Video: Sinimustan Liikkeen Tammisunnuntai

Sähköisen kannattajakortin voit allekirjoittaa osoitteessa https://puoluerekisteri.fi/puolue/26.

Tervehdys Sinimustan liikkeen aktiivit!

Olemme tänään kokoontuneet vapaussodan muistomerkille juhlistaaksemme tammisunnuntain muistoa, jota vietetään tammikuun viimeisenä sunnuntaina vapaussodan alkamisen muistoksi. Näihin samoihin aikoihin 104 vuotta sitten Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat aloittivat maatamme miehittäneiden venäläisvaruskuntien aseistariisumisen. Alun perin operaation oli tarkoitus alkaa vasta aamuyöllä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, mutta kuumaveriset laihialaiset ryhtyivät toimeen jo tätä edeltävänä iltana. Suomen senaatti oli julistanut suojeluskunnat maan viralliseksi armeijaksi vain muutamaa päivää aiemmin. Kyseistä julistusta punakaarti ja punaisen Suomen marxilaiset johtajat eivät koskaan tunnustaneet.

Sisällissodan syttyessä Suomi oli kaoottisessa tilassa. Euroopassa käytiin veristä maailmansotaa ja maamme ulkopuolisena miehittäjänä toiminut Venäjän keisarikunta oli käytännössä lakannut olemasta maan sisäisen kuohunnan seurauksena. Bolsevikit olivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden jo edellisen vuoden joulukuussa, mutta maassamme oli silti lukuisia venäläisiä varuskuntia, joissa majoittui arviolta 40 000 sotilasta. Ensimmäisen maailmansodan aikana ja sitä edeltäneinä vuosina suomalaiset olivat kärsineet toistuvasti nälästä ja kulutustuotteiden niukkuudesta. Kansakuntamme eli samaan aikaan valtavaa yhteiskunnallista murrosta, johon sekoittuivat niin työväenliikkeen vaatimukset, aiempina vuosikymmeninä syttynyt palava nationalismi, aiemman sääty-yhteiskunnan murtuminen teollistumisen ja teknisten harppausten tieltä sekä verinen erimielisyys siitä, mihin suuntaan suomalaista kansakuntaa tulisi viedä, ja kenen johtamana sen tulisi tapahtua.

Noihin aikoihin Suomi oli nuori maa, jonka nuori kansa haki paikkaansa muiden sivistyskansojen joukosta. Tuon ajan suomalaiset nationalistit, olivat he sitten jääkäreitä tai suojeluskuntalaisia, eivät voineet perustaa toimintaansa perättömälle nostalgialle, sillä itsenäistä Suomea ei ollut koskaan ollut olemassa. Maamme oli ollut vuosisatojen ajan vieraan vallan alla, jonka edustajat olivat jättäneet voimakkaan kulttuurillisen ja kielellisen jälkensä erityisesti kansamme yläluokkaan. Euroopan mittakaavassa maamme ei ollut erityisen varakas, eikä suomalaisten alkuperästä, saati kompetenssista ollut vielä laajempaa käsitystä eurooppalaisten kansojen keskuudessa. Ne rohkeat tienraivaajat, jotka olivat valmiita tappamaan ja kuolemaan itsenäisen Suomen puolesta, joutuivat lähtökohtaisesti turvautumaan ainoastaan ideoihin, tunteisiin ja kaukaisiin visioihin, joiden toteutumista he eivät välttämättä tulisi koskaan omin silmin todistamaan.

Nämä ihmiset näkivät tulevaisuudessa ainoastaan mahdollisuuksia, ja olivat varmoja siitä, että kansamme kulta-aika tulee koittamaan vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, ja siihen pisteeseen päästäksemme suomalaisten tulee todistaa kaikille muille eurooppalaisille kansoille kyvykkyytensä, kauneutensa ja arvokkuutensa. Tuon ajan isänmaalliset aktivistit tiesivät, etteivät he voineet kehuskella omansa kansansa loistokkaalla historialla, mutta he tiesivät hyvin sen, minkälainen tukahdutettu potentiaali suomalaisesta kansasta löytyi, kunhan se pääsisi vapaasti ilmaisemaan itseään ilman kansamme ulkopuolelta saapuvaa vierasta alistajaa. Näiltä miehiltä löytyi ainoastaan tahto voittaa, ja se tahto riitti siirtämään vuoria, ja mobilisoimaan kansamme menestyksekkäimmät yksilöt yhteisen tavoitteen taakse.

Näiden yli sata vuotta sitten eläneiden aktivistien tavoin myös meidän 2020-luvun aktivistien tulee pitää katseemme nimenomaan tulevaisuudessa. Maamme ja kansamme menneisyys toimivat meille ikuisen inspiraation lähteenä, vaan ei toimintamme päämääränä. Me emme pyri keinotekoisesti palaamaan aiempiin vuosikymmeniin, emmekä nostamaan sellaisenaan valtaan jotain menneen ajan myyttistä valtajärjestelmää, joka ei todellisuudessa kykenisi enää vastaamaan modernin ajan tuottamiin haasteisiin.

Me haluamme olla samanlaisia uudisraivaajia, kuin itsenäisyytemme ajan radikaalit. Mekin uskomme, että kansamme hienoin aikakausi tapahtuu vasta tulevaisuudessa, ja olemme hyväksyneet mielessämme sen, ettemme välttämättä tule ikinä itse näkemään tuota loistoa. Tulevaisuuden perusta taotaan kuitenkin tässä hetkessä, ja vaikka emme itse näkisikään kansamme suurinta loistoa, nykyisellä työllämme me teemme siitä unelmasta mahdollista meidän jälkeläisillemme, toteutuisipa se päämäärä sitten sadan tai vasta tuhannen vuoden kuluttua. Kiitos!

Lähde: Sinimusta Liike