Tiina Wiik kommentoi ”hakaristilippukohun” oikeudenkäyntiä

Kansalaisaktivisti ja oululaispoliitikko Tiina Wiik oli tiistaina seuraamassa vuonna 2018 tapahtuneen ”hakaristilippukohun” ja helsinkiläiskoululla pidetyn mielenosoituksen oikeudenkäyntejä, joihin osallistuneita syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Wiik kommentoi asiaa VK-sivullaan seuraavasti:

”Olimme tänään seuraamassa oikeudenkäyntiä, jossa kohti vapautta ‑marssijoita syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Useimmilla syytetyillä syyte tuli hakaristilippujen kantamisesta, yhdelle tapahtuman kuvaamisesta ja yhdelle myös puheesta, jossa oli kehotettu suomalaista nuorisoa itsepuolustukseen jengiväkivaltaa vastaan.

Jo poliisin toiminta tilanteessa ja koko julkinen keskustelu asian ympärillä osoittavat, etteivät lipunkantajien syytteet perustu lakiin. Rikoslain tulee olla sellainen, ettei normaalijärkiselle, lain tuntevalle ihmiselle pitäisi jäädä mitään epäselvyyttä siitä, mikä on rikos ja mikä ei ole. Kuitenkaan poliisitkaan eivät tilanteessa nähneet mitään rikollista, ja marssin annettiin lähteä liikkeelle.

Poliisi puuttui marssiin vasta kun antifan riehujat saapuivat paikalle ja poliisista on suoraan sanottu, että liput otettiin pois konfliktin välttämiseksi: ei siis siksi, että poliisi olisi niissä nähnyt jotain rikollista vaan antifan väkivaltaisuuden takia. Jos poliisikaan ei näe jossain teossa rikosta, miten tavallisen ihmisen se pitäisi nähdä?

Ja julkinen keskustelu pyörii täysin sen ympärillä, pitäisikö tiettyjen symbolien olla laittomia. Eli puhutaan siis lainsäädännön muuttamisesta, kun pitäisi puhua siitä, mitä laki sanoo nyt ja löytyykö syytteille lain kirjaimesta oikeutusta. Valtakunnansyyttäjä, joka tällaisissa rikoksissa tekee päätökset syyttämisistä ja syyttämättä jättämisistä, ei ole peitellyt koskaan tavoitteitaan lakimuutosten suhteen – vaikka ne eivät hänelle kuulu ja vaikka hänen kannanottonsa lainsäädäntöön loukkaavat vallan kolmijakoa.

Hän haluaa jopa vankilatuomioita vihapuherikoksista, ja nyt hän on kirjoittamassa lakia uusiksi eduskunnan puolesta oikeusistuimien kautta. Valtakunnansyyttäjä ryhtyy lainsäätäjäksi kun hänen tulisi oikeusjärjestelmän edustajana olla vain ja ainoastaan lainsäädännön noudattaja. Ja se on hukkunut keskustelussa vähän kaikilta, että oikeudessa ei olla lakeja muuttamassa.

Vaikka joku vihervasemmistolainen toivoisi joidenkin symbolien kieltoa, se tulee toteuttaa asianmukaista protokollaa noudattaen eli eduskunnan lainsäädännön kautta – ei niin, että valtakunnansyyttäjä keksii omia lakejaan ohi eduskunnan ja demokraattisen päätöksenteon.

Jos syytteet johtavat tuomioihin, siitä tulee kaikkien kansalaisten oikeusturvalle varsin vaarallinen ennakkotapaus: osoitus siitä, että tekoa ei tarvitse edes olla laissa määritelty rikokseksi, ja edes poliisi ei asiassa paikan päällä rikosta näe, mutta voit silti saada tuomion rikoksesta, jota ei mistään rikoslain pykälästä löydy.”

Lähde: Tiina Wiik