1990-luku. Mikä tuolloin merkitsi keskimääräiselle kaduntallaajalle yhtään mitään? Yhteiskunnalliset asiat eivät juurikaan kiinnostaneet suuria ihmisjoukkoja, mutta turhat julkkikset, halpa keskikalja ja kolmen TV-kanavan tarjonta riitti pitämään kansalaiset hiljaisina.
Vain harvaa todellisuudessa kiinnosti vuosikymmenen alussa alkanut monikulttuurinen yhteiskuntakokeilu ainakaan niin paljoa, että siihen olisi reagoitu jotenkin. Toki tuohon aikaan kasvoi Suomessakin skinhead-liike, mutta mistään kestävästä kehityksestä emme voi puhua silloin, kun asiat pyritään ratkaisemaan katuväkivallalla eli hankkimalla itsensä vankilaan.
Tuolla vuosikymmenellä parhaita vuosiaan eläneiden voisi sanoa eläneen harvinaisen merkityksettömän vuosikymmenen, mitä tulee merkittäviin historiallisiin muutosaikakausiin (vaikka MM-95 tapahtuikin tuolloin).
2000-luvulle tultaessa kelkka alkoi jo hieman kääntymään. Hyvin varovaiseen tahtiin yhä useampi suomalainen alkoi kiinnostumaan maahanmuuton vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan. Afrikkalaisten määrä lisääntyi koko ajan ja lisääntyy edelleen, mikä aiheuttaa monikulttuurisia ”kohtaamisia” ja ihmisten kyllästymistä näihin kohtaamisiin.
2000-luvun alussa myös internetin yleistyminen antoi tilaa maahanmuuton vastustajien sensuroidulle äänelle tulla kuulluksi, mikä saikin enemmän ja enemmän ns. normaaleja ihmisiä osallistumaan kansalaisvaikuttamiseen teeman tiimoilta. Maahanmuuttokriittisiä kansalaisia alkoi nousemaan myös valtuustoihin, kuten Jussi Halla-aho teki vuonna 2008 päästessään Helsingin kaupunginvaltuustoon.
2010-luvun radikalismi
2010-luku olikin jo huomattavasti myrskyisempää aikaa. Kansallismieliset vaihtoehtomediat alkoivat nousemaan rytinällä esille ympäri maailmaa. Kreikassa Kultainen Aamunkoitto nousi kymmenien kansanedustajien puolueeksi. Donald Trump nousi presidentiksi maahanmuuttovastaisilla teemoilla. Vuoden 2015 rajakriisi sai koko Euroopan leimahtamaan maahanmuuttovastaisen kansalaisaktivismin rintamaan. Mielenosoituksia järjestettiin joka paikassa pitkin Eurooppaa ja ne keräsivät valtavia määriä ihmisiä. Nyt monet vakiintuneet kansallismieliset järjestöt ja muut projektit ovat seurausta tästä aktivismin aallosta.
Valitettavasti kaikki valtaapitävät niin eduskunnassa, EU-parlamentissa, kolmannella ja julkisella sektorilla sekä muissa päätöksenteko- ja lobbauselimissä olivat tuolloin avoimien rajojen perään huutelevia maanpettureita, joten kansalaisten aktiivinen vastustus ei siinä hetkessä auttanut, sillä eivät poliitikot kansaa kuuntele tai oman kansan hyvinvointia aja.
Rajat pysyivät auki ja se alkoikin samantien näkymään turvallisuuden heikkenemisenä, terrori-iskuina, verorahojen lapioimisena korruptoituneelle vastaanottokeskusbisnekselle ja loputtomalle määrälle muita kuluja, mitä typerä rajapolitiikka aiheuttaa.
2020-luku ja uudet haasteet
2010-luku kuitenkin loi pohjaa 2020-luvulle, jolloin olemmekin nähneet niin valtavia yhteiskunnallisia tapahtumia, että harva tuskin edes kuvitteli moista show’ta vuosikymmenen ensimmäiselle puolikkaalle.
Ensin saimme riesaksemme koronavalheen. Poliitikot kiristettiin koko maailmassa tekemään täysin järjettömiä sulkupäätöksiä maissaan sen vuoksi, jottei flunssa leviäisi. Tämä aiheutti valtavia taloudellisia tappioita lähes kaikilla sektoreilla puhumattakaan mielenterveyspuolesta taikka ihmisten luottamuksesta valtioon.
Koronapelleilyn jatkuessa yli kaksi vuotta alkoivat jo tavallisetkin ihmiset myös Suomessa olemaan täysin kypsiä tilanteeseen. Poliitikkojen pelastukseksi alkoi Ukrainan sota, jonka syttymishetkellä korona katosi otsikoista ja poliitikot esittivät kuin mitään älytöntä ei viimeisen kahden vuoden aikana olisi tapahtunutkaan.
Ukrainan sota taas on herättänyt soturihenkeä eurooppalaisissa enemmän kuin mikään konflikti vuosikymmeniin. Se on myös muistutus siitä, että pehmeä rauha ei ole ikuinen olotila, ja sitä varten miesten on oltava tarvittaessa kovaksi keitettyjä, eikä mitään pumpulissa kasvaneita marjanpoimijoita.
Nationalismin nousu
Samaan aikaan ympäri maailmaa voimme nähdä nationalismin nousevan raketin lailla. Ympäri Eurooppaa useat maahanmuuttovastaiset puolueet ovat maidensa suurimpia. Väestönvaihto on poliittisessa keskustelussa lähestulkoon normalisoitu termi. Paluumuuttoa väläytellään jo hyvinkin nimekkäiden poliitikkojen suista, kun vielä viisi vuotta sitten teema oli sitä, että kunhan maahanmuuttajat tulevat tänne laillisin keinoin, niin kaikki on hyvin.
Juutalaistietoisuus on yhä enemmän valtavirtaistuvaa yleissivistystä, jota juutalaiset edesauttavat itse parhaansa mukaan murhaamalla siviilejä ympärysvaltioissaan ja aiheuttamalla pakolaisaaltoja Eurooppaan. Hyvin tunnetutkin ihmiset ottavat suoraan kantaa juutalaisten touhuihin niin Lähi-idässä kuin valkoisissakin maissa. Jopa maailman rikkain mies Elon Musk on käynyt Amerikassa ADL-lobbausjärjestöä vastaan sanallisesti.
Voimme siis todella sanoa elävämme merkittävää aikaa, jossa muutos ihmisten asenteissa politiikkaa kohtaan tapahtuu hyvin nopeaa tahtia. Tällä hetkellä erityisesti ihmisten tietoisuus ongelmasta ja sen aiheuttajasta lisääntyy nopeammin kuin vuosikymmeniin. Tietoisuus luo pohjaa sille, että voimme päästä päättäviin elimiin.
Älä ole sivustaseuraaja!
Tässä vaiheessa ei kenelläkään tietenkään ole lupaa jäädä makoilemaan ja nauttimaan positiivisesta trendistä. Jotta kansallismieliset voivat todella päästä yhteiskunnallisiin päätöksentekoelimiin ja siten edesauttaa paluumuuttoa sekä terveiden eurooppalaisten arvojen uudelleensyntyä, vaatii se edelleen työtä – ja paljon. Jokaisen panosta tarvitaan, oli se sitten pieni tai iso panos.
Kun seuraava merkittävä kriisi iskee – ja se voi tapahtua hyvinkin pian, kun Lähi-idän tuorein pakolaisarmeija pääsee kunnolla liikkeelle – haluatko, että vallassa ovat umpihullut avoimien rajojen fanaatikot vai vahvan rajapolitiikan takana seisovat päättäjät? Haluatko, että yhteiskunnallinen vastarinta on sitä, että maristaan sosiaalisessa mediassa samalla käytännössä hyväksyen sen, että veronmaksajien pussista maksellaan kaikenlaista älytöntä? Vai haluatko, että vastarinta on sitä, että se estää ”pakolaisten” saapumisen maahamme?
Seuraava 30-luku on aivan nurkan takana. Kannustamme ihmisiä osallistumaan kansalaisaktivismiin, aktiiviseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa, työpaikoilla, harrastuspiireissä ja muissa sosiaalisissa yhteyksissä. Kannustamme osallistumaan kansallismieliseen aktivismiin. Kannustamme hakeutumaan hyville paikoille yhteiskunnassa. Kannustamme kehittämään itseänne monipuolisen osaamisen ja sosiaalisten taitojen suhteen.
Euroopan uusi kukoistus ei synny itsestään. Se syntyy, kun sen eteen tehdään töitä ja samalla ansaitaan oikeus omaan olemassaoloomme.
Eräs konkreettinen keino vastustaa nykyistä tuhokehitystä ja normalisoida nationalismia on osallistua itsenäisyyspäivänä 6.12. Helsingissä Suomi Herää ‑marssille, joka käynnistyy Rautatientorilta klo 16.00! Nähdään siellä!
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Kirjapaino Kurdiivin tsuppari
Kyllä 90- luku oli turhankin jännää aikaa, kun NL hajosi. Uskomattomin näky mitä olen TV:stä nähnyt oli kun NL:n armeija tulitti parlamenttitaloa Moskovassa. Itä-Euroopassa oli jo 80-luvun lopulla alkanut toiveikas kehitys ja sen toivottiin tietenkin jatkuvan, mutta levottomana odotettiin miten Venäjän tilanne kehittyy.
Vuonna ‑90 Belgradista pääsi vielä yöjunalla Saksaan, inflaatio oli jo lähtenyt laukalle ja sotiminen alkoi seuraavana
syksynä. Nykyään junayhteydet Serbiassa ovat edelleen varsin huonolla mallilla, ja ylipäätänsä Balkanilla busseilla pääsee joustavammin. Nishin asema oli keväällä varjo entisestään. Kun ei ole turkkilaisen näköinen eikä puhu tietyistä asioista niin Serbia on sinänsä turistille ihan kelpo paikka.
Helga
Pakko puuttua kirjoittajan käsitykseen 1990-luvusta. Joko kirjoittaja on tietämätön kyseisestä vuosikymmenestä tai ei ole edes elänyt vielä silloin. 1990-luku ei todellakaan ollut ”vetelehtimisen” aikaa kuten kirjoittaja väittää.
1990-luvun alkupuolella oli tavallista kansaa kurittava lama, joka johtui 1980-luvun globaalista löysästä rahasta. Osa ihmisistä ja pk-yrityksistä olivat todella velkaantuneita ja taistelivat elämästään velkojien kanssa. Osa päätyi pahimpaan mahdolliseen ratkaisuun, itsemurhaan. Eli tavallinen kaduntallaaja saattoi olla perheensä menettänyt.
1990-luvun alkupuolella tullut rotumuukalaisinvaasio toi nationalistiset järjestöt ryminällä katukuvaan; Kansallinen radikaalipuolue, Itsenäisyyspuolue, Vapaan Suomen Liitto, Isänmaallinen Oikeisto, AGV, IKL, Kansallinen Rintama, Suomen Sisu, joka perustettiin 1998.
Vuonna 1994 nationalistit vastustivat EY:hyn (EU) liittymistä mm. Ilkka Hakalehdon johdolla. Televisiossa oli paljon debatteja ja sensuuri samanlaista kuin tänäkin päivänä, jossa negatiivinen mielipide Euroopan Unionista jätettiin vähemmistöön.
Ihmisiä todellakin kiinnosti rodulliset ja yhteiskunnalliset asiat.
Nationalisti
”Vain harvaa todellisuudessa kiinnosti vuosikymmenen alussa alkanut monikulttuurinen yhteiskuntakokeilu ainakaan niin paljoa, että siihen olisi reagoitu jotenkin”
Niin, sitä aikaa voi miettiä kuunnellessaan tänä päivänä esimerkiksi Mistreatin erinomaisesti tulkitsemaa kappaletta ”kysymyksiä faijalle”. Silloin olisi pitänyt ihmisten olla huomattavasti valveutuneempia, kiinnostuneempia politiikasta ja ymmärtää millä tavalla rappeuttavia tuhon siemeniä oltiin kylvämässä, kun Suomea alettiin ajamaan kohti pakkomonikulttuurisuuden ja globalismin mallia.
”Toki tuohon aikaan kasvoi Suomessakin skinhead-liike, mutta mistään kestävästä kehityksestä emme voi puhua silloin, kun asiat pyritään ratkaisemaan katuväkivallalla eli hankkimalla itsensä vankilaan.”
Tässä ajassa oli paljon hyvääkin, porukkaa kävi suurissa RAC-konserteissa ja näkyvää toimintaa, sekä katu-uskottavuutta oli.
Mielestäni se oli erittäin hyvää toimintaa omalla tavallaan, kun tapahtumia oli ja niissä kävi porukkaa, samoin Ruotsissa oli suuri kansallismielinen skinhead-liike, joka järjesti katutoimintaa, sekä suuriakin konsertteja. En ollenkaan väheksyisi näitä asioita, niillä on aikanaan ollut oma roolinsa, sentään jotkut tekivät jotain muuta kuin tuijottivat sitä tv:tä tai oli välittämättä asioista.
Silloin olisi vain pitänyt rakentaa uskottavaa ja systemaattista poliittista toimintaa kaikessa rauhassa pitkäjänteisesti.
On toki paljon monipuolista toimintaa tänäkin päivänä ja asioissa menty huomattavasti eteenpäin, kuten Active Club, joka on erittäin tervetullut lisä, edelleen järjestetään konsertteja, sekä nykyään on myös monenlaisia keskustelutilaisuuksia, joihin voi osallistua matalalla kynnyksellä ja lisäksi on puoluehanke, jolla olisi onnistuessaan mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin parlamentaarisesti, se on kuitenkin kaikkein tehokkainta vaikuttamista.
Kansantietäjä
Omasta mielestäni 90-luku oli menettty tilaisuus. Sovietskin luhistuminen ja pankkikriisi ja sitä seurannut talouslama olisivat olleet mitä parasta petrolia liekkeihin, mutta ei niin ei.
rotusoturi
1. Ahvenanmaan militarisointi
2. Sotasyyllisyystuomioiden kumoaminen
3. Ottawan tyhmän miinasopimuksen purku
- Ei mulla muuta,
Seppo Lehto oikea Suomen vapaussoturi
Oikaisu tuohon vaatimattomaan toiveeseesi:
1. Ahvenanmaan militarisointi kaikkine aluevesineen ulottuvuuksineen
2. Sotasyyllisyystuomioiden kumoaminen ja kaikkien ryssäläsopimusten irtisanominen kattaen myös 1947 pariisin miehityssopimus alueitamme koskien, samoin rosvosaaliskorvaukset ulosottoon kuten on tehty nyt jo Ukrainankin puolesta
3. Ottawan ryssäläisen itsemurha miinasopimuksen purku presidentin + eduskunnanmääräenemmistöllä ja välitön ko tuotannon aloitus / koulutus nyt vielä varastoissa olevilla. Itse kävin miinakouluksen viimeksi 1996 ja 1998 vapaaehtoisessa koulutuksessa.
4. Aluepalautukset Suomelle korkoineen kuten muillekin ryssälän rikosuhreille. Puheista tekoihin ja ryssä matalaksi
https://Miehitetyt-alueet-takaisin.blogspot.com
Seppo Lehto
Suuria asioita
Meillä on monta asiaa ratkaistavna ennekuin lähitulevaisuus tulee. Ja se saattaa tulla nopeammin kuin arvaammekaan.
Toki poliittiset intressit ovat tärkeitä mutta on hyvä huomata että Venäjä ei ole koskenut omiin luonnonvaroihinsa juuri lainkaan. Siinä missä länsi ja lähi-itä käyvät niillä kauppaa. Katsokaa seuraava pätkä tv-sarjasta niin hoksaatte:
https://www.youtube.com/watch?v=fmbZwxEnAFc
Miten itse aiot selviytyä tulevaisuudeta? Ostatko öljyt ja vaseliinit varastoon?
Reiska
Jo 1980-luvun lopussa saattoi aavistaa, että nyt on tapahtumassa jotain todella uutta ja sairasta kehitystä. Yhteiskunta oli alkanut muuttua. Siihen aikaan kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni rikoksista, jotka eivät olleet suomalaisille tavanomaisia.
Entinen opiskelukaverini oli nainen, joka oli alkanut seurustella arabin kanssa. Kerran mies sai ravintolakäynnin aikana mustasukkaisuuskohtauksen ja leikkasi naiseltaan kurkun auki ravintolaväen nähden. Tästä ei uutisoitu lainkaan.
Toisen kerran puolituttu nainen joutui yöaikaan kolmen vietnamilaismiehen kaappaamaksi. Nainen kuljetettiin autolla syrjäkylälle jossa hänet hakattiin ja joukkoraiskattiin. Tästäkään ei uutisoitu, vain kaveripiiri kuuli asiasta.
Ei, ei alkanut mamurikollisuus vasta v. 2015. Se alkoi heti, kun Eila Kännö lopetti työnsä, mutta kaikki mamujen rikokset salattiin pitkälle 2000-luvun puolelle.