Olemme artikkelisarjan osissa käyneet läpi, millaisilla keinoilla kansallismielinen liike voi potentiaalisesti sekä rakentaa omaa yhteisöään että viedä sanomaansa eteenpäin. Miltä liike sitten näyttäisi tilanteessa, jossa emme vielä ole vallan kahvassa, mutta olemme matkalla sinne?
Tällaisessa tilanteessa kansallismielinen yhteisö olisi tiivis, tuottelias ja toimelias. Se olisi houkutteleva yhteisö, johon ihmiset haluavat tulla sen sijaan, että joudumme anteeksi pyydellen rekrytoimaan ihmisiä riveihimme.
Yhteisön toimesta kyetään järjestämään poliittisia tiedotuskampanjoita suurella näkyvyydellä. Sillä on omat poliittiset puolueet, lobbausjärjestöt, katuaktivistit, asiantuntijat, asianajajat ja niin edelleen.
Se kykenee turvaamaan aktivistiensa työllisyyden, ja sillä on omaa tuotantoa ja yritystoimintaa mahdollisimman laajalla skaalalla, jolloin kuka tahansa nationalisti voi turvautua toisen nationalistin apuun ja näin ollen he voivat työllistää toisiaan.
Liikkeellä on omia avoimia kokoontumistiloja, kulttuurikeskuksia sekä kivijalkaliikkeitä, joissa kokoontua ja joista ostaa tarvittavat tavarat aina ruoasta vaatteisiin ja elektroniikkaan. Liike on hyvin elävä ja monipuolinen kokonaisuus, josta jokainen löytää oman itselleen sopivan nurkkauksen, jolla antaa oman panoksensa kokonaisuudelle.
Julkista toimintaa olisi niin paljon, etteivät vasemmistolaiset vastamielenosoittajat enää saisi rivejään kasattua liian usein tapahtuviin vastamielenosoituksiin, jolloin tapahtumat voivat tehdä sitä, mitä paikalle alunperin tultiin tekemäänkin – levittämään ilosanomaa. Myöskään kokoontumistilojen runsauden vuoksi niiden vandalisointi ei saa aikaan mitään haluttua lopputulosta, mikä demoralisoi ne harvat ”militantit” joita Suomesta löytyy.
Liike ei kuitenkaan perustu pelkästään ulospäin suuntautuvaan poliittiseen toimintaan, vaan sen takana on vakava infra, joka turvaa sekä työllistää yhteisönsä jäseniä hankalina aikoina.
Ulkopuolisen silmään kokonaisuus näyttää tervehenkiseltä yhteisöltä, jossa ihmiset tukevat toisiaan, noudattavat terveitä elämäntapoja, levittävät terveitä arvoja. Ja se on kasvava yhteisö, joka toivottaa jokaisen suomalaisen luokseen riippumatta tämän sosioekonomisesta taustasta.
Tällainen se suurin piirtein olisi normaaleina aikoina. Todelliseen kukoistukseen liike kuitenkin nousee erilaisten kriisien aikana, jolloin liikkeen tekemä pohjatyö alkaa maksamaan itseään takaisin.
Kun keskivertoihminen voi tiedostaa poliittisessa systeemissä olevan jotain väärin, voi hän silti hyvinkin olla reagoimatta asiaan mitenkään kunhan elintaso on mukava. Kun tämä elintaso viedään pois ja ihmiselle iskee hätä, alkaa hän etsimään vastauksia kysymyksiinsä. Siinä vaiheessa hän muistaa sen hyvien puolella olevan joukon, joka on koko ajan sanonut poliittisessa järjestelmässä olevan jotain mätää. Tässä vaiheessa itse kansallismielisen liikkeen tulee jo omata hyvät resurssit sekä laajaa osaamista isompien ihmisjoukkojen kanssa toimimiseen.
Jos ajattelee esimerkkejä lähivuosilta, niin esimerkiksi Ranskan Keltaliivit eivät syntyneet tyhjästä. Kyse on pitkään kasvaneesta kiehumisesta pinnan alla, jota on eskaloitu erilaisten kansalaisaktivistien toimesta ennen kyseisen liikkeen syntyä. Keltaliiviliike oli vain kanava purkaa tämä pidempään tiedostettu ketutus.
Mikäli vastaava liike syntyisi Suomessa, kenen puolella me haluaisimme protestoijien olevan? Sitä varten kansallismieliset tekevät pyyteetöntä työtä tänään, jotta voimme tulevaisuuden kriisiaikoja varten varmistaa massojen olevan meidän puolella eikä meitä vastaan.
Nykyinen aktivistisukupolvi Suomessa on lähtenyt käytännössä tyhjästä liikkeelle, mutta on siitä huolimatta saanut kehitettyä toimintaansa ja levitettyä sanomaansa reippaalla kädellä. Ehkä nyt olisi aika ottaa taas seuraavaa vaihdetta silmään?
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Lemmu
Tähän tilanteeseen pääsemisen edellytyksenä on, että nationalistit kollektiivisesti syrjivät/potkivat pois joukostaan tässä kohtaa sellaiset ihmiset, jotka vastustavat ja jopa sabotoivat kaikki yritykset rakentaan mitään pitemmän aikavälin infrastruktuuria. Asenteen pitää muuttua tästä: ” Vittu mitään tollasta tarvita, perusta ite jos koet tarpeelliseks. Et sä tosin kuitenkaan mitään saa aikaan.” Tähän: ” Joo kyllä tollasta me tarvitaan, mitä minä voisin tehdä asian hyväksi. Paljoa ei ole rahaa antaa, enkä haluaisi poliisia ta antifaa oven taakse, mutta asia on hyvä voisin yrittää auttaa.”
Ensimmäistä näkemystä olevat ihmiset tulee sosiaalisesti syrjäyttää porukoista. Heistä ei pidemmällä aikavälillä ole muuta kuin haittaa. Myös pikkusieluinen reviirikiistely tulee lopettaa jotta mitään tälläistä voisi edes syntyä. Itse järjestin tilaisuuden vuosi sitten Turussa n. 4 tuntia toisen nationalistiporukan jälkeen. Kun tämä toinen nationalistiporukka sai kuulla siitä, ottivat he minuun yhteyttä vaatien, että minun olisi pitänyt erikseen pyytää lupaa heiltä kyseisen tapahtuman järjestämiseen.
Tälläiset ihmiset tulee poistaa liikkeestä, jotta mitään laajempaa tai vakavampaa pystyttäisiin saamaan aikaan.
Nimetön
Niin, eihän se ole kuin että tekee sen mitä itse haluaa tehdä. Ei se kehitystyö mitään lupia tarvitse.
seppo heikura
Selvältä (ei käniörisijöitä kuten striimeillä), ei ryssän myötäjuoksijoita kuten jotkut ”isänmaalliset”. Mielenosoitukset ovat yhtä tyhjän kanssa,