Olemme artikkelisarjassa käsitelleet erilaisia poliittisen vaikuttamisen keinoja, joilla ilosanomamme voi tavoittaa sekä massoja että tiiviimpää yhteistyötämme kanssamme kaipaavia ihmisiä. Osa mainitusta keinovalikoimasta saattaa olla jo kansallismielisen liikkeen käytössä, osasta on ollut puhetta mutta ei konkreettisia tekoja asian eteen ja osa saattaa olla ainakin suomalaisittain katsottuna uusia ajatuksia. Ehkä ryhdyit jo hieman haaveilemaan, miten voisit rakentaa kansallismielistä tulevaisuutta? Toivomme kuitenkin ihmisten sisäistävän käsiteltyjä asioita – yksikin hyvä yksilö voi saada aikaan isoakin muutosta ympärilleen.
Muutos ei kuitenkaan tule itsestään, vaan se tulee luoda itse, oli kyse sitten isommista tai pienemmistä asioista. Jos haaveilet näkeväsi jonkin toimintamuodon synnyn, tulee sen eteen itse tehdä fyysinen työ tai vähintään metsästää aktiivinen ja luotettava henkilö, jolla on intoa ja kykyä ryhtyä luomaan kyseistä toimintamallia laajemmaksi tavaksi.
Eli jos esimerkiksi haluat, että jokin tapahtuma tapahtuu, oli kyse sitten arkisesta asiasta tai suuremmasta tempauksesta, tulee järjestelytyö sen eteen tehdä käytännössä itse. Auttavien käsien löytäminen on merkittävästi helpompaa kuin pääjärjestäjän.
Kokemus on osoittanut, että melko merkittävä osa ihmisistä on laiskoja perässähiihtäjiä, jotka voivat kyllä osallistua tapahtumiin, aktivismeihin ja kokouksiin, kunhan joku muu järjestää ne ja organisoi homman. On siis omatoimisista yksilöistä kiinni, että muutkin pysyvät aktiivisina.
On myös ihmisiä, jotka ovat kovia neuvomaan, miten mikäkin asia tulee tehdä, vaikka heillä ei olisi itsellään mitään kokemusta itse asiasta tai muutenkaan varaa neuvoa aktiivisia yksilöitä oman ”CV:n” perusteella. Aktiivisen tekijän hermot kannattaa tässä vaiheessa huomioida niin, että antaa oikeuden arvostella omaa aktivismia ainoastaan, mikäli sanojen takaa löytyy uskottavuutta, eli mikäli arvostelija tai neuvoja on itsekin tekijämies. Maailma on täynnä puhetta, mutta tekijät ovat yleensä harvemmassa kuin mitä puheiden perusteella voisi olettaa.
Tosin ylimieliseksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä, vaan mielummin muita kannustavaksi ja myös pieniä tekoja arvostavaksi. Hyvin aktiivisten aktivistien elämä voikin monesti olla tasapainoilua diplomaattisuuden, loppuun palamisen ja priorisoinnin välillä.
Voimmekin antaa sarjan loppuun parhaaksi katsomamme lauseen, jonka olemme vuosien aktivistielämän aikana oppineet. Toivomme lukijoiden sisäistävän sen sisällön ja elävän sen mukaan.
Mikäli haluat, että jotain tapahtuu, tee se itse.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Elämä on valintoja
Itse kääntäisin loppulauseen niin että:
”Maailmassa on hyvin vähän asioita joihin voi vaikuttaa. Ja ainoa johon voi vaikuttaa varmasti on itseensä”.
Eli, jos haluaa muutoksen, on elettävä sen mukaan, vaikka se ei näyttäisikään muuttavan mitään. Mutta todellisuudessa se saattaa muuttaa paljonkin asioita. Niitä ei vain huomaa.
Kun kouluttautuu hierarkian ylimmille askelmille, sieltä voi vaikuttaa helpommin. Mutta varsinkin sielä, taustat on visusti pidettävä piilossa. Sielä ovat suurimmat petturit ja selkäänpuukottajat. Joten, se työ mitä sielä tehdään, sen täytyy jäädä salaiseksi.
Ja parhaiten jokainen pääsee vaikuttamaan ihan omalla ostokäyttäytymisellä. Tukee vain niitä yrityksiä jotka maksavat veronsa Suomeen eivätkä vie voittojaan verotta rajojemme ulkopuolelle. Näistä yrityksistä on puhuttu aiemminkin alkaen Biltemasta päättyen pankkien, vakuutusyhtiöiden, rahoituslaitosten ja rakennusyhtiöiden kautta Bernerien Vallilaan. Kun ne hylätään, niin ei ne täälä kauaa viitsi olla. Sen jälkeen niiden myymälät vapautuvat suomalaiselle yrittämiselle.
…ei Claes Ohlssonile, ei Jyskille, ei Rustalle, ei Puuilolle… Ja jyrkkä EI Amazonille joka kieltäytyi maksamasta edes EU:lle veroja viime vuoden yli 40 miljardin euron VOITOSTAAN !!!
Lemmu
Täysin päinvastainen mielipide. Juurikin tämä: ” jos haluat, että jotain tapahtuu pitää se tehdä itse.” ‑asenne on osa ongelmaa. Se takaa sen, että mitä ikinä hankkeita muodostuu pitää sen perustaja/pyörittäjä omastaan kiinni fanaattisesti ja on näinollen hyvin todennäköisesti täysin kykenemätön ja haluton luovuttamaan hommaa muille tai liittämään toimintaansa muiden vastaavaan.
Kyse on samasta ilmiöstä kuin yksityisyrittämisessä. Kun olet itse tehnyt kaiken alusta pitäen ja kaikki pyörii sinun kauttasi niin et missään oloissa ole valmis luopumaan johtajuudesta ja näet ”myöhemmin mukaan tulleet” henkilöt lähinnä pahantahtoisina opportunisteina ja pyrkyreinä jotka pyrkivät minimaalisella panoksellaan ”varastamaan” itselleen sinun kovalla työllä ja persehiellä aikaansaaman projektin.
Tämä ”sinun tulee itse tehdä kaikki” narratiivi ruokkii kentän jo valmiiksi riitaista luonnetta, jossa näemme 20 pikkutoimijaa, jotka mustasukkaisesti korostavat kukin omaa erinomaisuuttaan, vaikka isommassa kuvassa ajateltuna kenenkään heistä toiminnalla ei olisikaan mitään merkitystä. Nämä toimijat ovat myös käytännössä kyvyttömiä tekemään yhteistyötä mm. juurikin sen takia, että samalla vaarantaisivat oman asemansa ja ”kaiken” mitä ovat tähän mennessä saaneet aikaan.
Jotta tästä pääsisimme eteenpäin tulee kentällä vaihtaa vallitsevaa narratiivia. Meidän tulee mennä tästä: ”sinun tulee itse tehdä kaikki” tähän: ”Kootkaa 5–10 hengen porukoita, jotka ovat valmiita pitkällä aikavälillä sitoutumaan toimintaan viikottaisella työpanoksella. Tehkää hommaa pyörittämään virallinen yhdistys jonka kautta homma pystyy jatkumaan pitkälle tulevaisuuteen teidänkin jälkeenne.” Tämä johtaisi siihen, että mustasukkaisuus vähenisi. Toki tämä suoraan tarkoittaisi, että yksittäisiä toimijoita suoraan passivoitaisiin. Joku voi pahantahtoisesti sanoa: ”tossa mallissa ei ole mitään järkeä yksittäisellä ihmisellä tehdä mitään.” Ja se on tavallaan totta.
Muistuttaisin ihmisiä kuitenkin siitä, että nähdäkseni olemme jo hetken aikaa sitten saavuttaneet näiden yksittäisten toimijoiden saturoitumispisteen. Yksittäisiä toimijoita on jo ihan riittävästi, monen mielestä jopa liikaa. Jotta hommaa pystytään siirtämään tästä eteenpäin tarvitaan nimenomaan isompia toimijoita, jotka ajattelevat toimintaansa lähtökohtaisesti henkilökohtaisen projektin sijaan vuosikymmien hankkeen alulle saattamisena. Meidän tulee omaksua asenne, että mikä ikinä onkaan se hanke jota teemme, me emme itse ole sen johdossa kun sen hedelmiä korjataan. Emme välttämättä ole enää edes elossa kun alulle saattamamme projekti tuottaa mitään hyödyllistä.
Tämä on huomattavasti kenttää tervehdyttävämpi ajattalutapa kuin tämä ainainen: ”sinun tulee tehdä kaikki itse”. Ja muistakaa: asenteen ja narratiivin muutos ei maksa mitään.
Ps. ennen kuin joku valittaa: ”no mitä sinä itse olet tehnyt?” Vastaan jo etukäteen. Olen järjestänyt paikallistilaisuuksia ja käytän joka viikko 10–15 tuntia nationalistiseen aktivismiin. Turha tulla siis kitisemään.
Nimetön
Tuolla taidettiin meinata sitä, että asiat pitää itse laittaa alulle, jos haluaa pyörän lähtevän pyörimään.
Kommenttiesi perusteella taidat olla sellainen tyyppi, joka olisi halunnut polkea pyörää, joka on jo liikkeellä, mutta kyvyt eivät aivan riittäneet ja siksi et päässyt ohjaajan paikalle.
Olet aikaisemmin kertonut tämän artikkelisarjan alla, että olet ideoinut juttuja, joita muiden pitäisi tehdä. Haluatko kertoa, mitä nämä jutut ovat, miksi et itse ole niitä halunnut käynnistää ja kenelle niistä olet avautunut?
Itse veikkaan, että ideasi eivät ehkä ole olleet niitä kaikista parhaimpia/realistisimpia ja myöskin se, että jonkun muun kuin sinun tulisi tehdä tämä maailman paras ideasi, saattaa aiheuttaa kiinnostuksen puutetta juttujasi kohtaan.
Myös ilmiselvä katkeruutesi joitain tahoja kohtaan tuntuu paistavan läpi kommenteistasi. Miksi näin?
Aktiivinen itsekin
Hyvä juttu, jos käytät parin täyden työpäivän verran aikaa isänmaan asiaan joka viikko – harva tekee samaa! Saako tiedustella, mitä sitten teet? Tuolla tuntimäärällä luulisi tulevan jo jotain näkyvää aikaiseksi.
Nimetön
Olisiko sinulla Lemmu antaa jotain hyviä käytännön vinkkejä arkiseen puuhaamiseen, kun kerta 10–15 tuntia viikossa käytät aatteen eteen? Kiinnostaisi näin aloittelevana aktivistina.
Ei nyt ihan noinkaan
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Itse olisin valmis antamaan yli puolet kansallissosialistisesta työstäni pois muille. Mutta niitä muita ei niin vaan löydy. Kun joku tarvitsee apua niin aika usein kuulee:”Mulla on ruoka kohta. Mä tuun sen jälkeen”. Syödä voi myöhemminkin koska silloin kun joku soittaa, se tarvitsee apua heti. Tai vielä yleisempi heitto on ”Mä en tiedä tosta asiasta mitään”. No, en minäkään tiennyt ensimmäisellä kerralla kun lehmä pynnäsi kohtunsa ulos, mutta kaikkea oppii. Satuin vain olemassa paikalla ja korjasin ruokintarobottia.
Myös ne kerrat kun omaa aikaa kuluu myöhään yöhön tai pitää ajella omilla polttoaineilla saa suuren osan porukkaa kieltäytymään toisten auttamisesta. Saati jos siihen apuun tarvitsee itse ostaa joku työkalu tai mittalaite. Ei edes viitsitä miettiä niin pitkälle että siitä saattaa olla joskus hyötyä itsellekkin.
Mutta joo, kaikkia tarvitaan. Itse olen lähtenyt siitä että ruohonjuuritason työ on sitä tuottavinta työtä. Omalla esimerkillä pystyy osoittamaan millä asialla ollaan.
TT
Nykyisessä valtavirtapolitiikassa ei ole takaisinkytkentää. Eliitti pyrkii hallitsemaan kansaa ylhäältä alas yksisuuntaisesti. Se pyrkii aivopesemään kansa omalle agendalleen kuuliaiseksi valtamedian kautta ja toisaalta pyrkii sensuroimaan tai jopa kriminalisoimaan itseensä kohdistuvan kritiikin. Koronarajoitusten avulla eliitti voi rajoittaa jopa mielenosoitusoikeutta, mikä on Suomessa melko tuore ja hälyttävä ilmiö. (Britanniassa temppu ei onnistunut, koska vapautta ja normaalia elämää vaativien mielenosoituskulkue oli viimeksi yli kuusi kilometriä pitkä.)
Mikään järjestelmä, jossa ei ole takaisinkytkentää, ei voi pidemmän päälle toimia. Takaisinkytkentä alkaa muodostua, kun paine pohjalla on sietämätön. Moni ei enää ajattele maineensa tahraantumista esim. fasistirasisti-leimaa, kun tilanne on toivoton, kuten koronan myötä alkaa olla (etenkin kun persut lähtivät koronassa globalismin myötäilijöiksi). Tilanne on erittäin otollinen aktivismin organisoimiselle. Toisaalta vastavoimat ovat nyt röyhkeämmät kuin koskaan.
Lemmu
Olen vastannut merkittävään osaan noista esittämistäsi kysymyksistä jo aikaisemmin. Se että kyselet niitä nyt uudestaan osoittaa vain, että et ole ollut kykenevä ymmärtämään mitä kirjoitin tai riittävän kiinnostunut edes lukemaan kommenttejani. Et ole näinollen ansainnut tätä tarkempaa vastausta. Katso ST-TV bitchutessa, jos kiinnostaa.
:)
Luin kaikki tämän artikkelisarjan alle kirjoittamasi kommentit, mutta en löytänyt vastausta siihen, mihin saat käytettyä 15 tuntia joka viikko.
Mutta tajusin, kuka olet ja nyt viestiesi sisältö aukeaa paljon paremmin 🙂
Lemmu
Vilkaise ST-TV bitchutessa jos asia enemmän kiinnostaa.
Nimetön
Suosittelen teitä julkaisemaan vastineartikkelin Partisaanissa sähköpostin kautta.
Lemmu
1. Minulla ei ole editorin valtaa Partisaanissa.
2. Olen jo itse julkaissut 30 min pitkän videovastineen omalla Bitchute kanavalla.
3. Jos haluat katsoa vastineen, se löytyy ST-TV kanavalta bitchutesta.
Nimetön
Lukijat voivat lähettää kirjoituksiaan Partisaanin yleiseen sähköpostiin, minkä sitten julkaisevat: contact@partisaani.com
Tekijämies
Muutos tapahtuu itsestä.
Jos joku miettii, että miten tähän tilaan on päästy, niin suosittelen lukemaan Desmond Morrisin kirjan vuodelta 1969 ”ihmisten eläintarha”. Kirja on erinomainen ja siinä tulee ilmi kaupunkilaistumisen vaikutus yksilöön ja ennen kaikkea siinä tulee hyvin selvästi ilmi riskit liittyen tähän ilmiöön, joka on erittäin voimakkaassa kasvussa maassamme. Samassa kirjassa ennustetaan mm. internet, tosin kirjassa puhutaan televisiosta, jonka avulla ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa.
Perustakaa perhe ja muuttakaa maalle. Tämä on yksi elämä, mitä elämme ja siitä pitäisi myös nauttia ja parhaiten se onnistuu maaseudulla!
Tekijämies
Lisään vielä, että jos olisin päättävässä asemassa oleva suvakki, niin vaatisin Desmond Morrisin koko tuotannon sensuroitavaksi!
Hyvin älykäs Desmond Morris mm. opetti simpanssin maalaamaan paperille ja kankaalle. On täysin selvää, että hän kykenisi opettamaan myös simpansille älypuhelimen käyttöä!
ValhallaX
Oma mielipiteeni:
1. Nämä ja muut kansallismieliset sivustot on saatava kaikkien potentiaalisten vastarintaihmisten tietoon. Ihmiset ovat valmiita toimintaan, valmiita muutokseen, sillä kansaa kohtaan hyökätään väsymättä joka päivä, niin taloudellisesti, sosiaalisesti ja nyt myös fyysisesti. Puhukaan ihmisten kanssa, he tietävät ja tuntevat tämän hyökkäyksen. Kyllä kansa tietää, se ei ole tyhmä, vaikka se onkin hyväuskoinen ja meidän kansamme on hyvä, se on täynnä hyviä ihmisiä. Ei pidä väheksyä kansaa, sille on tarjottava ulospääsy tästä dystopiasta. Vihollisen media ei kuvaa totuutta, se on vain sionistien narratiivi. He valehtelevat kaikesta, aina, suurinkin totuus on heille valhe ja räikeinkin valhe muutetaan siellä totuudeksi. Tämän vihollisen kanssa ei ole eikä koskaan tule dialogia.
Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat, tietenkin, sionistisia, mutta silti, hyvät kolleegat, vastarintaihmiset, partisaanit, ettekö näe, kuinka helposti tämä huonosti hoidettu oraganisaatio on sittenkin saanut jopa viidesosan äänistä? Tätä sionisti pelkää. Tätä he haluavat kontrolloida.
2. Kaikki kaduilla tapahtuva toiminta on aina eduksi, sillä ihmiset janoavat muutosta, vaikka se ei aina siltä näytä. Olen puhunut vanhusten kanssa, jotka näkevät tuhon ympärillämme ja nuoret ovat vielä paljon helpompia, heitä ei tarvitse vakuutella, he ovat ns. by definition, muutoksen kannalla. Ainoa oikea Rebel on meidän puolellamme. Ns. antifasistit ovat kapinallisen vastakohta, antiteesi. Rikollisia, jopa tappajia, toki, mutta he ovat silti onnettomia eliitin sylikoiria, jotka pistetään heti ruotuun, jos he uskaltavat sanallakaan arvostella yhtäkään todellista Valittua Herraa.
3. Ja pitää valmistautua kaikin tavoin. Kaikkea ei pidä julkistaa, vaan pitää koota ympärille ne ihmiset, jotka ovat valmiita toimimaan muutoksen puolesta. Muutama sata todellista, aitoa aktivistia riittää aluksi ja menestys tuo lisää menestyjiä.
ValhallaX
Lisään vielä nämä ajatukset.
Arvostan toimituksen ja yleensäkin kaikkien todellisten kansallismielisten ajatuksia ja yleistä asennetta.
Ehdottaisin näitä ajatuksia erityisesti esim. näille sivuille. Tietenkin muistaen, että nykyisessä sionistisessa mielivallassa olemme kaikki koko ajan sensuurin varjon alla. Ja sionisti ei suvaitse muita kuin heidän keksimiään ”totuuksia” tai ”faktoja”.
Silti vain ehdotuksena muuttaisin painotuksia enemmän päivänpolitiikkaan ja nimenomaan manpettureihin, joista esimerkkinä nykyisen hallituksen ministerit, suurin osa ellei kaikki kansanedustajat ja eritoten ns. virkamieskunta ”syyttäjineen, valtuutettuineen” jne.
Miksi?
Koska Suomen kansassa elää ns. herraviha ja se on tervettä, sellaista vihaa kuuluukin olla.
Näitä painottaisin itse:
Euroopan Unionin listoilla toimivien ja toimineiden maanpetturien palkat, eläkkeet ja muut edut. Esimerkiksi vaikkapa Stubb. Kuinka paljon hän sai suojatyöpaikastaan jossakin pankissa? Palkkaa, eläkettä? Missä hän toimii nyt ja mitä hän siellä tekee? Jne. jne. On Afrikan komissaaria, on vaikka mitä syöttilästä järjettömillä eduilla ja tehtävänä on edesauttaa Suomen ja Suomnen kansan tuhoa.
Jos mahdollista kaivetaan näitä lukuja esiin, ne ovat pöyristyttäviä korvauksia siitä, että ihminen on myynyt maansa ja kansansa. Tämä kuvio toistuu nykyään joka ainoassa länsimaassa: Mitä suurempi maanpetturi ja itsensä myyjä, sitä suurempi korvaus. Sanalla sanoen, pahin huora saa suurimman korvauksen.
Voin vakuuttaa, että on kuulijapohjaa. Maatamme lyödään armotta, työpaikat hävitetään, tulevaisuus myydään jos minkäkin sionistien luoman maailmanparannusprojektin kautta (ilmastonmuutos, loputon virta Afrikasta, metsien luovutus jne. jne.).
Omasta toimeentulostaan jatkuvasti enemmän ja enemmän huolestunut kansalainen on kiinnostunut siitä, kuinka häntä pettänyt ja huorannut eliitti elää herroiksi samaan aikaan, kun kansa ja kansalaiset köyhtyy ja tulevaisuus vajoaa kolmannen maailman dystopiaan vesurijengeineen. (Machete eli sionistimedian ”puukko/veitsi” on todellisuudessa machete eli vesuri). Aivan käsittämätön kurjistuminen on käynnissä koko maassa ja ns.hyvinvointia ei enää kyetä rahoittamaan millään muulla kuin loputtomalla velalla. Samaan aikaan vihervassarifanaatikot vaativat viimeistenkin työllistävien tehtaiden sulkemista.
Vihollisemme on niin ylimielinen, niin varma voitostaan, että se ylimielisyydessään ei enää viitsi edes peitellä jälkiään. Sitä vastaan pitää hyökätä. Suomen kansa vihaa ylimielisiä herroja ja erilaisia perkeleen ”valtuutettuja” ja ”komissaareja”, jotka esiintyvät mannekiineina sionistimedian etusivuilla.