Puhumisen kulttuuri on asia, johon varsinkin nuorissa järjestöissä kiinnitetään usein aivan liian vähän huomiota. Englanninkielinen lentävä lause kuuluu: ”Loose lips sink ships” – varomaton puhe voi aiheuttaa valtavaa tuhoa.
Kun uusi järjestö ottaa huomioon seuraavat puhumiseen liittyvät periaatteet, monilta tietoturvariskeiltä ja sisäiseen koheesioon liittyviltä ongelmilta on mahdollista välttyä. Kaikki seuraavat periaatteet koskevat kasvokkain käytyjen keskusteluiden ohella esimerkiksi Telegramia, Twitteriä ja muita virtuaalisia viestimiä.
1. Need-to-know ‑periaate: Järjestön rakenteeseen, aktivisteihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin liittyvistä asioista puhutaan niiden kanssa, joiden täytyy tietää niistä. Paikallistason johtajan ei tule puhua paikallisten aktivistien kanssa esimerkiksi johtajakokouksessa kuulemistaan tulevaisuuden suunnitelmista, ellei kyseisten aktivistien ole määrä alkaa välittömästi toteuttamaan suunnitelmia.
2. Kritiikki suunnataan hierarkkisesti ja sitä annetaan oikeassa ympäristössä. Esimerkiksi johtoon kuuluvat ihmiset eivät kritisoi toisiaan aktivistien edessä eivätkä etenkään aktivisteille. Ikävistä asioista TULEE puhua ja kritiikkiä PITÄÄ esittää, mutta ryhmäkoheesion ja auktoriteetin ylläpitämiseksi tämä täytyy tehdä hierarkkisesti. Periaate on tuttu armeijasta.
3. Juoruaminen kielletty. Tämä tarkoittaa, että epätosia tai todennäköisesti loukkaavia tietoja järjestön jäsenistä ei kerrota toisille aktivisteille. Huhut pysäytetään heti. Negatiivinen tieto jaetaan johtajatasolla, jos se on oleellinen järjestön kannalta (esimerkiksi jäsenen suorittama sääntöjen rikkominen). Poikkeuksia tähän sääntöön voi olla need-to-know ‑periaatteen puitteissa. Juoruamisesta on tarpeen tullen rangaistava.
4. Jos olet epävarma, voitko puhua jostain asiasta aktivisteille tai ulkopuolisille, kysy asiasta suoraan johdolta.
5. Julkinen tieto järjestöstä on tietoa, jonka järjestö on kirjoittanut esimerkiksi kotisivuilleen tai sosiaaliseen mediaan. Järjestön ideologia on täysin julkinen. Kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa raportoitu aktivismi on julkista. Niistä voi kertoa ulkopuolisille ja juuri niillä jäsenyyttä ”markkinoidaan” ulkopuolisille.
6. Poikkeuksia voi tulla maalaisjärjen rajoissa. Jos patikkaretkeä varten täytyy esimerkiksi lainata teltta myötämieliseltä ulkopuoliselta, voi joutua paljastamaan esimerkiksi retken ajankohdan. Tämä on sallittua oman harkinnan mukaan, ja aina voi pyytää neuvoa myös johdolta.
7. Poliisille, muille viranomaisille, valtamedian toimittajille tai muille vihollisille ei puhuta järjestöstä tai muista aktivisteista. Poikkeus tähän on tilanne, jossa johto on linjannut, että medialle annetaan haastattelu tai tiedote.
8. Kriisitilanteissa (esim. joukkokiinniotot) voi olla, että informaationkulkua ei voi toteuttaa hierarkkisesti (esim. johtajalta toiselle). Kuten todettua, poikkeustilanteissa maalaisjärjen käyttö on sallittua.
9. Haukkuminen ja vitsailu ovat eri asioita. Ihmiset ovat erilaisia ja tulkitsevat pienen jäynän eri tavoin. Tilannetaju astuu tässä vaiheessa kuvaan. Jos huomaat vahingossa loukanneesi toveria tai tämän läheistä, asian voi sopia kahden kesken. Ole aikuinen ja tunnusta virheesi.
Selvästi loukkaamistarkoituksessa esitetyt kommentit tai jatkuva kiusanteko voivat harkinnan mukaan johtaa rangaistuksiin. Selän takana puhuminen on täysin kiellettyä – poikkeuksena tilanne, jossa esimerkiksi aktivisti kertoo johtajalle toisen aktivistin tekemästä sääntörikkomuksesta tai järjestöä muuten vaarantavasta toiminnasta.
10. Säännöt sallitusta ja ei-sallitusta puheesta koskevat järjestön sisäisiä asioita. On kuitenkin hyvä puuttua siihen, jos aktivistit mustamaalaavat liikkeen ulkopuolisia kansallismielisiä, mikäli kansallismieliset ovat vilpittömiä asiassaan. Näin ylläpidetään herrasmiesmäistä ja kunniallista ilmapiiriä. Äärivasemmistolaisista, kansallisradikaaleja mustamaalaavista kosher-konservatiiveista ja muista vihollisista voi puhua paljon vapaammin.
11. Paikallistason johtajien on oltava tarkkoja aktivistien keskustelukulttuurista etenkin silloin, kun seurassa on uusia henkilöitä, ulkopuolisia tai naisia. Karu ja voimakas ”äijäläppä” voi olla OK pitkäaikaisten aktivistien kesken, mutta se saattaa saada uudet tuttavuudet ja herkemmät ihmiset kokemaan olonsa epämukavaksi sekä ulkopuoliseksi. Johtajilta vaaditaan siis sosiaalista silmää ja tarkkoja korvia.
12. Jos aktivistilla on esittää esimerkiksi rakentavaa kritiikkiä järjestöstä, hän kertoo siitä paikalliselle johtajalle, joka vie kritiikin ja/tai parannusehdotukset eteenpäin hierarkiassa. Tämä on rakentavan informaatiokulun suunta ja se pätee myös muihin asioihin kuin kritiikin esittämiseen.
13. Järjestöä koskevaa luottamuksellista tietoa ei säilytetä salaamattomana esimerkiksi kryptaamattomalla tietokoneella, pilvessä tai puhelimessa. Ei-julkiseen ja julkiseen tietoon liittyy myös periaate siitä, että aktivistit ovat tietoisia turvallisuuskulttuurista ja salaavat järjestöä koskevat tekstit ja tiedostot.
14. Valehtelu tovereille on ehdottomasti tuomittavaa. Valehtelu esimerkiksi viranomaiselle voi olla strategisesti järkevää, mutta jos siitä jää kiinni, se ei näytä hyvältä käräjillä. Ole kuulusteluissa mieluummin ”en kommentoi” ‑linjalla.
15. Kaikki nämä säännöt koskevat myös Internetiä ja anonyymikirjoittelua.
16. Katutapahtumissa ja muissa julkisissa tilanteissa esimerkiksi väkivaltaan liittyvä ”läppä” ja kiroilu ovat ehdottomasti kiellettyä, koska ne antavat alhaisen ja kurittoman kuvan aktivisteista. Ole ryhdikäs ja edustava niin olemukselta kuin puheidenkin osalta.
Lue myös artikkelisarjan aiemmat osat:
Kuinka luoda kansallismielinen järjestö, osa 1: Tavoitteet, järjestäytyminen ja turvallisuus
Kuinka luoda kansallismielinen järjestö, osa 2: Toiminta ja talous
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Tieto on valtaa
1) Avoimuus on kaike A ja O. Jollei jäseistö tiedä mitä tehdään ja miksi, niin ei sitä saa pysymään kasassa. Näitä salailun ”lahkoja” on nähty ihan liikaa eivätkä ne ole aiemminkaan toimineet.
7) Miksi poliisi tai valtamedian edustaja olisi ”vihollinen”? Heille voi olla puhumatta vaikka ei pitäisi heitä vihollisina. Heidän ei vain tarvitse tietää kaikkia asioita.
8) Mietin että kansallisen järjestön toimiessa lain puitteissa harvoin tulee ”kiinniottotilanteita”. En usko että lain kanssa joutuu tekemisiin jos noudattaa lakia.
Ja yleisenä ohjeena: Me emme voi luoda tällaiseen peliin omia sääntöjämme. Meidän pitää lyödä valtaapitävät heidän omilla säännöillään. Se on nähty ennenkin että aina on mahdollisuus kääntää asiat heitä vastaan. Ja se toimii vastakin.
Pitää vain tietää asioita ja olla fiksumpi.
Utelias
onko sinulla kokemusta näistä asioista vai mihin tämä neuvominen perustuu?
Nimetön
7) Huomaat kyllä sitten, kun liityt joskus mukaan toimintaan!
8) Kyllä joutuu. Syylliset on aina etukäteen tiedossa, kauan ennen kuin uskotkaan. Sen jälkeen pitää enää keksiä rikos.
Salomon
Itse mietin, että miten helvetissä meidän valtion johtoon on päässyt kiipeämään, toinen toistaan irvokkaampia paskiaisia ja huoria? Kuka ne sinne on nostanut ja kuinka mielisairas sun pitää olla sanoaksesi, että he tekevät hyvää työtä? Tässä maailman tilanteessa sun ei tarvi olla juutalainen patenttitoimiston virkailija( joka varastaa muitten ideat ja loikkaa sitten maasta) tajutaksesi kuinka päin helvettiä asiat ovat
Seppo Lehto
Olennaista: Tulee lauseesta mieleen politrugit kommarit: ”Valehtelu tovereille on ehdottomasti tuomittavaa”. Ihan eri asia ovat kaverit ystävät.
Ei kiitos kommaritermeille.
https://Miehitettyjen-alueiden-palautus.blogspot.com