Kansallismielisessä toiminnassa on monenlaisia aktivismin muotoja, joista jokainen vetoaa omaan kohdeyleisöönsä. Erilaisia strategioita pähkäillään jatkuvasti aktivistien toimesta. Uudet aktiiviset tekijäsukupolvet tuovat mukanaan oman silauksensa uutta tyyliä toiminta- ja estetiikkakavalkaadiin.
Maailmalla leviää ajatus nationalismi 3.0 ‑tyylistä, joka ei ole järjestäytynyt tai poliittinen aktiivisuuden muoto, vaan enemmänkin kulttuurilliseen vaikuttamiseen pyrkivä elämäntapa. Idea ei ehkä ole tuore, mutta se on modernisoitu tapa levittää valkoista identiteettiä valkoiseen nuorisoon.
Tällä nimellä ajatus leviää etenkin Yhdysvalloista käsin sosiaalisen median kautta. Mallia on otettu etenkin Itä-Euroopan kansallisradikaalista kulttuurista. Ajatus modernin kansallismielisen historian kulusta alkaa noin 1980-luvulta jatkuen tähän päivään. Karkeasti jaottelu nationalismi 1.0:n, 2.0:n ja 3.0:n välillä on seuraavanlainen.
Nationalismi 1.0 tarkoittaa 1980- ja 1990-luvulla voimakkaammin vaikuttaneita alakulttuureita, eli käytännössä skinheadeja ja NSBM-nuorisoa. Mikäli Suomessa tai Euroopassa 1990-luvun nuori oli kansallismielinen, oli hän hyvin todennäköisesti nahkapää. Nationalismi 1.0 saattaa nykynuorten silmään vaikuttaa osin ummehtuneelta, vaikka kulttuuri itsessään on elossa. Etenkin täysin ulkopuolisen silmään se myös näyttäytyy hyvin antisosiaalisena elämäntapana, mitä tosin myös monet alakulttuurin sanansaattajina toimivat bänditkin korostavat. Vaikka nämä alakulttuurit puhuttivat aikanaan ja olivat kansallismielistä valtavirtaa, ei asia enää ole näin.
Nationalismi 2.0 taas meinaa huomiota kerääviä ja tiukemmin järjestäytyneitä poliittisia ryhmiä, puolueita ja yksilöitä. 2010-luvulla syntyi kulttuuri, jossa monet nousivat tunnetuiksi erilaisten podcastien, julkilausumien, julkisten tapahtumien ja muun huomiota kerjäävän aktivismin avulla. Tämä tapa on asia-argumentein, tilastoin ja ylipäätään jatkuvasti ulkoisen viestinnän keinoin pyrkiä levittämään kansallismielistä sanomaa.
Kyse on siis avoimesta poliittisesta vaikuttamisesta, jota tehdään pääasiassa omilla kasvoilla ja kaikissa mahdollisissa kanavissa.
Tietyllä tapaa tähän tyyliin kuuluu käytännössä myös täydellisyyden metsästys: mikäli et ole täysin ideologisesti oppinut kansallissosialisti/fasisti, et voi olla osa meitä. Se on monesti rajoittanut järjestöjen kehitystä ja laajemman kuvan näkemistä, mikä on surullinen asia.
Uuden ajan aktivismin kannattajat eivät välitä tästä lähestymistavasta, sillä se on heidän mukaan jatkuvaa kivikossa rämpimistä. Jokainen sanasi käännetään mediassa ympäri, mutaa lapioidaan naamaasi niin paljon kuin ehditään ja moni aktivisti saattaa lopettaa stressaavan tien varrella kaiken aktivismin. Se on myös järjestötasolla hierarkinen aktivismin muoto, mikä saattaa aiheuttaa kankeutta, etenkin, jos yläpäässä on ihmisiä, jotka eivät hyväksy uusia ideoita tai jotka vaativat joka asian toteamista byrokraattisen koneiston läpi.
Make Nationalism Cool Again
Nationalismi 3.0 taas on uudenlainen aktivismia ja elämäntapaa samassa paketissa sisältävä aktiivisuuden muoto. Ajatuksena on enemmän estetiikan kuin puheiden kautta rekrytoida valkoisia nuoria osaksi kansallismielistä liikettä. Samaan aikaan kansallismielisyyttä pyritään vahvistamaan tukemalla kansallismielistä yrittäjyyttä ja muuta infrastruktuurin rakentamista.
Euroopassakin on pitkään ollut autonomisia aktivismiryhmiä, mutta se on ollut enemmänkin tiukkojen sananvapauslakien muodostama pakko, sillä järjestäytyneet ryhmät tapaavat varsinkin Länsi-Euroopassa tulla kielletyiksi. Nämä autonomiset ryhmät eivät takavuosina juurikaan eronneet virallisemmin järjestäytyneistä järjestöistä muuten kuin että niiden löytäminen oli ulkopuolisille työläämpää.
Syy hajautettuun järjestörakenteeseen on tietenkin ensisijassa kiellot: liian suosituksi kasvava järjestö, puolue tai muu vastaava yhteisö voidaan oikeuden tai joissakin maissa jopa yksittäisen virkamiehen päätöksellä kieltää. Hajautetut ryhmät, jotka eivät välttämättä kanna mitään nimeä tai tunnusta takanaan, eivät päädy kielletyiksi ainakaan kovinkaan helposti. Vaikka paikallinen ryhmä tuhotaan, ei sillä ole vaikutusta naapurikylän vastaavaan ryhmään, sillä kysehän on vain löyhistä kaveriporukoista.
Kulttuuria, joka ei leviä logojen, vaan sydänten kautta, on hankala kieltää valtion toimesta, vaikka sen leviämistä sensuurin avulla pyritäänkin estämään.
Ajatusmalli menee niin, että ihmisiä kannustetaan kulttuurillisen vaikuttamisen ja estetiikan kautta perustamaan paikallisia aktiivisia ryhmiä, jotka sekä urheilevat, luovat kulttuuria ja tekevät aktivismia yhdessä. Nämä eivät niinkään osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, väittelyihin tai järjestä esimerkiksi julkisia mielenosoituksia. Toki yksittäiset ihmiset saattavat mennä varsinkin suurempiin tapahtumiin paikan päälle haistelemaan tunnelmaa.
Poliittinen keskustelu käytännössä rajoitetaan iskulauseiden mittaisiin julkilausumiin, joita levitetään eri keinoin. Monikulttuurisessa helvetissä asuvat valkoiset nuoret eivät luultavasti paljon iskulausetta enempää kaipaa saadakseen kimmoketta lähentymiseen paikallisten kansallismielisten kanssa.
Kun iskulauseita vahvistetaan terveellisiin elämäntapoihin kannustavalla ja ketään mielistelemättömällä estetiikalla, on siitä helppo innostua. Aktiiviset ryhmät ympäri maailmaa ovatkin innostuneet kuvaamaan patikointia, urheilua ja kamppailua julkaisten niistä videoita ja kuvia sosiaaliseen mediaan. Video joukosta kansallismielisiä punnertamassa hienoissa maisemissa voi olla vakuuttavampi teos kuin video joukosta kansallismielisiä jakamassa lentolehtisiä.
Samaan aikaan ne luovat kulttuuria estetiikan, tapahtumien ja taiteen kautta käyden syntymäisillään olevan kansallismielisen sukupolven sieluihin kiinni unohtaen mielestään kuivan keskustelun tilastoista sekä tutkimuksista. Julkisissa julkaisuissa suurin osa ihmisistä myös peittää kasvonsa, jolloin he eivät paljasta itse itsejään niille, jotka haluavat ja voivat hankaloittaa näiden elämää.
Käymällä suoraan sieluun ihminen kokee syvemmän yhteyden omaan kansaansa, jolloin mikään ei voi enää kääntää hänen päätään. Uudenlainen aktivismin malli tukee erilaisin keinoin kaikkia aktiivisia tahoja sekä yksittäisiä tekijöitä, jotka rakentavat kansallismielistä kulttuuria ja rinnakkaisyhteiskuntaa.
Se rakentaa yhteisöjä, jotka tukevat toisiaan ja pyrkivät kasvamaan esimerkillisiksi nationalisteiksi. Se ei ole antisosiaalinen alakulttuuri eikä varsinaiseen poliittiseen keskusteluun osallistuva joukko – se on valkoista identiteettiä valkoiseen nuorisoon levittävä ajatusmalli, jonka kantava voima on aktiiviset ja idealistiset yksilöt, jotka osaavat nähdä laajemman kuvan yhteiskunnallisen muutoksen luomisesta.
Nämä ihmiset metsästävät aktiivisesti osaavia yksilöitä ja kannustavat näitä hyödyntämään osaamistaan, oli kyse mistä tahansa osaamisen osa-alueesta. Heillä saattaa olla pahan pojan maine – sellainenhan tulee löystyneessä yhteiskunnasta jo siitä, että on valmis puolustamaan itseään ilman että on heti kutsumassa ulkoista auktoriteettia paikalle – mutta kunniattomiksi heitä ei voi kutsua.
He rikkovat totuttuja rajoja kokeillessaan, mikä toimii sydänten ja mielen valloittamisessa ja mikä ei. He eivät kangistu vanhoihin kaavoihin, jotka ovat jo menneet pois muodista. He eivät metsästä täydellisyyttä, vaan ottavat rappioon kyllästyneet valkoiset ihmiset avosylin vastaan. Teoreettista lätinää enemmän he kunnioittavat oikeata toimintaa.
Mikäli ajatus- ja toimintamalli pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, olisi se ”Tehdään nationalismista jälleen muodikasta!”
Yhteenveto
Erilaiset toimintatavat eivät poissulje toisia. Ihmiset ovat erilaisia ja erilaisille ihmisille on hyvä olla kanavia, joiden kautta he voivat levittää kansallismielisyyttä omalla tavallaan. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa toimintatapaa, joka peittoaa muut. Kansallismielisen sanoman leviämisen kannalta on tärkeää ottaa haltuun kaikki mahdolliset elämäntavat (paitsi rappiolliset).
Kuitenkin jotta vaikkapa poliittinen puolue voi menestyä ja päästä käsiksi valtaan, tarvitsee se ympärilleen kulttuurillisen muutoksen, jotta puolueen sanomalla on vastakaikua ihmisten keskuudessa. Poliittinen valta ei ole pelkästään kansanedustajia eduskunnassa, vaan se vaatii taakseen todellista suosiota ja tukijoita kaikenlaisissa yhteiskunnallisissa asemissa. Kansallismielisyyden ollessa kyseessä se vaatii myös ihmisiä, jotka todella ovat valmiita uhraamaan ideaalinsa puolesta.
Mikäli haluamme kansallismielisyyden vetoavan ideaalejamme vastaaviin ihmisiin, auttaa heidän löytämiseen luultavasti, mikäli ulospäin näkyvä estetiikka on oikeatyyppistä. Mikäli haluamme spartalaisia oppeja noudattavien sijaan vedota potentiaalisiin rikollisiin ja tulevaisuuden puliukkoihin, huomioimme sen ulkoisessa estetiikassa ja sanavalinnoissa.
Mikäli kiinnostuit uudenlaisen nationalismin noususta, kannustan seuraamaan Telegramissa seuraavia kanavia:
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Jussiboy
Nyt yritetään tällä tavoin, estetiikan kaapuun naamioituneena, viedä whitwboy ‑ideologiaa syrjäytyneiden nuorten keskuuteen, käyttäen hyväksi joka Tom of Finland tyyppistä kuvastoa. Vai oliko yhden kuvan valinta Freudilainen lipsahdus, joka vahingossa paljastaa koko liikkeen todellisen luonteen.
Ei helvetti
Jos näet jossain näistä kuvista jotain Tom of Finlandiin liittyvää niin se kertonee ihan vaan omasta piilohomoudestasi.
Tästä on saarnattu
Juuri tällaista toimintaa olen koittanut saarnata koko ajan. Isänmaallisuus ei ole sitä että kuljetaan piloteissa ja reisitaskuissa (vaikka voi sitä kulkeakkin). Vaan isänmaallisuus on khteliasta käytöstä vanhempia kohtaan. Sitä että autetaan heikompaa. Ja sitä että omissa elämänvalinnoissa ei suosita monikansallisia yhtiöitä joiden ainoita tarkoituksia on riistää Suomea ja suomalaisia. Se että me muutamme omia käytösmalleja joiden kautta meistä tulee jälleen vapaita, se sattuu kansainvälisiin toimijoihin paljon pahemmin kuin marssit ja mielenosoitukset, joihin ne luottavat meidän käyttävän energiamme.
Silloin kun jokaisen asuinympäristössä kaikilla menee hyvin, niin silloin itselläkin menee hyvin. Sillä ihminen luo asuinympristöstään haluamansa kaltaisen. Ympäristö ei muokkaa ihmistä, ihminen muokkaa ympäristönsä.
Katsokaa ensin Rapsodian viisi osaa videoista: cabalin kaatuminen. Niin nekin jotka eivät olleet hereillä historiantunneilla, oppivat mistä kaikki johtuu ja kuka hallitsee. Sen jälkeen on helpompi tehdä elämänmittaisia päätöksiä mm. Amazonin, Coca-Cola companyn, Applen, Facebookin, twitterin, ja muiden timijoiden osalta. Sen jälkeen on helppo tukea suomalaisia pankkeja, vakuutusyhtiöitä, energiayhtiöitä, vaatealan yrityksiä, …yleensäkkin suomalaista liike-elämää. Sillä jokainen ulkomailta tehty ostos, siitä jää alvit ja verot maksamatta. Ja ne maksatetaan tuloveroista. Esim. Amazon teki vuonna 2020 yli 43 miljardia euroa voittoa euroopassa. Paljonko se maksoi veroja? NOLLA euroa, nolla euroa EU:n kassaan. Mutta miettikään kuinka suuren liikevaihdon se tuhosi eurooppalaisilta yrityksiltä. Ja kuinka monta ihmistä euroopassa on työttömänä Amazonin vuoksi.
Aina kun ostat jotain, mieti mikä on kokonaiskuva. Ja harkite tukeeko se globaalien monikansallisten yritysten valtaa. Vai tukeeko se suomalaista liike-elämää. Valinta on sinun, ei kenenkään muun vallassa.
Jos valtion kirstuun kilahtaisi jälleen ne menetetyt kahdeksan miljardia veroeuroa, sen jälkeen velkamme vähenisi ja tuloveroprosenttikin pienenisi.
Reiska
Tuo Rapsodia on kansainvälinen näennäisesti kristillinen lahko, jota johtaa afrikkalainen neekerisaarnaaja Chris Oyakhilome. Hän on huijari, joka on muka parantanut ihmisiä vakavista sairauksista. Pastorille rahan tekeminen on tärkeää, ja Suomessakin hänen neekerinpalvoja-alaisensa rahoittavat tämän miljonäärin toimintaa. Tästä vähän faktaa huijarista:
https://prolifecoachpa.com/fi/religion/628-pastor-chris-oyakhilome-biography-house-wife-children-private-jet-house-cars.html
TT
Kangistuminen kansallismielisyyden menneisiin muotoihin kuten 1930-luvun kuvastoon ei ole hedelmällistä ja juutalaisten ehdoilla toimiva valtakulttuuri on rakentanut väestölle vahvan suojan sellaista vastaan. Kansallismielisyyttä on paljon varsinaisten kansallismielisten liikkeiden ulkopuolella. Esimerkiksi suomalaisen luonnon ja sprituaalisen luontoyhteyden vaaliminen on sellaista. Tätä kaapattiin joskus Vihreän Liikkeen alaisuuteen, josta se pitää saada kokonaan pois. Vihreä Liike ei ole mitään muuta kuin internationalistista kommunistista petosta. Urbaaneissa ympäristöissä on tilausta liikkeille, joilla vaalitaan valkoisen väestön elintilaa ja koskemattomuutta, ei pelkästään vierasväestöä, vaan yhä vihamielisempää globalistista virkavaltaa vastaan. Kun yhdistäväksi aatteeksi otetaan suomalaisen heimon sekä fyysisen että henkisen elintilan vaaliminen, voidaan rakentaa uusi yhteisymmärrys suomalaisten kaupunkien ja maa- ja syrjäseutujen välille. Tämä yhteyden perinteiset puolueet ja etujärjestöt ovat tuhonneet tai pyrkivät tuhoamaan lopullisesti.
Nyt on korkea aika aktivoitua
Hyviä kanavia, liityin niihin. Onko mitään suomalaisia vastineita, sillä paikallistoiminta kiinnostaisi.
Jouni
t.me/activeclubfinland
GLGL
Kirjoituksesta: ”Poliittinen valta ei ole pelkästään kansanedustajia eduskunnassa, vaan se vaatii taakseen todellista suosiota ja tukijoita kaikenlaisissa yhteiskunnallisissa asemissa. ”
Suosio ja tuki tulee varmasti aikaslailla itsestään sitten, kun niiden harjoittaminen on turvallista. Kun pahin mielivalta ja fasismi on kitketty hallinnosta ja oikeuslaitoksesta, ihmiset saattavat kokea jonkinlaisen uudenlaisen vapauden tunteen oman elinympäristönsä lisääntyneen hallintamahdollisuuden myötä. Vapaus dystopiasta.
Tomppa
Kansallismielisessä keskustelussa unohtuu minusta yksi tärkeä asia: konformismi eli mukautuvaisuus. Suomessa on tällä hetkellä suuri joukko ihmisiä, joilla asiat ovat vielä toistaiseksi niin hyvin, että he eivät halua mitään sellaista nopeaa yhteiskunnallista muutosta, jonka seurauksena he menettäisivät taloudellisen asemansa.
Vähittäinen yhteiskunnallinen muutos sen sijaan ei heitä huoleta, koska konformisteina he ovat valmiita mukautumaan siihen, joten he toimivat aina sen puolesta, että mitään nopeaa yhteiskunnalista muutosta ei koskaan tapahdu. Keinoina heillä on äänestää samoja ihmisiä vaaleista toiseen ja heittää hiekkaa nousevien yhteiskunnallisten liikkeiden rattaisiin.
Nämä konformistit lähtevät mielellään mukaan näihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja politiikkaan vain saadakseen ne näyttämään tavallisen kansan silmissä vähemmään houkuttelevilta, jolloin niiden kannatus ja siten myös vaikutus jää marginaaliseksi. Näiden myyrien toimintamalli on jo tullut vuosien mittaan tutuksi: eripuran kylväminen liikkeen johtohahmojen välille ja liikkeen toimijoiden ja kannattajien naurunalaiseksi tekeminen. Kieltämättä he ovat aika hyvin toistaiseksi tässä myyräntyössä onnistuneet.
Nämä konformistit eivät ole mitään harmittomia ihmisiä. He ovat aina olleet totalitarismin voimaantulon kannalta keskeisessä asemassa. Ilman heidän mukautuvaisuuttaan totalitarismia ei maailmassa olisi. Konformistit esiintyvät mielellään älykkäinä ja huumorintahuisina ihmisinä, mutta todellisuudessa he ovat vain joukko itsekkäitä, selkärangattomia typeryksiä ja pelkureita. Bernardo Bertoluccin elokuvan Il conformista (suom. Fasisti) päähenkilöä näyttelevä Jean-Louis Trintignant piirtää hyytävän ihmiskuvan, millainen konformisti on pohjimmiltaan.
Hh1488
Siks asiat pitää mennä ensiksi niin päin persettä kun mahdollista. Suurin osa ei haluu mitää muutosta jos niillä menee edes kohtalaisesti, sit ku menee huonosti ni sit haluu.
Lord Mystery
Nykypäivän aktivismi on paljon netissä tapahtuvaa ja nettiin se jää. Internet on hyvä tapa verkostoutua ja keskustella samoin ajattelevien kanssa mutta jos aktivismi on vain bittejä valokaapelissa, maailma ei muutu.
Puuhapete
Tässä on vaan semmonen ongelma varmatikin monella, joka tälläiseen toimintaan voisi liittyä. Ongelma on, että osaa se suomalainenkin vittumainen selkäänpuukottaja olla ei tietenkään sivukujalla puukkoa kaulaa anna, mutta ymmärätte varmaan kuitenkin (ne jotka haluaa ymmärtää). Tämän uuden kanssallismielisyyden pitäisi nimenomaan keskittyä yhdessä tekemiseen suomalaisten kanssa ja toisten auttamiseen ei mihinkää jermu tyyliseen management by perkele. Enemmän rentoa yhdessäoloa mutta myös toimintaa niin sillä voidaan mennä eteenpäin