Analyysia Afganistanin tilanteesta

Tilanne on vielä varsin elävä, mutta voimme jo analysoida ja miettiä syitä ja seurauksia tapahtumiin liittyen. Ensinnäkin tulee miettiä syitä, miten ”maailman mahtavin armeija” hävisi sodan näin karkeasti ilmaistuna ruosteisilla aseilla taistelleita ”maalaistolloja” vastaan. Onko kyse todellakin imperialistivaltion sotilaallisen hegemonian murtumisesta vai 8D-shakista ja siihen liittyvästä peliliikkeestä? Vaihtoehtoja voisi olla:

1) Yhdysvallat todella hävisi sodan. Taliban on kaikessa rauhassa vahvistanut asemiaan, värvännyt sotilaita ja rakentanut sotajoukon takana vaikuttavia taloudellisia ja muita resurssejaan, kuten poliittisia yhteyksiä merkittäviin tahoihin. Amerikkalaisten läsnäolo on tehnyt kokonaisesta sukupolvesta edeltäjiään vihaisempia, minkä vuoksi miehittäjän sotilailla on yhä tukalampi olla paikalla.

Sissisodan keinoin miehittäjän resurssit syötiin loppuun ja yhä kasvavan sotajoukon edessä avoimeen taisteluun ryhtyminen olisi ollut verilöyly molemmille osapuolille. Avoimessa konfliktissa tappio olisi ollut vielä nöyryyttävämpi kuin mitä se nyt on. Nyt miehittäjä poistui alueelta ”hyvää hyvyyttään”, koska se ei halua myöntää sotilaallista tappiota.

Piti tämä skenaario paikkansa tai ei, sitä tullaan joka tapauksessa käyttämään Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten vastaiseen propagandaan Lähi-Idässä ja muualla maailmassa. Miehittäjän poistuminen Afganistanista varmasti motivoi myös muita alueen sotilaallisia voimia, jotka ovat usein merkittävästi paremmin aseistautuneita kuin Taliban.

Mikäli maan sotakoneisto todella on osoittanut olevansa alistuvaa sorttia Talibanin edessä, tulee sillä jatkossa olemaan entistäkin epätervetulleempi olo muualla Lähi-Idässä, missä miehittäjät pitävät miehiään. Esimerkiksi Irakissa on myös kokonainen katkera sukupolvi odottamassa kostoaan.

Pitää myös muistaa, että Yhdysvaltain ”tärkein liittolainen”, Israel, alistui vasta keväällä palestiinalaisten rakettitulen alla. Palestiinan suunnalta tuleva vastarinta ei ole alueen vahvinta, ei lähelläkään, mikä kertoo jotain sionisti-klikin todellisesta sotilaallisesta vahvuudesta. Mikäli esimerkiksi libanonilainen Hizbollah tai Iranin valtio päättää ryhtyä täysimittaiseen sotaan Israelia ja sen liittolaisia vastaan, tulee se johtamaan valtavaan verilöylyyn miehittäjienkin puolella.

2) Kyse on pidemmälle katsotusta peliliikkeestä. Yhdysvallat vetäytyy Afganistanista tietoisena siitä, että se johtaa Talibanin voittoon. Taliban edustaa islamin wahhabistista tulkintaa, mikä on ristiriidassa esimerkiksi Iranin (sionistien suurin sotilaallinen uhka alueella) valtion edustaman shiia-islamin kanssa. Esimerkiksi Iranin sotilaallinen eliittijoukko vallankumouskaarti oli etulinjassa taistelemassa wahhabistista ISIS-järjestöä vastaan aikaisemmin.

Sionistit saattavat toivoa, että Taliban aloittaisi Iranin härkkimisen, mikä heikentäisi maata ilman, että Naton tarvitsee uhrata sotilaitaan tai pommejaan. Toistaiseksi kuitenkin näyttää siltä, että molemmat pyrkivät pitämään hyvät välit toistensa kanssa. Yhdysvallat varmasti koittaa kuitenkin agitoida sotaa osapuolten välille ulkopuolisella propagandalla.

1980-luvulla Yhdysvallat tuki Iranin ja Irakin välistä sotaa myymällä molemmille osapuolille aseita. Tästä seurasi Iran-Qontra-skandaalina tunnettu tapahtuma. Samaa taktiikkaa voidaan käyttää tälläkin kertaa hieman toisenlaisin keinoin: maan poistuessa Afganistanista on taakse jätetty valtavia määriä aseita aina ajoneuvoista ja panssarivaunuista helikoptereihin ja hävittäjiin, muusta aseistuksesta puhumattakaan. Lienee tarpeetonta erikseen kertoa, kenelle aseet ovat nyt päätyneet. Tämän voi tulkita jopa epäilyttävänä aseiden hylkäämisenä.

Aika tulee kuitenkin näyttämään, alkaako Afganistanin suunnalta Iranin tai sen liittolaisten härkkiminen. Sota islamin eri haarojen välillä olisi Israelin etu. Kaikki, mikä heikentää Irania ja sen liittolaisia, on Israelin etu.

3) Maa tarvitsee resurssejaan muualla. Yhdysvallat on saattanut vetäytyä maasta myös siksi, että se tarvitsee resurssejaan muualla. Tarve on niin iso, että Afganistan on toissijainen sen rinnalla.

Muualla Lähi-Idässä Iranin rakentama vastarinta-akseli on tänä päivänä niin vahva, että se voisi halutessaan pyyhkiä koko Lähi-Idän avaruuspölyksi. Yhdysvaltojen pitää ehkä turvata enemmän Israelia ja se siirtää miehiään sinne.

Myös Yhdysvaltain sisäinen levottomuus kasvaa koko ajan valkoisten patrioottien, mustien, liberaalien, rokotevastaisten ihmisten ja vähän kaikkien muidenkin toimesta. Etenkin valkoisilla patriooteilla on valtava määrä aseita, joita hallitus tuskin haluaa käännettävän itseään kohti.

Trumpin kannattajien keskuudessa uskotaan vaalien tulleen varastetuiksi, ja hyvin pitkälle samat tahot vastustavat pakkorokotuksia. Poliisi on ajettu alas monissa paikoissa liberaalien toimesta, mikä vahvistaa mustien BLM-mellakointia, jota tuetaan liberaalien toimesta. Kaaos on ennennäkemättömän suurta pitkin maata, vaikka se toistaiseksi on pysynyt enemmän tai vähemmän perinteisenä mellakointina ja tappeluina.

Sotilaalliset resurssit voidaan suunnata maan sisällä tapahtuvan poliisivaltiokehityksen edistämiseen. Mikäli aseiden omistajat tajuavat laajasti Talibaninkin käyttämän sissisotataktiikan olevan valtavasti vihollisen resursseja syövää touhua, tulee maassa olemaan hallituksella potentiaalisesti kuumat paikat. Siksi sotilaita voidaan tarvita kotimaassa.

Joka tapauksessa…

Joka tapauksessa kyse on hyvin mielenkiintoisista tapahtumista. Oma veikkaukseni on, että yllä listatuista vaihtoehdoista ensimmäinen on se todellinen, eli imperialistivaltion sotilaallinen ylivalta alkaa murenemaan ja kovaa vauhtia.

Maa on keskittynyt armeijansa kanssa juhlistamaan tasa-arvoa ja homostelua, kun sen viholliset ovat keskittyneet vähän toisenlaiseen sotilaalliseen kasvattamiseen. Tekninen osaaminen ei vielä itsessään tarkoita voittamattomuutta.

Kun vielä muistaa, että vihaisten lähi-itäläisten lisäksi Yhdysvaltojen geopoliittisia vihollisia ovat sellaiset pikkuvaltiot kuin Kiina ja Venäjä, ei Yhdysvalloilla oikeastaan ole edes toivoa maailmanlaajuisen sotilaallisen ylivallan ylläpitämisessä.

Myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa on hurrattu maan häviölle avoimesti kansallismielisten toimesta. Maan tuottamaan liberaaliin roskaan ollaan niin kyllästyneitä, että sen sotakoneiston tappio otetaan vastaan riemuhuudoin. Jopa amerikkalaiset nationalistit ja entiset sotaveteraanit monesti nauttivat tilanteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että pitkällä aikavälillä poliittinen vastarinta maan imperialismia tulee kasvamaan myös nyt taloudellisesti ja kulttuurillisesti alistetuilla alueilla.

Pakolaiskriisiä pukkaa?

Lyhyellä aikavälillä voimme odottaa pakolaisvyöryä alueelta, mikä tulee näkymään myös Suomen kaduilla. Haavisto lupasikin jo ensihätään hakevansa 170 henkilöä Suomeen. Esimerkiksi Englantiin pääsee Afganistanista nyt, vaikka ei olisi passia.

Tämä on tietenkin huono asia. Kyse ei kuitenkaan ole mistään luonnonvoimasta, jota ei voi estää, vaan poliittisesta tahdosta olla availematta rajoja. Euroopan Unioniinkin kuuluu jäsenmaita, jotka eivät pakolaisia vastaanota, mutta ikävä kyllä Suomi ei ole sellainen. Saatamme nähdä lähiaikoina vuoden 2015 toisinnon.

Uusi pakolaiskriisi varmasti vaikuttaisi myös Euroopan omaan sisäpolitiikkaan: kuten vuonna 2015, nationalistit aktivoituisivat entisestään, liberaalit hulluttelisivat aikaisempaakin kovemmin ja pakolaiset kaunistavat raiskaustilastoja entisestään, mikä kaikki lisää eurooppalaisten raivoa hallituksia kohtaan.

Afganistanin tapahtumat saattavat siis vaikuttaa dominoefektinä pitkälle maan rajojen ulkopuolella. Lähivuodet tulevat näyttämään, mitä tapahtuu.