Juttelin joskus vuosia sitten erään kansallismielisen aktivistin kanssa siitä, pitäisikö kansallismielisten tehdä hyväntekeväisyyttä heikompiosaisien hyväksi. Tämä henkilö oli sitä mieltä, että ei pitäisi, sillä se vain tukee vallassa olevaa järjestelmää, ja lisäksi hänen mukaan kansallismieliset nousevat, kun mahdollisimman monella menee mahdollisimman huonosti, joten ketään ei tulisi auttaa.
Asia palasi mieleeni, kun näin Amerikassa kansallismielisen Patriot Front ‑järjestön jäsenten auttavan myrskyjen vuoksi pulaan joutuneita ihmisiä. Järjestön jäsenet ovat matkanneet tuhoalueille ja auttaneet paikallisia palaamaan jaloilleen korjaamalla näiden asuntoja, raivaamalla teitä auki, viemällä elintarvikkeita jne.
Valtamedia pyrkii mustamaalaamaan auttajia shokkiotsikoilla kuten ”Hurricane victims shocked after discovering clean-cut looking relief workers are white supremacists” (Hurrikaanin uhrit järkyttyneenä sen jälkeen, kun siistiltä näyttäneet avustustyöntekijät olivatkin valkoisen ylivallan kannattajia).
Lienee sanomattakin selvää, että ihminen, joka on menettänyt kotinsa myrskyssä, ei ole tippaakaan kiinnostunut siitä, kuka häntä tulee auttamaan. Naurettavien lehtijuttujen kommenttipalstat myös kertovat jotain siitä, miten kansalaiset asian näkevät: kommentit ovat järjestään nationalisteja puolustavia.
Loistavaa propagandaa
Patriot Front ‑järjestölle kyse on tietenkin myös hyvästä propagandasta: Valtio on käytännössä hylännyt oman maan kansalaiset, kun samaan aikaan se lapioi miljardeja dollareita terroristivaltio Israelille, jotta se voi sotia naapurimaitaan vastaan. Vapaaehtoiset nationalistit auttamassa valtion hylkäämiä kansalaisia ei voi muuta kuin sataa meidän laariimme.
Jos tässä tapauksessa Patriot Front menisi paikalle ja ilmoittaisi asukkaille, että voisimme kyllä auttaa teitä, mutta emmepä auta, jotta tajuatte meidän olevan oikeassa pitkällä tähtäimellä, lienee selvää, että hyvä propagandavoitto jäisi saamatta (myös pitkällä tähtäimellä).
Nationalistien kannalta kriisit ovat hyviä paikkoja nostaa asemaamme yhteiskunnassa.
Olen kuullut lukemattoman määrän kertoja valitusta siitä, miksi tuen Ukrainaa sen ponnisteluissa Venäjää vastaan. Ukrainalla on kuitenkin juutalainen presidentti, maa on läpeensä korruptoitunut ja kuulemma sekin on epäilyttävää, että maan nationalistiryhmät saavat toimia niin vapaasti. Mainittakoon toki, että monesti nämä vinkujat ovat niitä, ”jotka eivät ole putinisteja, mutta…”
Ukrainassa radikaalinationalistinen liike on Euroopan voimakkain. Se saa toimia varsin vapaasti maassa, kuten se sai jo ennen 2022 alkanutta eskalaatiota sisällissodasta täysimittaiseksi sodaksi. Tämä nationalistinen liike ei tue maan juutalaista presidenttiä eikä muitakaan liberaaleja ajatusvirtauksia, joita länsi pyrkii myös tähän Itä-Euroopan kolkkaan työntämään. Juuri tällä hetkellä maassa kuitenkin on vakava kriisi, ja silloin kannattaa miettiä omia painotuksiaan.
Sota on nationalisteille mahdollisuus
Sota on mahdollistanut nationalistien pääsemisen maassa yhä parempiin asemiin virkamieskoneistonsa. Se on antanut erilaisille järjestöille aivan järkyttävän määrän lisää resursseja niin sotatoimiin kuin myös perinteisempään poliittiseen vaikuttamiseen. Maan rankimmissa taisteluissa käytetään nationalisteista koostuvia yksiköitä, mikä taas lisää kansan silmissä näiden henkilöiden uskottavuutta.
Lienee sanomattakin selvää, että lopputuloksesta riippuen Ukrainassa tulee olemaan sisäpoliittisia ongelmia sodan jälkeen – aivan kuten meillä on sisäpoliittisia ongelmia myös Suomessa ja jokaisessa Euroopan maassa. Kun Ukraina palaa taas ”normaaliin arkeen” ja maan sisäinen poliittinen valtakamppailu pääsee taas kunnolla valloilleen, nationalistit tulevat olemaan tässä merkittävästi vahvemmassa asemassa kuin ennen sotaa.
Jos nationalistit olisivat kriisin äärellä todenneet, että maalla on väärä kaveri presidenttinä ja ryhtyneet sen varjolla sotilaskarkureiksi, mikä olisi heidän poliittinen merkityksensä maassa sen jälkeen? Olisiko heillä edes moraalista oikeutta esittää olevansa nationalisteja sen jälkeen?
Annammeko aloitteen vihollisillemme?
Nationalismin perushenkeen kuuluu rakentaminen; tahdomme rakentaa kansakunnastamme vahvemman, tahdomme rakentaa ympäristöstämme toimivamman, tahdomme mennä eteenpäin, emme taakse päin, emmekä tahdo tuhota ympäristöämme.
Jotkut valkoista rotua, sen saavutuksia, kansojen tapaa ajatella ja ylipäätään nationalismin kehitystä täysin hölmöstä näkökulmasta analysoivat pula-ajan akselerationalistit julistavat, että kaikki ympärillämme tulee tuhota, eikä ihmisiä tule auttaa silloin kun he tarvitsevat apua. Mikäli me emme auta, todennäköisesti korruptoituneen mädätysjärjestö Punaisen Ristin kaltaiset ryhmät auttavat hätää kärsiviä – ja myyvät heille samalla ajatusta globalismin sekä rodunsekoituksen ihanuudesta.
On tietenkin eri asia, missä, milloin ja ketä auttaa. Joskus se vaatii melkoista tilanneälyä ja nopeita ratkaisuja sekä tekoja. Kun iskee kriisi, on se sitten paikallinen, valtakunnallinen tai globaali, on monesti paikalle oltava valmis lähtemään lyhyelläkin varoajalla.
Toisaalta on myös merkitystä, ketä autamme ja miten. Esimerkiksi Suomessa kodittomana olo on jo syy katsoa peiliin; meillä Kela maksaa varattomalle asunnon, kunhan pyytää ja esittää tositteet, että todella on kattoa vailla. Jos todella asuu sillan alla, voidaan 99 % tapauksissa todeta syypään löytyvän sillan alla asujasta itsestään, ei yhteiskunnasta. Tällaisiin tapauksiin avustustoimet ovat resurssien tuhlaamista kiittämättömiin, asennevammisiin ja päihdeongelmaisiin yksilöihin. Sillä ei ole edes erityisen suurta propaganda-arvoa.
Hyviä tuen kohteita
Esimerkiksi vähävaraisten lapsiperheiden auttaminen on jo huomattavasti kiitollisempaa ja yhteiskunnan kannalta rakentavampaa avustustyötä. Ja me varmasti haluamme, että nämä lapsetkin kasvavat aikuisiksi tietäessään, ketkä heitä ovat auttaneet vaikeina aikoina.
Suomi ei juuri tällä hetkellä ole missään massiivisessa kriisissä, kuten sodassa, eikä täällä yleensä nähdä Amerikasta tuttuja hurrikaaneja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maastamme voisi löytyä avustettavia tahoja, tai etteikö kriisiaika voisi iskeä yllättävänkin nopeasti. Periaatteellinen kieltäytyminen omiemme auttamisesta on itsensä ampumista jalkaan.
Kriisiajat, olivat ne pieniä ja paikallisia, tai suurempia kokonaisuuksia, tai olivatpa ne vain yhden perheen henkilökohtaista kriisiä, auttavat meitä legitimoimaan itseämme ja aatettamme, mikä tuo meitä askel askeleelta lähemmäs voittoa. Meidän tulee vain valita aina kansan puoli silloin, kun apua huudetaan.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Muutosta odotellessa
Kirjoitus on hyvä. Dalai Lama sanoi aikoinaan ”Olemme täälä auttamassa toinen toisiamme”. Joka vahvistuu jos viitsii lukea kirjan ”Hyvän historia”. Siinä nähdään miten globaalit voimat valehtelevat meille ja koittavat parhaansa mukaan aiheuttaa eripuraa keskuteemme. Lisäksi Maslowin tarvehierarkian mukaan heikommat seuraavat niitä joilla menee paremmin ja joilla on jotain tarjottavaa heille. Kun ruoka ja suoja ovat varmoja, tulee yhteisöllisyys. Sitä ennen ei ole yhteisöllisyyttä. Katsokaa miten säälittävän yksimielisiä SDP:ssä ollaan.
Suomalaisten pankkitileillä on 103 miljardia euroa rahaa. Jo pienellä osalla siitä me rakentaisimme oman kaupungin jossa kaikki tukisivat toisiaan. Kyse on siitä kuinka huonosti ihmisillä menee jotta he ovat halukkaita yhteistyöhön.
Se voisi alkaa vaikka siitä Ruoveden myytävästä kiinteistöstä. Moni on sielä käynytkin… se voisi olla ympärivuotinen tukikohta.
Ja sota… se on aina kaikkein huonoin vaihtoehto. Siinä ei ole kuin häviäjiä. Globalistit tietävät sen ja sitä käyttämällä Suomi saadaan tuhottua lopullisesti.
nimetön
Suomi on putoamassa lamaan, joten tämä on ajankohtainen kirjoitus. Lama tarjoaa mahdollisuuksia juuri tuollaiseen hyväntekeväisyystoimintaan, MUTTA näkyvyyden kannalta sen merkitys jää vähäiseksi jos tieto asiasta ei leviä vaan jää valtamedian eristämään ”natsikuplaan”. Hyväntekeväisyystempaukset pitäisi suunnitella siten, että niissä on jotakin niin ainutlaatuista, että ne ylittävät uutiskynnyksen esim. oikeistokonservatiivisissa medioissa.
Nationalisti
Suomalaiset ovat ihan itse sen lamansa ansainneet, sen siitä saa, kun liputtaa joka ikisessä asiassa globalismin ja liittovaltiokehityksen, sekä väestönvaihtoagendan puolesta, sekä kriitikittömästi ollaan hyväksymässä velka- ja verorahojen kippaaminen ulkomaille.
Samaan aikaan sitten ulistaan kuinka kaikki kallistuu, suomalaisilta leikataan ja hyvinvointivaltio murentuu vähän sieltä ja täältä samaan aikaan kun globopoliitikot eduskunnassa puhuvat kauniita korulauseita työskentelystä suomalaisten eteen.
Typerä kansa maksaa kallista laskua, enää ei voi edes sääliä tuntea tuollaisia aaseja kohtaan.
Nationalisti
Tuo Ukraina hehkutus on nykyään suoraan sanottuna hemmetin vastenmielistä ja ällöttävää touhua, suurvaltojen proxyhommassa Yhdysvallat ollut alusta saakka vahvasti mukana saaden poliittista valtaa kyseisen maan sisäpolitiikasta ja tehtyä itseään, sekä monikansallisia suuryhtiöitä hyödyttäviä diilejä ja nyt näyttää siltä, että nämä Euroopan ”arvopohjajohtajat” yrittää väkisin pitkittää tuota hommaa, eihän vielä ole saatu ”tarkkarajaista” yhteisvelkapakettia tämän tiimoilta vietyä läpi ja leikattua esim. suomalaisilta riittävästi.
Huvittavaa ollut seurata miten mediassa Usan jokapäiväinen ylistys vaihtunut suoranaiseen vihaan.
Trump tekee selkeästi asioita oikein.
Ukrainassa ei ole ollut sijaa kansallismielisyydelle missään hallinnossa aiemmin, eikä tule olemaan jatkossakaan, vaikka kuinka haaveilisi, sillä maalla ei ole minkäänlaista poliittista itsemääräämisoikeutta jatkossa.
Se, mille jalansija löytyy, on monikansalliset yhtiöt, Usa ja lisäksi maahan yritetään lobata valtava rotumuukalaisten virta.
Toivottavasti eurooppalaisilta leikataan palveluista ja nostetaan jatkossakin veroja, sen verran typeriä ja putkinäköisiä ihmiset ovat, vinkukaa kun elämä kurjistuu, rahat kyllä kipataan ulkomaille.
Plääh
Miksi nationalisti haluaisi hirviövaltio Venäjän laajenevan Ukrainalla? OLetko venäläinen nationalisti?