Suomen EU-jäsenyyden hinta uhkaa räjähtää käsiin, varoittaa Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg. Koronakriisin varjolla unioni suunnittelee kiskovansa jäseniltään entistä enemmän rahaa, mille on turha odottaa vastinetta.
Professorin mukaan on vaara, että perustuslakivaliokunnan EU-linjaukset tullaan rikkomaan talouskriisin aikana. Valiokunta on edellyttänyt, että Euroopan unionin kriisijärjestelyjen riskit eivät saa “vaarantaa Suomen kykyä huolehtia kansalaistensa taloudellisista ja sosiaalisista oikeuksista perustuslain edellyttämällä tavalla.”
Nyt Suomen kyky huolehtia omista kansalaisista on vaakalaudalla, sillä unioni vaatii historiallisia rahasummia ja velkatakauksia jäseniltään.
Suunnitelmissa useita kriisihankkeita
Euroopan unioni kaavailee useita hintavia kriisihankkeita, joiden maksajiksi ja takaajiksi jäsenvaltioiden veronmaksajat ollaan pakottamassa. Näitä ovat esimerkiksi 25 miljardin koronarahasto Euroopan investointipankissa, 100 miljardin Sure-rahasto, lisärahoitus Euroopan vakausmekanismille sekä kirsikkana kakun päällä 1 500 miljardin euron “EU-elpymisrahasto”.
“Käytännössä rahoituksen vaihtoehdot ovat joko jäsenvaltioiden yhteisvastuullinen velanotto tai EU-budjetin merkittävä kasvattaminen”, professori toteaa.
EU aikoo myös höllentää eteläisten ongelmavaltioiden rahoitusehtoja, mikä lisää Pohjois-Euroopan veronmaksajien kärsimiä luottotappioita. Näin EU on luonut taloudellisen ikiliikkujan, joka polttaa veronmaksajien rahaa vaatien jatkuvasti uusia maksuja korvaamaan vanhat menetykset.
Lähde: Verkkouutiset
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Rohmar
Hieman aihetta sivuten Suomen EU komissaari Urpilainen esiintyi lehdistössä Eurooppa päivänä. Hän mainosti yhteisvastuita, ja samalla yritti selitellä puuta-heinää siitä, miksi italialaisilla on paha mieli. Urpilainen teki nimittäinen katastrofaalisen emämunauksen: Samalla kun Italia vaatia tukea ja ymmärrystä – jota ei saatu, Urpilainen informoi kymmenien miljardien varojen siirrosta afrikkaan.
Suomessa tilanne on Euroopan karmaisevampia. Kansalaiset on verotetty hyvinvointilupauksen varjolla rutiköyhiksi, ja nyt he tulevat konkreettisesti havaitsemaan, että tämä lupaus koski kaikkia muita, paitsi heitä itseään.