Fiat-raha on siis äärimmäisen kehno tapa asioiden todellisen arvon määrittelemiseen, koska sen oma arvo muuttuu ajan saatossa jatkuvasti.)
Ammattina toisten rakentaman arvon varastaminen
Halvalla ostamisen ja kalliimmalla myymisen periaate, ei ole maailmassa millään muotoa uusi keksintö. Sillä ihmiskunnan historia on täynnä tapauksia, jossa esimerkiksi kauppiaat saattoivat kulkea pitkiäkin matkoja ostaakseen kaukaisten maiden eksoottisia hyödykkeitä, vain myydäkseen ne vaikkapa kotopuolessa voitolla pois.
Kyseisen toiminnan avulla, eri puolella maapalloa elävät yhteiskunnat pääsivät kuitenkin käsiksi esimerkiksi ruokavaliota monipuolistaviin hyödykkeisiin. Edellä mainitun kaltainen toiminta siis eittämättä hyödytti (sekä hyödyttää edelleen) kaupan molempien osapuolien lisäksi, myös heidän edustamiansa yhteiskuntia.
Tänä päivänä taas sijoitustoiminnassa vaikuttavat ammattitreidaajat sekä suuremmissa määrin myös megaluokan finanssiyhtiöt, tienaavat yhtä lailla elantonsa ostamalla halvalla ja myymällä kalliilla. Kriittinen ero näiden finanssialan ammattilaisten sekä hyödykkeitä kauppaavien tahojen välillä on kuitenkin siinä, että nämä finanssialan ammattilaiset eivät tuolla toiminnallaan varsinaisesti tuo yhtään mitään kenenkään saataville.
Itse asiassa koska näiden finanssiammattilaisten voitot ovat peräisin tavallisten, ‑ja oikeasti maailmaan arvoa luovien kansalaisten taskuista‑, voidaan tuo toiminta nähdä yhteiskunnan kannalta jopa puhtaasti haitallisena. Pohjimmiltaan kyse on siis toisten luoman arvon varastamisesta.
Myöskään verotuloilla kyseisen toiminnan hyödyllisyyttä on kovin vaikea perustella. Sillä ammattikunta joka ainoastaan ottaa muilta mutta ei itse tuota yhteiskuntaan mitään, on siis nähtävä jokseenkin yhtä arvokkaana työnä kuin varkaiden tekemä ”työ”. Eikä varkaistakaan suinkaan tule nettohyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä pelkästään siten, että heidän suorittamien ryöstöjen voittoja alettaisiin verottamaan.
Sivuhuomiona mainittakoon myös se, että vaikka joidenkin huippu-urheilijoiden ansaitsemat palkat näyttävät ainakin näin maallikon silmään ehkä hieman mauttomilta, niin ainakin nämä huippu-urheilijat tuottavat tuon palkkansa eteen maailmaan jonkin näköistä viihdearvoa. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa näistä likviditeetin pumppaamiseen keskittyvistä finanssiammattilaisista, joilla sen sijaan ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista roolia täytettävänään.
Tuiki tavallinen kansalainen luo tähän maailmaan päivittäin monenlaista arvoa. Esimerkiksi peruselementtien kuten ruuan, juoman, sekä majoituksen lisäksi, he tuottavat tähän maailmaan mm. elämää helpottavia asioita, kuin myös taiteellista sekä hengellistä arvoa.
Vielä 1900 ‑luvun alkupuolella, ihmisen oli myös rikastuakseen pääsääntöisesti luotava tähän maailmaan jotakin arvokasta. Esimerkkinä tällaisesta rikastumisesta toimikoon vaikkapa maailmankuulu teollisuusmies Henry Ford, joka perustamansa yhtiön Ford Motor Companyn avulla nosti maailman niin sanotusti pyörille, ja teki näin itsestään myös yhden kaikkien aikojen rikkaimmista ihmisistä.
Asiat ovat kuitenkin muuttuneet paljon viimeisen sadan vuoden aikana. Sillä tänä päivänä yksilö kykenee rikastumaan silmittömästi, vaikka hänen maailmaan tuottamansa arvo olisi lähinnä negatiivinen.
Arvoa säilövä vaihdon väline
Mikäli palkaksi saatu raha kykenisi itsessään säilömään arvoa, ei kansalaisen tarvitsisi tällöin ottaa taloudellisia riskejä pyrkiessään säilömään työnsä hedelmiä. Näin myös tuo finanssialan pääsääntöinen tulonlähde, eli sijoitustuotteiden kautta finanssieliitille liikkuvat kansalaisten säästöt, saataisiin katkaistua. Finanssialan tuhoutuminen myös luonnollisesti vapauttaisi maailmaan osaamista, joka kyettäisiin täten kenties paremmin hyödyntämään yhteiskunnan hyväksi.
Myös kun tavallisten kansalaisten ei tarvitsisi enää käyttää aikaansa sijoitussalojen oppimiseen, vapauttaisi se täten myös heidän aikaansa kenties yleishyödyllisempien elämäntavoitteiden saavuttamiseen, kuin jo kertaalleen ansaitun rahan perässä juoksemiseen. Voisi kai sanoa, että arvoaan säilövä vaihdon väline kykenisi siis optimoimaan yhteiskunnan hyötysuhdetta.
Mutta tästä huolimatta fiat-rahalla on kuitenkin myös etunsa. Sillä sen avulla, valtaa pitävä taho kykenee kenties tehokkaammin reagoimaan erilaisiin kriisitilanteisiin. Esimerkiksi sodan uhatessa, fiat-rahaa käyttävä maa kykenee aina printtaamaan itselleen lisää rahaa sotateollisuutensa tukemiseen, ja näin antaen itselleen myös kenties paremman mahdollisuuden itsenäisyytensä säilyttämiseen.
Kääntöpuolena tässä on tietenkin inhimillinen vallanhimo, jonka ansiosta esimerkiksi Yhdysvallat ovat surutta hyväksikäyttäneet tuota fiat-rahan tarjoamaa pohjatonta kassaa, lietsoessaan sotiaan ympäri maailmaa. Myös mitä enemmän ihminen tuota fiat-rahan tarjoamaa etua hyväksikäyttää, niin sitä pahemmaksi tässäkin artikkelissa kuvatut lieveilmiöt kasvavat.
Keinoälyn tuoma mahdollisuus?
Mikäli tulevaisuudessa keinoäly kykenisi ihmistä tehokkaammin, ja ennen kaikkea objektiivisemmin ennakoimaan taloudellista kehitystä, niin kenties tällöin ainakin yksi potentiaalinen vaihtoehto, saattaisi olla keinoälyn yhdistäminen täysin digitaaliseen vaihdon välineeseen.
Mikäli siis rahan inflaatioarvon kontrollointi olisi kokonaan keinoälyn hallinnassa, niin siten se kykenisi ainakin teoriassa sopeutumaan esimerkiksi bitcoinin ennalta määrättyä rytmiä joustavammin, alati muuttuvaan taloudelliseen tilanteeseen, samalla kuitenkin poistaen inhimillisen tekijän kokonaan pois rahan kontrolloinnista.
Kyse olisi siis periaatteessa edelleenkin vailla itseisarvoa olevasta fiat-rahasta, jonka kokonaismäärää ei olisi millään tavoin rajattu. Mutta ainakin korruption mädättämän, ja lähinnä ainoastaan itseään hyödyttävän ihmisten ylläpitämän järjestelmän sijaan, se luottaisikin pikemminkin keinoälyn tekemiin päätöksiin.
Keinoäly saattaisi kuitenkin helposti luoda nipullisen uusia ongelmia, joten täydellinen ratkaisu ei varmasti olisi sekään. Pohjimmiltaan kyse olisi myös edelleenkin jatkuvasti arvoaan menettävästä vaihdon välineestä, joka siis pakottaisi kansalaiset tuohon taloudelliseen peliin omaisuutensa säilömiseksi. Peliin jossa kaikki merkittävä omaisuus liikkuu aina pikkuhiljaa tuon pelin parhaimpien pelaajien taskuihin.
Loppumietelmät
Ennen varsinaisia loppusanoja, ilmoitan pienestä korjauksesta artikkelisarjan toiseen osaan ”Petollinen pääoma” ja ”Ongelmalliset omistussuhteet” ‑alaotsikkoon. Kyse on lähinnä triviaalista korjauksesta, eikä se varsinaisesti muuta kyseisen alaotsikon lopputulemaa millään tavalla. Kyseinen korjaus on nyt tehty artikkeliin, joka on luettavissa Partisaanissa.
Nyt kuitenkin varsinaisten loppusanojen pariin. Tämän artikkelisarjan kirjoittaminen oli kokonaisuudessaan melko vaikea prosessi. Sillä asiaan liittyy niin monta erilaista tekijää, että relevantin informaation valitseminen, sekä tuon informaation virtaviivaistaminen koherentiksi yhtenäisyydeksi, koitui lopulta yllättävänkin haasteelliseksi, joskin palkitsevaksi tehtäväksi.
Lopuksi voisin kuitenkin todeta, että vaikka vaihdon välineen eli rahan kehitys kulkee aina käsi kädessä teknologisen kehityksen kanssa, niin tietyt alleviivaavat periaatteet tulevat kuitenkin aina määrittelemään sen perusluonteen. Nämä perustavalaatuiset tekijät taas takaavat sen, että oli vaihdon väline teknisesti sitten kuinka kehittynyt tahansa, niin se ei siitä huolimatta voi koskaan olla täydellinen.
Täten olenkin itse päätynyt sellaiseen lopputulemaan, että tärkein omaisuus joka meillä tulee läpi elämämme kulkemaan, on meidän henkiset kykymme. Näillä henkisillä kyvyillä tulee myös aina olemaan kysyntää joka ikisessä universumin kolkassa, minne ihmisolento ikinä eksyykään. Eikä tuo omaisuus varmuudella tule koskaan kärsimään inflaatiosta.
Täten ainoaksi ”sijoitusneuvoksi” jonka voin hyvin mielin lukijalle antaa on se, että neuvon häntä panostamaan ennen kaikkea omien henkisten kykyjensä terävöittämiseen, kuten esimerkiksi tietomääränsä lisäämiseen, mukavuusalueensa ulkopuolelle menemiseen, ja siten myös luonteensa kehittämiseen.
Älä siis pelkää virheitä tai epäonnistumisia, vaan sen sijaan ole rohkea äläkä anna periksi. Sillä vain ja ainoastaan yrittämisen sekä epäonnistumisen kautta, ihmisen on mahdollista kerryttää itselleen tuota maailman arvokkainta pääomaa, joka myös parhaimmassa tapauksessa säilyttää arvoaan jopa sukupolvelta toiselle. Sillä aivan kuten eräs teollisuusmies asian aikoinaan sanoi:
”Mikäli kuvittelet että raha on tiesi itsenäisyyteen, niin et tule koskaan saavuttamaan sitä. Ainoa todellinen turva johon mies voi tässä maailmassa luottaa on tieto, kokemus sekä kyvykkyys” ‑Henry Ford
Lue myös artikkelisarjan edelliset osat:
Täydellinen raha, Osa 1: Väkivaltastandardi
Täydellinen raha, Osa 2: Petollinen pääoma
Täydellinen raha, Osa 3: Hyödykerahat
Täydellinen raha, Osa 4: Digitaalinen vs. fyysinen
Täydellinen raha, Osa 5: Dystooppinen vallankäytön väline
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Köyhä on rikas
Hoksasin tämän asian noin 30 vuotta sitten. Lakkasin unelmoimasta rikkauksia ja tein työtä minimipalkalla. Kun ei ole mitään ylimääräistä, ei voi korkealta pudota. Työpäivinä ei paljoa tarvitse ajatella ja palkalla saa ruokaa sekä ”Seppälän” vaatteet. Kunto pysyy kun kävelee ja pyöräilee. Muistakaa aina: Raha on velkaa. Se lukee jo Suomenpankin www-sivuillakin. Mitä enemmän sinulla on rahaa, sitä enemmän olet velkaa.
Ip Man sanoi varmasti paljonkin, mutta ykis lausahdus on jäänyt mieleeni:”Päätöksemme ja/tai tekomme tänään eivät ole meidän hyväksemme tälle päivälle. Vaan lastemme hyväksi huomenna”.
Rahalla voi tehdä niin vähän hyvää. Poikkeuksetta sillä vahvistaa pahan valtaa. Öljy-yhtiöiden, internet tarjoajien, monikansallisten ruoka-busineksen. On parempi lainata kirjastosta kirja kuin ostaa se työntekijöitään riistävältä Amazonilta.
Näin se vaan on
Tuottamatonta työtä on myös paljon julkishallinnossa. Entäpä maahanmuutto klusteri, se on negatiivisen tuottavuuden ala, koska mitä enemmän hommia siellä paiskitaan sitä syvempi kuoppa tälle maalle kaivetaan.
Kohti parempaa
Suomessa on noin 600 000 yrittäjää. Siis henkilöä jotka tekevät sellaista työtä josta valtio kantaa veroa. Kaikki muut tässä maassamme ovat ”hyödyttömiä”. Valtion virkamiehet, varsinkin tämän päivän opettajat, työttömät, lapset, eläkeläiset.
On siis helppo ymmärtää miksi maamme ajautuu kovalla vauhdilla kohti konkurssia ja Rothchieldien mielivaltaa. Tarvittaisiin enemmän ”yrittäjiä”. Eikä sen aina tarvitse tarkoittaa myytäviä tuotteita. Jo se että niitä ei tuoda maahan tai myydä meille monikansallisten toimijoiden toimesta, jo sekin on meille parempi vaihtehto. Eli, jatkossa osallistutaan talkoisiin aina kun joku tarvitsee.
Jutikat uuniin
”Antakaa minun kontrolloida valtion varoja niin en välitä siitä kuka sen lait säätää.” – Mayer Amschel Rothschild, jutikka jonka luoma dynastia pitkälle hallitsee maailmaa keskuspankkiensa kautta. Käytännössä omistaa rahan ja velan luontioikeuden.
JonesHenry
Lol! Suomi on aina ollut Rothschild suvun LUTKA ihan alusta alkaen!
[Lainaus]Snellmanista tuli Langenskiöldin kuoleman jälkeen valtiovaraintoimituskunnan päällikkö. Periaatepäätös hopeakannan toteuttamisesta oli saatu Pietarista vuonna 1862. Tarvittavan hopean hankkimiseksi Suomi otti M.A. ROTHSCHILDIN pankkiiriliikkeeltä Frankfurtista suuren lainan. Laina jouduttiin kuitenkin käyttämään viljantuonnin rahoitukseen, joten hopeakantaan pääsy viivästyi. J.V. Snellman jatkoi kadon keskelläkin ponnistuksia markan sitomiseksi hopeaan. Niinpä 4. marraskuuta 1865 Aleksanteri II antoi asetuksen, jonka mukaan vain hopearaha (markka ja rupla) olivat laillisia maksuvälineitä Suomessa. Markka voitiin näin irrottaa epävakaasta seteliruplasta. Suomi oli näin palannut hopeakantaan ja saanut oman, kansallisen rahajärjestelmän. [Lainaus]
Lainuas muuten Suomen pankin omalta sivustolta! Kaikki tuo teidän ”valkoinen nationalisminne” on tosiasiassa ollut Rotschild eli siis ROTTA nationalismia ihan alista lähtien!!!
https://tomialatalo.files.wordpress.com/2024/02/image-212.png
Helvetti odottaa
Onneksi Jakob Rothchield on kuollut. Ei liene epäselvää kumpaan suuntaan se lähti.
Neula ja laakeri
Kapeasta näkökulmasta kuten talouden näkökulmasta katsottuna asiat saattavat näyttää paljon yksinkertaisimmilta mitä ovat.
Kun mukaan otetaan ympäristökysymykset, niin kuvio muuttuu sellaiseksi että ikävä totuus alkaa paistamaan läpi. Ja se ikävä totuus on että maapallon ekosysteemi ei kestäisi sitä että ihmiskunnan varallisuus olisi ”oikeudenmukaisemmin” jaettu.
On elämän säilymisen kannalta hyvä että suurin osa maailman rahavaroista on kasautunut muutamien suursijoittajien tileille, sen sijaan että ne olisivat jakautuneet suurille massoille suoraan kulutukseen!
Jokainen ymmärtää että 1 miljardi euroa upporikkaan tilillä ei kuormita elonkehää nimeksikään, mutta 100 euroa 10 miljoonan köyhän tileillä menee suoraan peruskulutukseen ja sitä myöten ympäristön kuormittamiseen.
Edesmennyt Pentti Linkola kirjoitti näistä asioista jo 1970-luvulla. Lukekaa ja sivistykää= https://archive.org/details/krjst3/Toisinajattelijan%20p%C3%A4iv%C3%A4kirjasta%20-%20Pentti%20Linkola%20%281979%29/page/82/mode/2up?view=theater