Yle watch: Yle marssittaa nyt rotumuukalaisia vinkumaan olemattomasta suomalaisten rasismista

Kuka hyötyy jatkuvasta rasismijankutuksesta, joka on suunnattu rasistisesti vain valkoisia vastaan? Vastaus on helppo: puolueellisen puheen ylläpitämisestä hyötyvät ne, jotka vihaavat historiallista Suomea ja haluavat eliminoida tietyllä aikajänteellä maan luoneen etnisen perustan. Ja tämä kaikki jonkun utooppisen maailmanvaltion ja ”paremman maailman” vuoksi.

Valtamediaa seuraamalla huomaa hyvin monenkirjavan väen politisoivan rasismia oman viiteryhmänsä eduksi, mutta yhteistä heille kaikille on suomalaisvihamielisyys ja kiittämättömyys maatamme kohtaan. Puhujasta riippuen valkoisiin kohdistettua psykologista rasismikorttia käytetään eri syistä. Esimerkiksi maamme globalistiset talousvaikuttajat syyttävät suomalaisia kollektiivisesta rasismista silloin, kun osassa kansaa ilmenee vastustusta halpatyövoiman tuonnille ja kansallista yhtenäisyyttä hajottavalle turvapaikkaturismille.

Kaikkein näkyvimpiä rasismista kitisijöitä ovat luultavasti kulttuurialan ja ihmistieteiden vasemmistolaiset vaikuttajat, jotka ovat löytävinään valkoista rasismia mitä mielikuvituksellisimmista asioista. Heidän rasisminvastaisuuteensa kääritty rotuviha kohdistuu pääasiassa tavallisiin suomalaisiin, jotka eivät ole välittömästi taipuneet Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikoilla kehitettyihin hullunkurisiin muotiaatteisiin. Tämä melko varakas hyvesignaloiva luokka saarnaa myös mielellään monikulttuuria, mutta eivät tietenkään itse halua asua rikastetulla alueella ja panevat lapsensakin mieluiten tasokkaisiin valkoisiin kouluihin.

Kun media nostaa yksipuolisen tarkoitushakuisesti puheeksi rasismin, se on alkanut haastatella myös entistä enemmän tänne päästettyjä rotumuukalaisia. Suuntaus on voimistuva niin kauan kun poliittinen viides kolonna tervetoivottaa maahamme kutsumattomia vieraita. Politisoituneissa pseudotieteissä näitä uuskolonialisteja kutsutaan ”rodullistetuiksi ruskeiksi ihmisiksi”, jotta yhteiskunnallinen vapaamatkustajuus voitaisiin selittää sorroksi. Heistä äännekkäimmät ja nokkelimmat ovat pääseet julkisuuteen valittamaan kuvittelemastaan rasismista jopa siinä määrin, että eräille siitä on tullut yksi tulonhankintamuoto.

Tästä tunnetuin tapaus lienee somalialaissyntyinen muslimifeministi (sic) Maryan Abdulkarim, jonka ainoa missio maailmassa näyttää olevan kiittämätön haistattelu suomalaisille ja suomalaisuudelle. Valtamediassa näitä toteemin asemaan nostettuja suomalaisvihamielisiä rasisteja pidetään kuitenkin aitoina suomalaisina, koska he sattuvat tallustelemaan Suomen maaperällä.

Monesti rotumuukalaisten ”suomalaisuuden” korostaminen saa tiedotusvälineissä koomisia piirteitä kuten mustan naiskoripalloilija Awak Kuierin tapauksessa. Varsinkin Yle jaksoi muistuttaa jatkuvasti Kuierin ”suomalaisuudesta”. Tällaisen kielipelin lähtökohtana ei ole enempää eikä vähempää kuin median ja sen sidosryhmien genosidaalinen rasismi suomalaista alkuperäisväestöä vastaan.

Yhdysvalloissa juutalaisten kiistämättömästi hallitsemassa mediassa mustia on nostettu vuosikausia julkisuuteen pääasiassa urheilun ja halpahintaisen viihteen saralla. Koska mustat eivät tunnetusti juhli tieteen Nobel-palkinnoilla, viihdemaailman tähdiksi korottamalla heistä yritetään tehdä menestyjiä edes jossain. Edellä mainitun koripallon lisäksi tämä ilmiö näkyy Suomessa myös valitettavan suositussa rap-musiikissa. Primitiivisenä puhelauluna tunnetun rapin mustia juuria on viime aikoina korostettu myös täällä. Yle on esitellyt jo monta Suomessa pesivää mustaa räppääjää, mutta toisin kuin musiikkilehdissä, pääteemana ei ole ollut räpin monotoninen papatus, vaan ”artistien” suomalaisvastaiset puheenvuorot.

Viimeksi eilen Yle kertoi verkkosivuillaan ja tv-uutisissaan mulattitaustaisesta naisräppääjästä nimeltä Yeboyah. Verkkosivujen jutussa Yeboyah kritisoi n‑sanan käyttöä räpissä, sitten sähköposti täyttyi vihasta – ”Työmahdollisuuksia menettää, kun vähemmistön edustajana puhuu näistä asioista” räppääjän oikean nimen kerrotaan olevan Rebekka Kuukka. Hänen äitinsä on monikulttuuria julistava kuvataitelija Raakel Kuukka ja isä ghanalainen, josta ei löydy ainakaan Internetissä mitään mainintoja. Monien länsimaissa asuvien mustien miesten tapaan hän otti luultavasti ajat sitten hatkat perheellisistä vastuista.

Joka tapauksessa provosoivalla parinvalinnallaan Raakel Kuukka on iskostanut tyttäreensä sukupuolinarsistisen feminismin ja rotupreferenssin, jossa syntipukin rooliin saa valkoinen mies. Vaikka Yeboayhilla on Suomessa moninkertaisesti paremmat oltavat kuin isänsä kotimaassa, hän ei moiti afrikkalaisten saamattomuutta ja vastuuttomuutta, vaan projisoi kaunansa suomalaisiin.

Jo jutun otsikko on peilikuva todellisuudesta: nimittäin oikeassa elämässä työpaikkansa menettää todennäköisimmin, jos uskaltaa kannattaa suomalaisten etnistä etua ja kertoa värillisten suomalaisiin kohdistamasta rotuprofiloidusta väkivallasta. Silti lyriikoissaan Yeboyah näkee ylitse muiden ongelmana mustiin satunnaisesti kohdistetut rasistiset sanat ja heitot:

”Palottelen sut kirveel mun takaboxiin
joku huutaa mulle Hakaniemen toril.
Jengi kattoo maahan ja kävelee mun ohi.”

Näin Yeboyah riimittelee omakohtaisista kokemuksistaan kappaleella Mitä tarviit (2021). Räppärin mukaan hän haluaa herättää keskustelua siitä, että rasismi koskettaa meidän kaikkien elämää.

Hän on halunnut tuoda Suomi-räppiin takaisin yhteiskunnallista keskustelua, joka siitä on puuttunut. Yeboyahin mukaan se on kuitenkin olennainen osa räp-kulttuuria sen alkuajoista lähtien. Yhdysvalloissa nuoret mustat ovat purkaneet räppiin tuntojaan kohtaamistaan vääryyksistä.

Keijo Kaarisateen sarkastisen lohkaisun mukaan valkoisen naisen raiskaus kestää vain hetken, mutta rasistiset sanat jättävät ikuisen arven. Niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa mustat kohdistavat rasistisen murhanhimonsa moninkertaisesti valkoisiin kuin toisin päin, mutta hallitseva vasemmistoliberaali media on saanut pahantekijät uskomaan olevansa uhreja. Heidän rotuveljensä- ja sisarensa kaikkialla maailmalla puolustavat mitä tahansa valkoisia terrorisoivaa rikollista, sen jälkeen kuin valkovihamielinen media on tehnyt hänestä enkelimäisen uhrin.

Jutun perusteella värillisen räppääjän yhteiskunta-analyysi näyttää tiedostavan lukiolaistytön kaoottiselta ja pinnalliselta mielenmaisen tuotteelta. Siksi kriitiselle lukijalle ei tullut yllätyksenä Yeboyhanin mieltymys punavihreiden naisten suosimiin taikauskon muotoihin:

Yeboyah hakee vastapainoa yhteiskunnallisten vääryyksien käsittelemiselle Tarot-korteista ja horoskoopeista, joista hän on ollut kiinnostunut lapsesta lähtien. Ne edustavat hänelle tietynlaista hengellisyyttä, sillä ne voivat antaa suuntaa, vinkkejä ja motivaatiota elämään.

Toisin kuin Ylen juttu väittää, olemattoman rasismin jahtaaminen ei ole vastapainoa horoskoopeille, sillä vallitseva rasismidiskurssi on itsessään taikauskoinen tapa havannoida maailmaa.

Lähde: Yle Watch