Varsinaisen aatteen massoille markkinoinnin lisäksi meidän tulee tietenkin rekrytoida poliittisia aktivisteja kansallismielisen liikkeen riveihin. Tavoittelemme energistä sekä idealistista ihmistyyppiä, joka tekee pyyteettömästi ja oma-aloitteisesti töitä aatteensa puolesta. Tämä ihmistyyppi ei yleensä edusta massaihmisten käyttäytymistä, vaan on pikemminkin se tyyppi, joka aina ui vastavirtaan. Suuret maailmanpoliittiset ja historialliset muutokset ovat tapahtuneet juurikin tällaisten harvojen ja omaleimaisten ihmisten toiminnan seurauksena.
Aktivistit tekevät työtä puhtaasti ideologia mielessään. Heidän tavoitteensa on saada laiskat massat hyväksymään tämän ajatukset, jotta ajatusten voimaa voidaan käyttää muutoksen edistämiseen.
Moni aktivisti sortuu ajattelemaan, että massat tulisi rekrytoida tämän omaan aktivistipiiriin. Se on kuitenkin huono ja epärealistinen lähtökohta, sillä, kuten todettua, massoja ei juurikaan kiinnosta aktivistin elämäntapa ainakaan niin paljoa, että moni viitsisi nousta sohvalta. Massoja tuleekin kohdella eri lähtökohdista kuin aktivisteja.
Massat ja aktivistit
Massat ovat yleensä helposti ohjattavissa (se ohjaa, jolla on suurin markkinointikoneisto), lyhytnäköistä ja huonomuistista (esimerkiksi neljä vuotta on riittävä aika hallituksen tekemien virheiden ja korruption unohtamiseksi) sekä aloitteellisen sijaan reaktiivisia mitä tulee vaikkapa kriisitilanteisiin (mielenosoituksiin lähdetään ajankohtaisen asian vuoksi ja mikäli se koskee henkilökohtaisella tasolla itseä, tai mikäli mielenosoittaminen sattuu sillä hetkellä olemaan muotia).
Aktivisti taas ajattelee yleensä pidemmälle sekä jonkin tänään ”kuuman” aiheen sijasta mieluummin ikuisia ja universaaleja aiheita. Aktivisti osallistuu poliittisiin tapahtumiin myös kriisiaikojen ulkopuolella.
Jotta kansallismielinen liike voi vedota potentiaalisiin aktivisteihin ja rekrytoida heidät mukaan riveihinsä, tulee sen luoda houkutteleva alusta, johon heidän on mukava tulla mukaan. Monet aktiiviset ihmiset ovat usein paitsi idealisteja myös varsin sosiaalisia tapauksia, mikä merkitsee, että viihdyttävän sosiaalisen toimintakulttuurin luominen helpottaa värväämistä. On siis huomioitava, että ”pelkästään kansallismielisille tarkoitettu” ohjelma, jollaista pian kuvailemme, on myös poliittista toimintaa, vaikka se ei suoranaisesti toimisikaan massoja herättävänä aktivismin muotona.
Toiminnan monipuolisuus
Jotta aktivisti ei palaisi loppuun ja jotta hän kokisi löytävänsä myös muuttuneille mielenkiinnon kohteille toteuttamisväylän liikkeen sisältä, tulee luoda sellainen ympäristö, jossa jokainen voi löytää itselleen parhaiten sopivaa tekemistä harrastusten ja sosiaalisten kanssakäymisten muodossa. Moni ihminen on kuitenkin siinä mielessä levoton, että mikäli vapaa-ajan tekeminen on vuodesta toiseen ”sitä samaa”, hakeutuu hän itse paikkaan, josta hän löytää itselleen mielenkiintoisempaa tekemistä. Tässä vaiheessa olisi täydellistä, jos uusia mielenkiinnon kohteita voitaisiin toteuttaa nimenomaisesti kansallismielisissä piireissä.
Kansallismielisen liikkeen tulisi siis luoda omalle väelleen helposti lähestyttävä toimintakulttuurikenttä, joka tarjoaa sekä rentoa sosiaalista kanssakäymistä, mahdollisuutta itsensä kehittämiseen (ideologisesti, fyysisesti tai esimerkiksi kädentaitojen kautta), kokemuksia, todellista ystävyyttä, lojaaliutta ja apua niin pienemmissä kuin isommissa asioissa. Esimerkit vastaavista järjestelmistä ulkomailla ovat esimerkiksi urheiluseuroja, konsertteja, jalkapallokannatusryhmiä sekä extreme-urheilua. Näiden tapahtumiin osallistuminen ei erikseen vaadi jäsenyyttä missään ryhmässä, vaan niihin voi vapaasti tulla paikalle jos siltä tuntuu.
Myös esimerkiksi ei-kansallismielisiksi miellettyihin alakulttuureihin voi alkaa syöttää kansallismielistä sanomaa. Suomessakin on viime aikoina nähty uudenlaista katutaidekulttuuria, ja jopa kansallismielistä hip hopia on kotimaisella kielellä julkaistu. Vastaavia uusia aloitteita soisi nähtävän enemmänkin, sillä sellainen luultavasti vetoaa kansallismieliseen aktivistinuorisoon paremmin kuin 1990-luvulla julkaistut NSBM c‑kasetit tai 1980-luvun käppä-RAC – vaikka toki on näilläkin yleisönsä.
Samaan aikaan kun sosiaalisuudesta ja adrenaliinista pitävään nuorisoon vedotaan nuorisokulttuurien säännöillä, voivat kansallismieliset järjestää esimerkiksi poliittisia seminaareja ja avoimia kokoontumisia, kuten esimerkiksi muistohetkiä aatteen marttyyrille sekä muuta vastaavaa kevyempää sosiaalista toimintaa. Niin ikään nämä toiminnan muodot luovat monipuolisuutta aktivistiarkeen ja toimivat kanavana rekrytoida käsipareja kansallismieliseen toimintaan, oli se sitten ulkoparlamentaarista, puoluepoliittista, liikkeen omalle väelle tarkoitettua tai jotain tämän kolmion ulkopuolelta.
Elämänkaari
Monella ihmisellä suora aktivismi vähenee tai lakkaa kokonaan siinä vaiheessa, kun nämä saavat lapsia ja ruuhkavuodet iskevät. Lapsiperheille mielenkiintoisen sosiaalisen ympäristön luominen saisi ihmiset pysymään kansallismielisessä sosiaalisessa piirissä ja jo siten tukemaan muita toimijoita olemassaolollaan sekä esimerkiksi kulutustottumuksilla ja pienellä arkisella avulla silloin tällöin. Jokainen pienikin teko on kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Samaan aikaan toiminnan olisi hyvä olla mahdollisimman avointa. Esimerkiksi konserttien, seminaarien ja kamppailutreenien järjestäminen täysin avoimesti on Suomessa tällä hetkellä jokseenkin työlästä, sillä meillä ei ole käytössämme omia tiloja, joita voisimme avoimesti mainostaa tapahtumapaikaksi. Tällaisen sosiaalitilan saaminen ei liene kaikista yksinkertaisin asia taloussyistä, mutta rahasta lisää artikkelisarjan myöhemmässä osassa. Avoimesti toimiva tila kuitenkin helpottaisi helposti lähestyttävien sosiaalisten tapahtumien järjestämistä moninkertaisesti suhteessa nykyiseen tilanteeseen.
Aktivistien rekrytoinnissa on myös hyvä ottaa huomioon se, että 20-vuotias nuori radikaali ja 40-vuotias aktivisti ovat usein eri tyyppisiä ihmisiä elämäntilanteista, elämänkokemuksesta ja muista asioista johtuen. Vaikka 40-vuotias olisikin ollut koko ikänsä aktivisti, ei hän luultavasti enää tee samoja asioita kuin 20-vuotiaana. Aktivistin ”urakehitys” ja tahto tehdä erilaisia asioita vanhemmalla iällä ovat siis luonnollisia kehityskulkuja.
Tämä on hyvä ottaa huomioon myös liikkeen omassa aktivismitarjonnassa, jotta nämä ihmiset eivät häviä piiristämme kuin totuus historian kirjoista. Kun 20-vuotiaan voi potentiaalisesti värvätä kuvailemalla aktivistin jännittävää sosiaalista ympäristöä, tarvitsee tuplasti saman ikäisen rekrytointi sekä aktiivisena pitäminen todennäköisesti toisenlaisia, potentiaalisesti kevyempiä toiminnan muotoja.
Laadunvalvonta
Aktivistien, eri ikäryhmien sekä niin sanottujen selkääntaputtelijoiden ja äänestäjämassojen puhuttelussa onkin käytettävä eri kieltä, sillä kyseessä ovat erilaiset kohderyhmät. Myös aktivistiliikkeen omat ”sisäiset kohderyhmät” on hyvä huomioida laajentamalla tarjontaa. Osa pitää urheilusta, osa luennoista, osa haluaa vain liimailla yksin tarroja omaan lähiöönsä, osa haluaa poliitikoiksi. Pääasia on, että voimme järjestää jokaiselle oman yksilölle parhaiten istuvan lokeron liikkeen sisällä.
Aktivisteiksi ei kuitenkaan kannata rekrytoida ihan jokaista kylähullua, jollaisia on Suomessakin nähty niin takavuosikymmeninä kuin tänäkin päivänä. Kylähullut tuntuvat löytävän tiensä aina sinne missä tapahtuu, mutta muun liikkeen lienee fiksumpaa vaieta heidät kuoliaaksi kuin antaa huomiota, jota kylähullut kerjäävät kuin sosiaalisen median pissikset konsanaan.
Vihollisen toimintakulttuuria kannattaa pitää silmällä oppimismielessä. Äärivasemmistolaiset ovat viime aikoina valitelleet omissa kanavissaan, kuinka heidän nykyinen aktivistisukupolvensa kokee burnoutin viikossa. Tämä johtuu siitä, että vasemmisto on koko 2000-luvun ajan käyttänyt valtavasti energiaa rekrytoidakseen heikkoja ihmisiä, joilla on lähtökohtaisesti mielenterveys‑, päihde- ja muita sosiaalisia ongelmia. Aktivistien rekrytointia ei siis kannata kohdistaa heikkoon ihmisainekseen, vaan mieleltään ja ruumiiltaan terveeseen väkeen, sillä kaipaamme pitkäjänteistä ainesta mukaamme.
Kansallismielinen liike ei muodostu yhdestä järjestöstä tai yhdestä johtajasta. Se muodostuu kokonaisuudesta, johon kuuluu useita järjestöjä, kollektiiveja sekä aktiivisia yksilöitä. Järjestöön A kuuluvan henkilön ei siis kannata tuntea kateutta tai katkeruutta järjestön B toiminnasta, vaan kannustaa siihen ja olla tyytyväinen, että aatteellisia asioita tapahtuu. Tällä hetkellä tärkeintä on, että aate leviää ja poliittisen sanomamme vaikutusvalta kasvaa.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Lemmu
”Monella ihmisellä suora aktivismi vähenee tai lakkaa kokonaan siinä vaiheessa, kun nämä saavat lapsia ja ruuhkavuodet iskevät. Lapsiperheille mielenkiintoisen sosiaalisen ympäristön luominen saisi ihmiset pysymään kansallismielisessä sosiaalisessa piirissä ja jo siten tukemaan muita toimijoita olemassaolollaan sekä esimerkiksi kulutustottumuksilla ja pienellä arkisella avulla silloin tällöin. Jokainen pienikin teko on kuitenkin parempi kuin ei mitään.”
Tässä kappaleessa kiteytyy yksi nationalistiliikkeen asenteellisista ongelmista. Nimittäin se, että jatkuvasti lähtökohtainen oletus on, että 10, 20 tai 30 vuotta aktivismia tehneiden ihmisten panos jää tai tulee jäädä vain noiden päivittäisten pienten tekojen tasolle. Huomattavasti rakentavampi asenne olisi, että lähtökohtaisesti nationalistinen liike luo AMMATTAILAIS aktivisteja. Lähtökohta, jossa nationalistiliike loputtomasti tukeutuu ihmisten pieniin arkisiin tekoihin ja pienen porukan vapaaehtoistyöhön takaa, että emme koskaan voi voittaa.
Ottakaamme siis lähtökohdaksi jo narratiivin tasolla, että ihmisten tulee pyrkiä AMMATTILAIS aktivisteiksi ja pyrkiä luomaan rahoitus ja tukikanavia aktivisminsa ammattilaistamiseksi. Luonnollisesti samanhenkisiä ihmisiä tulee kannustaa tukemaan näitä ammattilaisiksi pyrkiviä mm. rahallisesti ja näkyvyydellä. Tällä hetkellä suomessa nationalistista aktivismia pystyy tekemään ammatikseen korkeintaan 10:n ihmistä. Tämä määrä tulee lähimmän 10:n vuoden aikana pystyä 20 kertaistamaan, jotta saisimme merkittävästi paremmat mahdollisuudet voittaa. Ammattilaisuus pysyvissä organisaatioissa ja instituutioissa on se mihin meidän tulee pyrkiä.
Elämän mittainen uhraus
Ihminen ei muista asioita takasti kuin 3kk taakseppäin. Siksi mm. suuret kauppaketjut nostavat hintoja kolmen kuukauden välein. Ja jos tavara lakkaa kulkemasta, hintoja ei lasketa. Koska vähän ajan päästä ihmiset pitävät hintaa normaalina ja kauppa alkaa jälleen kulkea. Tämä on sitä samaa ”smmakon keittämistä” mitä politikkommekin harrastavat ”vappasatasineen” ja ”100 000 uutta työpaikkaa”.
On totta että 40 vuotias ei ole enää niin radikaali kuin 20 vuotias hormooni huuruissaan olevan henkilö. Jolla ainakin miespuolisena testosteroni hallitsee suurta osaa elämän aktiviteeteista. Sen verran kuitenkin jokaisella isänmaallisella tai kansallissosialistilla tulisi olla selkärankaa että se tupakan polttaminen, nuuskan käyttö, kaljan lipitys ja enrgaijuomien juominen tulisi lopettaa heti. Tai, sitä ei edes tulisi aloittaa koskaan. Yksin tupakan poltto syö rahaa noin 2500e/a. Joten on turha kitistä että raha on tiukalla jos polttaa tupakkaa. Tyhmintä on itsepetos ”minulla aski riittää kolme päivää”. Sitä ei usko kukaan. Sillä jos se riittää kolme päivää, siitä on helppo tehdä päätös lopettamisesta.
Harrastustoimintaa on tälläkin hetkellä tarjolla vaikka millä mitalla. Kaikkiin fysiikan lakeihin perustuvia aktiviteetteja löytyy lähes jokaisesta kunnasta. Mutta ihmisiä joilla oikeasti olisi kiinnostusta kehittää itseää tai haastaa itseään, heitä on vähemmän. Ja se pitkäjänteisyys jota sodassakin tarvitaan, se tuntuu puuttuvan melko useilta henkilöiltä. Vaikka täytyy totuuden nimessä sanoa että todellisia kultakimpaleita löytyy yllättävistä henkilöistä.
Kansallissosalistin pitää ymmärtää että omat halut elämänsä suhteen pitää pistää syrjään ja elämä eletään yhteisön parhaaksi. Siksi ei ole olemassakaan mitään ”ruuhkavuosia”. On perhe ja sen luonnollisena jatkaana lapset. Lapset antavat täyttymyksen elämään ja luovat seuraavan sukupolven taistelijat. Se että uhraa oman elämänsä yhteisön hyväksi ei välttämättä ole itseltä pois. Se on etuoikeus jota kaikilla ei ole. Se on kunnia-asia ja kuten jo mainittua, se on elämänmittainen täyttymys. Monesti ihmiset kyselevät ”Mikä on elämän tarkoitus?”. Evoluution käsite on lisääntyminen. Dalai Lama sanoi aikoinaan että ”Toistemme auttaminen”. Ja jos nämä kaksi yhdistää niin pääsemme kansallissosialismiin.
Meillä kaikilla on unelmia, haaveita ja toiveita niin nykytilan kuin tulevaisudenkin suhteen. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämin näkee miksi ihan ”tavallinen” elämä on hyvää elämää ilman mitään haisukelluksia tai avaruuslentoja taikka benji-hyppyjä. Ihan kahvihetki viileässä ilmassa omassa puutarhassa hyönteisten pörrätessä, siinä on elämän täyttymystä. Ei ihminen tarvitse muuta kuin rauhaa ja sen mukanaan tuomaa onnea. Niin sisäisestikkin kuin ympäristöllisesti. Mutta sen eteen joutuu tekemään töitä koko ikänsä. Sen saavuttaa, mutta sitä ei saavuta jolle uhraa omaa elämäänsä.
Tekijämies
Tupakan poltto on kusetusta ja oluen himoon voi nauttia vaikka 1‑olutta ja näin seuraavana aamuna ei päätä kivistä ja maailma ei ahdista.
Lapset ovat suurin lahja mitä elämältä voi saada, joten suosittelen suomalaisia pariutumaan ja tekemään sen 2–3 lasta. Elämä on mukavaa, kun on niitä omia jälkeläisiä, joitten kehitystä saa seurata ja ohjata!
Ulkoilmaliikuntaa kannattaa harrastaa ympärivuoden koko elämän ajan.
sotatila
Tiivistetysti vappumiekkarista:
Kokoontumispaikka oli hyvä. Finlandiapuisto on laaja alue josta pääsee kulkemaan moneen eri suuntaan. Sitä on poliisin mahdoton sulkea tai piirittää suurehkolla määrällä poliiseja mitä niillä oli vappuna siellä.
Kulkueen kärkiosa motitettiin ahtaaseen paikkaan jonka poliisi nähtävästi oli ennakkoon suunnitellut.
Jatkossa motitukset voidaan yrittää välttää sillä että jaetaan porukka kokoontumispaikalla 3–4 pienempään kulkueeseen jotka sitten yhdistyvät taas yhdeksi suureksi joukoksi kun ollaan päästy Esplanadin puistoon.
Esplanadin puisto on hyvä paikka. Koska Esplanadilla on paljon myös muita ihmisiä samaan aikaan tämä ihmispaljous antaa mielenosoittajille suojaa. Poliiseja kertyy paikalle mutta heidän on vaikea estää mielenosoittajia kokoontumasta yhteen.
Välttäkää ottamasta kännyköitä mukaan miekkariin. Koska jos teidät otetaan kiinni poliisi voi tutkia puhelimen ja saada selville asioita mistä voi mahdollisesti aiheutua teille ongelmia. Tai kännykkä saatetaan rikkoa. Tai jossain hässäkässä se voi pudota maahan/kadota.
Lompakossa kannattaa olla mukana vain välttämätön kun osallistuu miekkariin.
Mielenosoittajien on syytä rauhassa odottaa kokoontumispaikalla että kaikki ehtivät paikalle ja striimaajat asemiin.
Meidän on ”kehitettävä” näitä miekkareita. Tarvitaan jonkinlainen hämäysjoukko joka vetää osan poliiseista pois kokoontumisalueelta.
Tarvitaan maastotiedustelua että saataisiin ennakkoon tieto poliisin mahdollisista motti ansoista.
Salojen sydämestä
Julkisessa toiminnassa ja yksityiselämässä valintojen edessä olen ottanut tavaksi esittää itselleni mielessä kysymyksen: ”Millä tavoin tämä hyödyttää suomalaista kansallismielistä liikettä?” Tämä kysymys karsii epätuottoisaa joutoaikaa, joka ei hyödytä itseäni eikä kansaani, ja rohkaisee tekemään sen, mikä on oikein.
Nationalisti
Tämä oli hyvä kirjoitus.
On hyvä huomioida juurikin tuo, että on erilaista aktivismia, joku tykkää aktivismista yksinään tai kaverin/puolison kanssa, toinen pienessä porukassa ja kolmas tykkää toiminnasta ison ryhmän kesken.
On myös todella paljon erilaisia aktivismin muotoja, tarrojen liimailua, flyereiden jakoa, banderollien tekemistä, artikkeleiden kirjoittamista, tilastojen tutkimista, niiden koostamista ja jakamista jne..
Kansallismielinen toiminta on hyvä pitää monipuolisena ja miettiä jatkuvasti uusia keinoja toiminnan laajentamiseen/näkyvyyden lisäämiseen.
Jokaiselle löytyy ihan varmasti mieluista puuhaa.
sotatila
Huomioon otettavaa 15.5 suurmielenosoitukseen:
Ennen kuin marssi, kulkue lähtee liikkeelle on suoritettava lähiympäristössä, maastossa tiedustelua ja kartoitettava poliisin mahdolliset sumputus ansat.
Kartoitus tapahtuu siten että ainakin muutama henkilö käy tarkastamassa tietyn alueen. Jos on merkkejä siitä että joku tietty paikka sumputetaan, sinne on kerääntynyt etukäteen runsaasti poliiseja sekä lähettyvillä on useampi poliisin mörkö paku, siitä kerrotaan heti mielenosoittajille.
Pieni lennokki, drone joka kuvaa/striimaa aluetta olisi hyvä olla mielenosoittajilla.
Odotetaan rauhassa kokoontumispaikalla että mahdollisimman moni ehtii paikalle ja että striimaajat saavat lähetykset käyntiin.
Jakaudutaan useampaan pieneen kulkueeseen eri suuntiin kun lähdetään liikkeelle.
sotatila
Vielä ajatuksia ja huomioita vappumiekkarista ja tulevasta suurmielenosoituksia 15.5:
Paljon on kysytty että keneltä tulee määräys puuttua näin voimakkaasti ihmisten perustuslaillisiin oikeuksiin ja vapauksiin. Nähdäkseni tämä asia on aika selvä.
Helsingin poliisin johto maan korkeimman poliisijohdon myötävaikutuksella joka tulkitsee ja toimenpanee aluehallintoviraston määräyksiä. Poliisi toimii fanaattisen vihreän sisäministeri Ohisalon alaisuudessa jolla on fanaattisen punavihreän pääministeri Marinin hyväksyntä tälle toiminnalle.
Pääministeri Marin taas ottaa ohjeistuksensa EUn johdolta ja muilta globalisteilta kuten Maailman Talousfoorumilta(WEF).
Jos ja kun korona rokotepassit otetaan käyttöön kaventuu meidän vapaudet ja oikeudet vielä enemmän. Tähän olisikin syytä kiinnittää enemmän huomiota, koska silloin olemme todella kuin vankeina tässä maailmassa. Rokote on erittäin vaarallinen eikä toista mahdollisuutta tässä elämässä anneta kun sen kerran on piikittänyt itseensä.
Eikö tämä ole kuin sotatila. Kuin rikollinen mafia jonka mielivaltaa voi ja pitää vastustaa mutta jolla on ikäviä seurauksia.
On taisteltava, mutta on myös päivänselvää että mitkään pehmeät keinot yksinään eivät tule riittämään.
Me olemme jo nyt käytännössä melkein lainsuojattomia.
Eikä meidän tilannetta paranna se että rikollisella globalisti mafialla on korkein mahdollinen suojelu valtion korkeimmilta tahoilta.