Siinä missä kommunismin teoriassa tavallinen kansalainen ei omista mitään vaan kaiken omistaa lopulta maata hallitseva eliitti, niin samoin myös käytännön kapitalismissa tavallinen kansalainen ei omista mitään, vaan kaikki on lopulta velan ansiosta kansainvälisen rahaeliitin, eli yksityisten pankkien ja rahoituslaitosten hallinnassa. Kansallismieliset aktiivit sekä kansallismieliset julkaisut, keskittyvät surullisen usein pelkästään itsestäänselvien marxilaisesta ideologiasta kumpuavien äärivasemmistolaisten ilmiöiden, kuten esimerkiksi väestönvaihtoon tähtäävän avoimien rajojen, ydinperhevastaisen homolobbaamisen, sekä nuorisoa tuhoavana sukupuolineutraalisuuden kritisoimiseen. Samalla kuitenkin sivuuttaen tyystin ne syyt, joiden vuoksi nämä tuhoisat ajatukset ovat ylipäätään päässeet, ja myöhemmin jopa korvanneet koko valtavirtaisen mielipide konsensuksen.
Perimmäinen syy marxismin nykyiseen ehdottomaan valta-asemaan niin valtion kuin myös valtamedian virallisena ideologiana, löytyy nimittäin uuden oikeistolaisuuden periaatteista, eli pääoman vapaasta liikkuvuudesta sekä kapitalismista. Nämä ylikansalliset kapitalistiset voimat, ovatkin kaapanneet kansakuntien koko talouden panttivangikseen, saavuttaen täten totaalisen kontrollin valtioiden niin sisä- kuin ulkopoliittisestakin agendasta.
Monesti olen kuullut teorian äärivasemmistolaisen kuolemankulttuurin ”pitkästä marssista läpi instituutioiden”, jolla pyritään antamaan selitys sille, miksi kansoja tuhoava marxismi on tänä päivänä tässä täysin kyseenalaistamattomassa valta-asemassaan. Tämä kuolemankultin pitkä marssi läpi instituutioiden, on kuitenkin parhaimmillaankin vain luonnollinen seuraus talouden hallinnan menettämisestä, eli korruption avulla valtion rahanluontimonopolin kauppaamisesta ulkomaisiin käsiin, sekä sitä seuranneesta itsemääräämisoikeuden kadottamisesta.
Jo ennen rahanluontimonopolin kauppaamista Suomen rajojen ulkopuolelle, kansainvälisen finanssieliitin voitelemat Suomen päättäjät olivat 1980-luvulla ikään kuin flirttailleet ylikansallisen pankkisektorin kanssa, avaamalla tälle taloudelliset rajansa ja täten luovuttaen suomalaiset yrittäjät, sekä yksittäiset taloudet ulkomaisen rahaeliitin korko-orjiksi, ja siten aiheuttaen ihmiskohtaloita murskaavan 1990-luvun laman.
Kun Suomi laman jälkihöyryissä eurojäsenyyden myötä, kauppasi myös koko valtio-omisteisen rahanluontimonopolinsa yksityisille ulkomaisille pankeille, lakaten täten suurimmalta osin itse painamasta omaa rahaansa, ja siirtyen sitä vastoin ottamaan tarvitsemansa rahoituksen lainoina sen rahanluontia hallitsevilta yksityisiltä kansainvälisiltä pankkiireilta, voimme sanoa sen olleen hetki, jolloin Suomi todella menetti leijonan osan itsenäisyydestään ja itsemääräämisoikeudestaan.
Valtion rahanluontimonopolin kauppaaminen yksityisiin käsiin
Yksityisomisteisen tahon monopoliasema ei ole taloudessa koskaan terve järjestely. Erityisen myrkyllinen yhdistelmä kuitenkin saadaan aikaiseksi silloin, kun valtion koko rahanluontimonopoli yksityistetään ylikansallisten pankkien hallintaan. Koska tämä yksityinen taho voi täten kansakunnan rahanluontia hallitsevan monopoliasemansa avulla, kontrolloida kokonaisen valtion rahoituksen lisäksi myös yksittäisten kansalaisten sekä yritysten rahoitusta, joko myöntämällä taikka vaihtoehtoisesti eväten niiltä lainoja, on käytännössä koko maan talouden pyörittäminen tehokkaasti ulkoistettu valtion rajojen ulkopuolelta tulevan, yksityisen ja vierasperäisen tahon kontrolliin.
Myös kuten arvata saattaa, Suomen rahanluontimonopolia hallitsevan ulkomaisen finanssieliitin intressit eivät ainakaan historiallisessa valossa edes ole suomalaisten taikka suomalaisen talouden palvelemisessa, vaan pikemminkin intressit ovat heidän omien yksityisten voittojensa sekä poliittisen valtansa maksimoimisessa. Koska Suomi on siis luovuttanut rahanluontimonopolinsa yksityisten ylikansallisten pankkien hallintaan, on se siten oman rahoituksensa turvaamiseksi, myös täysin riippuvainen uuden rahan luovista kansainvälisistä pankeista.
Tätä yksipuolista riippuvuussuhdetta hyväksikäyttäen, Suomen rahanluontia ja siten sen rahavirtoja suvereenisti kontrolloiva ylikansallinen finanssieliitti, ei suinkaan myönnä Suomen valtiolle sen tarvitsemaa rahoitusta ilmaiseksi, vaan sen sijaan jokaiseen sille lainaksi luomaansa euroon pankkivalta asettaa nimellisarvoa suuremman koron.
Kokonainen kansakunta kansainvälisen rahaeliitin korko-orjana
Kun yksityisen pankkivallan luoma korollinen velkaraha on viimein saatu valtion kautta kiertoon maan talouden pyörittämiseksi, onkin aika alkaa pohtia, kuinka valtio aikoo maksaa velkansa korkojen kera pois. Tavallisen veronmaksajan ollessa valtion pääsääntöinen tulonlähde, ei sillä ole muuta varteenotettavaa konstia valtionvelan vähentämiseen kuin yksinkertaisesti kiristää verotustaan, tämän vaikuttaessa tietenkin negatiivisesti suoraan kansalaisten ostovoimaan.
Tavallisen kaduntallaajan maksumiehen rooli sen kuin vankistuu, kun otetaan huomioon, että nämä veronkiristykset kohdistuvat lopulta myös yrityksiin, joiden on siten luonnollisesti nostettava tuotteidensa / palveluidensa hintoja, kompensoidakseen ylikansallisen pankkivallan koronkiskonnan takia kiristyvää valtion verotusta.
Tämä pankkivallan velkaan ja korkoon perustuva taloudellinen malli, siis ainoastaan nostaa kiristyneen verotuksen kautta teennäisesti hintoja, ja toisaalta samalla kuitenkin laskee kansalaisten ostovoimaa, vain jotta tämä kansakunnan taloutta rahanluontimonopolin avulla kontrolloiva yksityinen ulkomainen finanssieliitti, voisi tehdä koron avulla voittoa jokaisessa mahdollisessa käänteessä.
Valtion virkakoneisto toimii yksityisen pankkivallan voutina
Koska Suomen rahanluontimonopolia hallitsevan ulkomaisen finanssieliitin näkökulmasta, kyse ei suinkaan ole hyväntekeväisyydestä vaan pikemminkin ylivalta-aseman hyväksikäyttämisestä, niin verotuksen avulla saavutetut yksityistetyt voitot ovatkin kenties tämän valta-aseman säilyttämisen jälkeen, heti toiseksi tärkein kriteeri koko kuvion ylläpidon kannalta. Juurikin tämän takia, Suomen valtion virkakoneiston kansalaisilta keräämät verot ja maksut, ovatkin siis ensisijaisesti varmistamassa Suomen taloutta hallitsevan ulkomaisen rahaeliitin voitot.
Kokonaisen valtion virkakoneisto toimii siis yksityisen pankkivallan voutina, pakottajana ja siten myös voittojen varmistajana. Kansalaisten maksamat veroeurot eivät siis suinkaan ole korvamerkitty hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa, vaan pikemminkin niiden ensisijainen tarkoitus on taata ylikansallisen finanssieliitin riistoon perustuvan bisneksen pyörittämisen kannattavuus.
Koska valtio ei voi mitenkään verottaa kaikkea liikkeelle laskemaansa kansainvälisten pankkien luomaa velkarahaa takaisin hallintaansa, tarkoittaa se sitä, että alkuperäisen lainan loppuosuus maksetaan pois jälleen uusilla lainoilla. Nykyinen velkaa kerryttävä järjestelmä takaakin siis tehokkaasti sen, että valtiot pysyvät aina vain kasvavan valtionvelan avulla jatkossakin korkoa kiskovan kansainvälisen finanssieliitin hallinnassa sekä velkaorjina.
Uusien lainojen pääoman, sekä korko-osuuden paisuttaessa edelleen jo valmiiksi käsistä karannutta valtionvelkaa, tarkoittaa lisävelkaantuminen jälleen taas uusia kansalaisten ostovoimaa laskevia, sekä yleistä hintatasoa nostavia veronkiristyksiä. Kyllästyneiden kansalaisten keskittyessä syyttämään tätä taloudestaan hallinnan menettänyttä voimatonta juoksupoikaa, eli kulloistakin hallitusta aina vain kohoavista veroista ja maksuista, on todellinen valtaapitävä nukkemestari, eli kansainvälinen rahaeliitti kulisseissa hieromassa tyytyväisenä käsiään.
Kaiken kaikkiaan on siis päivänselvää, että tavallisen länsimaisen kansalaisen osa tässä koko kapitalistisessa järjestelmässä, onkin puhtaasti pelkästään kansainvälisen rahaeliitin lypsylehmänä, ja siten sen voittojen takuumiehenä toimiminen. Kysymys kuuluukin: joko sinua alkaa tämä kansainvälisen rahaeliitin korko-orjana toimiminen pikkuhiljaa kyllästyttämään?
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Se alkoi jo kauan aikaa sitten
Ymmärtääksemme nykytilannettamme, ja sitä mihin suuntaan olemme menossa, paremmin meidän tulee tarkastella historiaamme sieltä asti kun maamme talous haluttiin alistaa ulkomaalaisten hyväksi.
Ruotsin vallan alla meitä kohtaan harjoitettu alusmaapolitiikka oli tuhoisaa (suoranaista riistoa) kansaamme kohtaan. Siltä ajalta pieni osa ruotsinkielistä väestöä jäi maahamme valvomaan entisen isäntämaamme etuja kun uus isäntämme, Venäjä, sai omistusoikeuden maahamme.
Venäjän tsaari kuitenkin rakasti suomalaisia koska piti meitä urhoollisina ja siksi saimme isännältämme autonomisen alueen statuksen. Me siis saimme pitkälti päättää omista asioistamme ja kansainvälisestä kaupankäynnistä.
Näinä vuosina maamme kallioperään suoritettiin ensimmäisiä tutkimuksia ja niistä havaittiin että kallioperämme sisältää merkittävän määrän arvokkaita mineraaleja jotka ovat lähellä maanpintaa ja siten edullisesti louhittavissa. Tämä tehtiii ensimmäisen kerran 1800-luvun loppupuolella, ennenkuin Suomea oli vaaittu ensimmäistäkään kertaa.
Tästä syntyi kansainväliselle rahaeliitille ahne tarve saada maamme rikkaudet omiin käsiinsä. Niimpä Suomelle alettiin järjestämään itsenäisyyttä, koska Venäjän autonimisena osana tänne ei olisi tullut yksikään yritys kaivamaan maaperäämme. Suomalaisethan jo kävivät kauppaa mineraaleilla pitkäaikaisen kauppakumppanimme, Saksan, kanssa. Joten maaperäsämme oleva arvokas pääoma oli hyvinkin yleisessä tiedossa.
Näistä maaperäkartoisuksista on olemassa kirjasarja: Geoteknisiä tiedonantoja, joiden pohjalta ulkomaalaisten kiima Suomen maaperää kohtaan kasvoi.
Ne maat joissa oli amerikkalaisten pankkiirien omistamat keskuspankit, tunnustivat Suomelle itsenäisyyden. Suomella oli jo oma lippu, ja jos joku on ihmetellyt miksi Rothchield toi Suomeen keskuspankin ja takasi markan, niin juuri siksi että itsenäiseen maahan oli paljon helpompi päästä kuin Venäjän autonimiseen osaa.
Itsenäisyyden jälkeen maassamme tapeltiin seuraavat 25 vuotta siitä minkälainen hallinto meille tulee. Sotia oli sotien jälkeen ja niissä kapitalistit ja kommunistitit kamppailivat maamme hallinnasta. Demokratia kuitenkin voitti ja täytyy sanoa että olisimme todella huonossa asemassa jollei meille olisi sattunut niinkin hyviä johtajia kuin meillä oli. Kekkonen oli heistä viimeinen joka kantoi vastuuta kansan hyvinvoinnista sekä siitä, että päätökset jotka tehtiin, ulottuivat pitkälle tulevaisuuteen kansan hyväksi.
Meidän tulee ymmärtää että aika ei ole tärkeää tälle rikolliselle eliitille. He voivat odottaa satojakin vuosia koska omaavat uudelleensyntymisen tiedon/taidon. Vain päämäärä on heille tärkeä. Ja siihen he pääsevät kun pikkuhiljaa alistaat muita.
Hyvänä esimerkkinä on EU. Ennen joutui lobbaamaan jokaisen maan johtohahmoja ja lahjomaan heitä jotta asiat menisivät eteenpäin. Oli monen monta rahayksikköä jolloin euroopan tai sen osan alistaminen oli käytännössä kallista ja hidasta. Nyt EU:n keskusjohdon ansiota kaikki EU-maat saadaan alistettua yksien edustajien lahjonnalla ja koska käytössä on yhdet alit sekä yksi valuutta, vallankaappaus ja velkaorjuus on aiempaa halvempaa ja nopeampaa.
…ja sitten suomen kansalaisilla on kiire matkustella, ostella ja toteuttaa itseään. Niinkuin nykynuoret sanovat ”Täytyy elää vielä kun on nuori”. Huoli tulevaisuudesa on aniharvojen mielessä. Paitsi sitten kun pitäisi saada jostain apuja. Ei ole perhettä, ei lapsia, ei työpaikkaa eikä tulevaisuutta.
Tunsku
Jännästi sidot juutalaisen rahavallan itsenäisyyteen, ikään kuin itsenäisyys venäjästä olisi se ensimmäinen virhe. Ja jätät heidät mainitsematta nimeltä. Muuten ihan hyvä kommentti
Juuso
Verotusta pitää kuulemma rakastaa, kun se tuo hyvää kaikille ja heikoille. Se sitten, että veroista yhä suurempi osa alkaa valua ihan muuhun kuin omiin liki ilmaisiin koulutuksiin ja terveyspalveluihin alkaa kyllä ärsyttää. Vasemmiston ideologialla velkoja ei tarvi maksaa takaisin, lisää velkaa vaan…Sairas vasemmistovirtaus kuitenkin hallitsee maatamme. Koronan varjolla keskujohtoinen malli ja velka saa lisäroolia, kuka näitä on kohta maksamassa. Pitääkö muuttaa maasta ja vaihtaa kansalaisuus.
Yksityiselämän velanotto ja sen haasteet on toinen asia. Okei, jos on tuloja eli selkänahka kestää maksaa lainansa pois, onhan sitä velasta vapaa joskus. Velka on tarpeellinen ystäväkin, kun sen avulla voi hankkia vaikka kunnon asunnon, ennen omaa varallisuutta. Eri asia on tilanne (valtiolla), jossa velkaa on aina, jatkuvasti lisääntyen. Orjan asema on tilattu ja vero% jatkaa nousuaan.
Tunsku
Nyt et tainnut tajuta ihan artikkelia. Lainaan:
”Kyllästyneiden kansalaisten keskittyessä syyttämään tätä taloudestaan hallinnan menettänyttä voimatonta juoksupoikaa, eli kulloistakin hallitusta”
Puolueeton
Kommunismi ja kapitalismi ovat vain ahneen eliitin eri tapoja toimia. Kapitalismissa on näennäinen vapaus tehdä ja sanoa mitä haluaa. Kommunismissa, koska se on aluekohtainen, valtaeliitin on pidettävä kova järjestys ja kieltää vapaa tiedonvälitys. Kapitalismissa kova järjestys ja sananvapauden rajoittaminen on kohdistunut mediaan. Nyt siinä on ongelma, koska tiedon välitys on tullut internetin johdosta halvaksi. Siksi sananvapautta on ryhdytty rajoittamaan ja tuomitsemaan, totuus ei sovi kommunismiin sen paremmin kuin kapitalismiinkaan.
Suuri ongelma, kun globaali kapitalismi/kommunismi on levinnyt tieteeseen, pilaa entisen länsimaisen demokratian lopullisesti tai on jo pilannutkin. Suurin rahoin tuettu ilmaston lämpenemistutkimus on leimannut halvan fossiilisen energian, jota kaiken lisäksi enimmäkseen ostetaan läntisen kapitalismin rajojen ulkopuolelta, tuhoon johtavaksi. Tämä saa läntiset maat ottamaan lisää velkaa ja valta siirtyy entistä enemmän kapitalisti/kommunisti- eliitille.
Tunsku
Hyvä ja tärkeä kirjoitus, toivottavasti tulee monta jatko-osaa. Voisi esimerkiksi käsitellä tämän yksityisten keskuspankkien järjestelmän syntyä ja leviämistä, tai sen yhteensopimattomuutta ”kestävän kehityksen” kanssa.