Mitä tapaus Tingander kertoo äärivasemmistopiireistä?

Partisaani paljasti viime viikolla tamperelaisen antifasismin nousevan tähden Tuomas Tinganderin likaisen taustan, johon kuuluu raiskaussyyte, raiskauksen uhrin kiristämistä rahalla, naisten pahoinpitelyitä, parisuhdeväkivaltaa, petoksia, eläinrääkkäystä ja tietenkin antifasismia.

Vaikka hänen historia on ruma ja hän itsekin myönsi Partisaanin paljastukset oikeiksi sosiaalisessa mediassaan, ei äärivasemmisto lähtökohtaisesti ollut katkaisemassa välejään häneen. Sen sijaan he ryhtyivät eheyttämään tätä mustan rasisti-feministin tuottamalla kirjallisuudella!

Kikkelikuva-Ollikaisena tunnettu näkyvä anarkisti-aktivisti nimittäin ehdotti, että kaikki Tinganderin teot annetaan anteeksi, kunhan hän lukee Gloria Watkins ‑nimisen mustan naisen kirjoittaman opuksen. Watkins tunnetaan feminismin lisäksi rasistisista kannanotoistaan, joiden mukaan hän muun muassa haaveilee satunnaisen valkoisen miehen murhasta.

Eli siis yksi Suomen tunnetuimmista anarkisteista on tehnyt johtopäätöksen ja sen myös julkisuuteen ilmoittanut, että kaikki naisiin kohdistuva sadistisia piirteitä saava toiminta annetaan anteeksi, kunhan luet kirjan.

Tämä siitä huolimatta, että vain paria päivää aikaisemmin Ollikainen uhosi Partisaanin haastattelijalle suorassa lähetyksessä, että ”raiskarit vittuun.”

”Kuulostaa siltä, että sua pedarius kiinnostaa ja raiskaukset kiinnostaa, ei kiinnosta mua. Pedarit vittuun ja raiskarit vittuun”, vastasi Ollikainen haastattelijalle tämän kysyttyä vasemmiston pedofilia-ongelmista. Tarkoittaako ”raiskarit vittuun” vasemmistolaisittain ilmaistuna ”raiskarit kirjallisuuden ääreen ja sen jälkeen tervetuloa takaisin”?

Myöskään toinen tunnettu anarkisti, Varisverkosto-aktiivi Leona Kotilainen ei automaattisesti ollut häätämässä raiskaajaa antifasistien sosiaalisesta piiristä. Hänen mukaan vika ei ole yksilössä, vaan patriarkaatissa. Tingander onkin esimerkki valkoisen heteromiehen ominaiskäyttäytymisestä, ei yksilön luonneviasta.

Paljastukset olivat kuitenkin niin kiusallisia itse Tinganderille, että vaikka hänen toverit eivät olleet sulkemassa tätä yhteisön ulkopuolelle, vihelsi hän itse pelin poikki: oman ilmoituksensa mukaan hän jättäytyy pois antifasistisesta toiminnasta ”määrittelemättömäksi ajaksi”. Se, tarkoittaako tämä eheytyshoidon pituutta vai koko loppuelämää, jää nähtäväksi. Julkinen paluu toimintaan varmasti aiheuttaa kysymyksiä myös tulevaisuudessa.

Mutta mitä tapaus kertoo vasemmistopiireistä yleisellä tasolla? Mikä yhteisö ei automaattisesti sulje ulkopuolelleen ihmistä, joka tuntuu suhtautuvan naisiin sosiopaattisella lämmöllä? Nyt on kyse vieläpä feministisestä yhteisöstä.

Tunnetut anarkistit puolustavat aatetoveriaan, joka nyt vain sattui ajautumaan tilanteeseen, jossa 25-vuotiaana työntää peniksensä 16-vuotiaan liikuntarajoitteisen lapsen suuhun ja kiristää tältä rahaa sekä uhkailee jengiläisillä. Eikö sinulle muka ole ikinä käynyt näin?

Ilmeisesti äärivasemmiston aktivistipiirit ovat sen verran lamautuneita tänä päivänä, että kun kerrankin löytyy aktiivinen henkilö, hänet halutaan pitää mukana kynsin ja hampain. Vaikka hän nyt sattuu olemaan ihmisenä vähän mitä sattuu.

Lamaantumisesta kertoo jotain esimerkiksi Tampereella vappuna nähty parinkymmenen hengen ”vastamielenosoitus”, vaikka vasemmistopropagandan mukaan Tampere on punaisen aktivismin hotspot. Itsenäisyyspäivänä järjestetyissä kansallismielisissä kulkueissa kukaan ei edes nähnyt vastamielenosoittajia. Myöskään Sinimusta Liike ei ole avoimesta kampanjoinnistaan huolimatta kohdannut vastarintaa äärivasemmiston toimesta.

Piirien sisäisestä menosta kertoo myös se, että jotkut pitkäaikaiset anarkisti-aktivistit ovat valitelleet nykyaktivistien lyhyttä kestävyyttä. Pontus Purokurun ja Veikka Lahtisen Mikä meitä vaivaa ‑podcastissa on useampaan otteeseen vihjailtu, että etenkin transaktivistit aiheuttavat sisäisiä riitoja. Myös esimerkiksi Partisaanin viime syksynä paljastama väkivalta-ihannoija Matias Heino vihjaili Varjokirjamessut-tapahtumassa kuvatulla videolla, että monet vasemmisto-”aktivistit” ovat oikeasti patalaiskoja, eivätkä todellisuudessa tee mitään oikeaa aktivismia länkyttämisen lisäksi.

Toisin sanoen vasemmiston sisäinen koheesio on pisteessä, jossa transujen aiheuttama sisäinen riitely lamaannuttaa toimintaa niin paljon, että jopa raiskarit ovat tervetulleita, kunhan he ovat aktiivisia ja kiinni jäädessään lukevat rasistin kirjoittaman kirjan.