Metapoliittinen pioneerityö – kansallismielisten ajatusten normalisointi

Julkaisemme käännetyn otteen itävaltalaisen identitääriaktivisti Martin Sellnerin kirjasta Regime Change von rechts. Eine strategische Skizze. Kirja on julkaistu aikaisemmin saksaksi, mutta siihen liittyen on vireillä käännöstöitä.

On ymmärrettävä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan ”metapoliittisen voiman rakentamisesta” tai kansanvoimasta: Massan, organisaation, viestin ja strategian tehostaminen sekä parantaminen kaikilla kansallismielisen aktivismin alueilla.

Myös sorron ja kriisin vaikutusta kansanvoimaan on analysoitu aiemmin tässä kirjassa. Tätä metapoliittista voimaa on nyt käytettävä hallitsevan ideologian heikentämiseen ja kansan tahdon toteuttamiseen.

”Mielipideilmastoon vaikuttaminen” ja ”Overtonin ikkunan siirtäminen” kuulostavat abstrakteilta asioilta. Tässä luvussa selitän tarkemmin, mitä tällä tarkoitetaan. Meidän metapoliittiset salaiset aseemme ovat a) aatteemme normalisointi ja b) strateginen provokaatio.

Aatteen normalisointi

Normalisointi: Se, mikä yhteiskunnassa koetaan ”normaaliksi”, ei ole kiveen hakattu asian tila. Mikä tahansa vasemmistolainen tai oikeistolainen tabu voidaan rikkoa. Jos tätä tabua rikotaan toistuvasti, se lakkaa olemasta tabu. Toisaalta näin voidaan myös tehdä ajatuksista suosittuja ja käynnistää trendejä.

Näemme näin tapahtuvan jatkuvasti esimerkiksi muodin alalla. Tyyli, jota aiemmin pidettiin outona, epämuodikkaana tai jopa loukkaavana, voi yhtäkkiä tulla muodikkaaksi ja tyylikkääksi. Miten tämä tapahtuu? Avain on normalisointi esimerkin kautta. Jos tietty kampaus on monien ihmisten tai hyvin tunnettujen henkilöiden suosima, siitä tulee nopeasti suosittu. Jos mielipidevaikuttajat käyttävät säännöllisesti tiettyä termiä, se vakiintuu kieleen. Tämä myös normalisoi sen edustaman ajatuksen.

Normalisoinnissa määrällinen (kuinka moni sanoo/tekee sen) ja laadullinen (kuka sanoo/tekee sen) näkökulma ovat ratkaisevia. Yleensä on tärkeämpää, kuka sanoo jotakin, kuin mitä sanotaan. Jos tunnettu ja arvostettu henkilö puhuu positiivisesti jostakin aatteesta, sillä on myönteinen vaikutus aatteen imagolle. Jos tällainen henkilö ottaa siihen etäisyyttä, aate menettää vaikutusvaltaansa.

Jos vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka olisivat valmiita levittämään ajatuksiasi ja käsitteitäsi, ei (vielä) ole, voit kompensoida tämän massalla tai näyttävillä teoilla. Kun iskulause on kirjoitettu Brandenburgin portilla olevaan banderolliin tai kun 30 000 mielenosoittajaa kantaa iskulausetta kaupungin halki, sillä on myös normalisoiva vaikutus.

Se kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin. Jatkuva toisto johtaa normalisointiin. Edes suurin sortokoneisto ei voi loputtomiin estää normalisoinnin automaattista vaikutusta, minkä vuoksi kansallisradikaalien ajatusten näkyvyyttä tukahdutetaan paniikissa ja brutaalisti. Sortoa on kuitenkin vaikeaa ylläpitää pitkällä aikavälillä.

Mainonta käyttää jatkuvasti tätä periaatetta ja juurruttaa brändien iskulauseet ja kuvat mieleemme jatkuvan toiston kautta. Tämä luo luottamusta, joka rohkaisee ihmisiä ostamaan. Poliittinen normalisointi, olipa se vasemmistolaista tai oikeistolaista, reaktiivista tai edistyksellistä, toimii samalla periaatteella. Älyllisiä tabuja ja puhekieltoja on rikottava, ja identitääriset ideat ja käsitteet on tehtävä kaikkialla läsnä oleviksi tekojen, mielenosoitusten, videoiden, kirjojen, lentolehtisten, tarrojen, puheiden, keskusteluohjelmien jne. kautta.

Älykäs provokaatio

Strateginen provokaatio: Pelkkä toisto ei riitä. Toinen metapoliittinen työkalu, strateginen provokaatio, on yhtä tärkeä. Termit ja ideat, joita toistetaan ja normalisoidaan, on valittava huolellisesti. Nyrkkisääntönä niiden tulisi olla juuri Overtonin ikkunan oikealla reunalla. Tämä tarkoittaa, että ne ovat juuri ja juuri sanottavissa (ne on valittu strategisella silmällä), mutta samalla ne rikkovat tabun ja ylittävät poliittisen korrektiuden rajan (provokatiivisia).

Metapoliittinen aktivisti on siis eräänlainen ”poliittinen taksi”. Hän noutaa ihmiset sieltä, missä he ovat, ja vie heidät oikealle, kansallisradikaalin aatteen äärelle. Jos odotat kaksi korttelia liian kaukana oikealla, ihmiset eivät nouse kyytiin. Jos et vie matkustajia eteenpäin, vaan kierrät ympyrää tai vain pidät moottoria käynnissä, mikään ei muutu metapoliittisesti.

Käsitteiden ja ideoiden normalisointi kansallismielisen joukkovoiman kautta on riskialtis tehtävä, joka voi myös epäonnistua. Huolimaton provokaatio, joka ei ole strateginen, ei ainoastaan epäonnistu siirtämään Overtonin ikkunaa oikealle, vaan usein se aiheuttaa myös dramaattiseen vastareaktion. Oma houkuttelevuus vähenee, jo normalisoituneet termit ja ryhmät putoavat Overtonin ikkunasta, ja vaivalla rakennettu kansanvoima menetetään. Liitto maltillisempien ryhmien kanssa murtuu, ja osa oikeistosta pakenee takaisin vasemmalle kohti ”keskustaa”. Kansallismielinen avantgarde jää eristyksiin. Tämä on se hetki, jolloin järjestelmä iskee heitä vastaan sorron keinoin.

Ymmärrä asemasi, toimi suunnitelmallisesti

Metapoliittinen pioneerityö ei siis ole amatööreille! Jos provokatiivinen siirto rajan yli puuttuu, ja jos jo normalisoitua toistetaan loputtomasti, vastarinta ei ole aitoa. Tehoton viihdyttäminen Overtonin ikkunan keskustaoikeistolaisella alueella on infosodan ja parlamentaarisen isänmaallisuuden liiketoimintamalli.

Jatkuva toisto strategisen provokaation kautta sen sijaan johtaa väistämättä ajatuksen normalisoitumiseen. Jokainen poliittinen toiminta, tarran liimaamisesta infopisteeseen, moottorimarssiin ja aukion valtaukseen, mutta myös kirjojen julkaisu, konsertit, striimit, TikTok-videot ja vaalikampanjapuheet, seuraavat näitä kahta periaatetta, kun pyrimme lunastamaan uudelleen isänmaidemme itsenäisyyden.

Tämä periaate koskee paitsi ajatuksia ja käsitteitä, myös ihmisiä ja ryhmiä. Profiilin ja tyylin (aina nimeen ja logoon asti), on oltava strateginen ja provokatiivinen. Kansallismielisten toimijoiden on edustettava provokatiivisia ideoitaan autenttisesti ja suunnitelmallisesti. Kuka tahansa ei pysty siirtämään Overtonin ikkunaa, vaikka kuinka yrittäisi. Onkin parempi, että siihen kykenemättömät ihmiset pysyvät taustalla ja hyödyntävät joukkoa muilla tavoin.

Jokaisen henkilön ja ryhmän on analysoitava huolellisesti oma asemansa Overtonin ikkunassa. Ei ole väliä, miten itse näet itsesi, vaan millainen kuva on muodostunut julkisessa mielipiteessä ja maahanmuuttokriittisellä poliittisella kentällä.

Yhteys muihin tunnetuimpiin henkilöihin ja organisaatioihin, jotka ovat vakiintuneempia Overtonin ikkunan sisäpuolella, voi myös tehdä omasta ”brändistä” ja siten omista ajatuksista helpommin markkinoitavia. Samalla se voi myös vahingoittaa muita ilman, että se tuo mitään metapoliittista lisäarvoa. Tämä on dynaaminen, diplomaattinen ja sosiaalinen ”shakkipeli”, joka vaatii suunnitelmallista lähestymistapaa. Turhamaisuus ja henkilökohtainen opportunismi eivät saa olla mukana.

On usein parempi, että tietyillä toimijoilla ja ryhmillä ei ole lainkaan yhteyksiä toisiinsa, jotta vastustajalle ei anneta maalia. Avoin yhteistyö ei ole itsetarkoitus, vaan sillä on merkitystä vain, jos se tuo todellista lisäarvoa.

Teksti julkaistu englanniksi Sellnerin Substack-sivuilla: https://martinsellner.substack.com/p/metapolitical-pioneer-work