Väestönvaihto: Salaliittoteoriaa vai todellisuutta?

”Väestönvaihto on salaliittoteoria, jonka mukaan länsimaiden valkoista väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevilla ihmisillä. Tämä tapahtuisi maahanmuuton kautta sekä sen vaikutuksesta, että valkoiset lisääntyvät hitaammin kuin maahanmuuttajat. Väestönvaihdosta puhuvien mukaan väestönvaihtoa toteuttaa globalistinen eliitti tai juutalaiset edistämällä maahanmuuttoa. Laajamittaisen väestön muutoksen on väitetty merkitsevän länsimaisen kulttuurin tuhoa, jota pidetään huonona asiana.”

Noin kuvailee väestönvaihtoa aihetta käsittelevä artikkeli suomenkielisessä Wikipediassa. Kirjoittaja ei siis usko väestönvaihtoon. Mutta miten määrittelevät väestönvaihdon he, jotka siihen uskovat? Väestönvaihto koostuu kahdesta tekijästä, joista ensimmäinen on se, että länsimaissa väestörakenne muuttuu niin, että valkoisten eurooppalaisten osuus kutistuu koko ajan, ja toinen on se, että tämä muutos on sitä tavoittelevan aktiivisen politiikan tuotosta. Toinen kohta on ratkaiseva, koska se erottaa väestönvaihdon sellaisista luonnollisista väestörakenteen muutoksista, joita on kautta historian tapahtunut kaikkialla.

Pyrin tätä kirjoitusta varten löytämään mahdollisimman paljon argumentointia sen puolesta, että väestönvaihto on salaliittoteoria, mutta tämä osoittautui vaikeaksi ottaen huomioon, kuinka paljon aiheesta puhutaan. Useimmat aihetta käsittelevät kirjoitukset keskittyvät luettelemaan usein villisti liioiteltuja kuvauksia siitä, mihin väestönvaihtoa totena pitävät uskovat, ja ikään kuin päivittelevät, että eikö olekin hullua, että jotkut uskovat tällaiseen.

Helsingin Sanomien määritelmä

Alussa siteerattu Wikipedia-artikkeli tarjoaa kritiikiksi väestönvaihtoteoriaa vastaan lyhyen kuvauksen siitä, miten Helsingin Sanomat on käsitellyt aihetta.

Helsingin Sanomien mukaan ”väestönvaihto” on valheellinen, rasistinen ja misogynistinen salaliittoteoria, johon voi liittyä juutalaisvastaisuutta.

Helsingin Sanomien Pekka Torvisen mukaan 20 % Ranskan väestöstä on (2014) maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien jälkeläisiä, mutta vain 12 % ei-eurooppalaista alkuperää, mikä ei ole väestönvaihtoa.

Torvisen mukaan vaikka suomalaisia olisi alle puolet Suomen asukkaista, se ei olisi väestönvaihtoa, koska suomalaiset olisivat todennäköisesti vielä suurin yksittäinen etninen ryhmä ja poliittisesti ja kulttuurisesti ylivoimaisesti vahvin. Tällöin ”suomalaisten kulttuuri”, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, eläisi edelleen Suomessa.

Ensimmäinen kohta ei tarjoa vasta-argumenttia väestönvaihdolle vaan kuvailee toimittajan mielipidettä siitä, joten tämän kohdan voi sivuuttaa, kun tehtävänä on arvioida, onko väestönvaihto totta vai ei. Toinen kohta on ristiriitainen yritys argumentoida, mutta argumentiksi se ei yllä, koska Torvinen ei perustele sitä, miksi tämä huomattava vierasperäisten osuus ei olisi väestönvaihtoa. Jos Torvinen ottaisi vertailukohdaksi vuoden 2014 luvuille vaikkapa vuoden 2004, hänen olisi todettava vierasperäisen väestön kasvaneen. Torvinen myös jättää kertomatta sen, että hänen valitsemanaan vuonna 2014 lähes 30% vastasyntyneistä oli ulkomaalaistaustaisia. Tämän seikan huomiointi tekisi huomattavasti vaikeammaksi argumentoida väestönvaihtoa vastaan, koska se osoittaa vierasperäisen väestön todellisen ja nopean kasvun.

Kolmannessa kohdassa Torvinen yksinkertaisesti valehtelee. Kuten sanottua, väestönvaihdolla tarkoitetaan eurooppalaisen kantaväestön osuuden tahallista pienentämistä politiikan keinoin. Torvinen valitsee sen näkökulman, että väestönvaihto on totta vain silloin, jos se on jo täysin toteutunut, mutta kukaan väestönvaihtoon uskova ei moista väittäisi. Väestönvaihto ei ole lopputulos, jossa eurooppalainen väestö on kadonnut tai lähes kadonnut. Se on prosessi, jolla heidän osuuttaan väestössä pienennetään. Torvinen myös sivuuttaa täysin matematiikan realiteetit. Jos suomalaisten osuuden kutistuminen Suomen väestöstä jatkuu nykyiseen tapaan, mikä on vääjäämätön lopputulos? Tietysti se, että suomalaiset ensin muuttuvat vähemmistöksi ja lopulta katoavat. Tämä on puhdasta matematiikkaa, ja tällöin ei puhuta siitä, tuleeko suomalaisista vähemmistö kotimaassaan, jos nykyiset väestötrendit jatkuvat, vaan siitä, milloin se tulee tapahtumaan.

On suorastaan hämmentävää, kuinka huolettomasti Torvinen asiansa esittää – kuin hän ei olisi uhrannut ajatustakaan sille, millainen olisi se Suomi, jossa suomalaiset ovat vähemmistönä. Pienemmän mittakaavan esimerkkejä Euroopassa tästä onkin, kuten Ruotsin tai Ranskan ulkomaalaisenemmistöiset kaupungit ja kaupunginosat. Vaikka ranskalaiset ovat edelleen enemmistö omassa maassaan, ei se tarkoita ranskalaisen kulttuurin ylivaltaa. Ulkomaalaisten alueilla eletään heidän kulttuurinsa ja tapojensa mukaan, ja yksikään näistä alueista Euroopassa ei ole kukoistava urbaani alue, ja siksi ulkomaalaisvoittoisista alueista käytetäänkin kiertoilmausta ”ongelmalähiö”.

Väestönvaihdon kiistäjät ovat yleensä väestönvaihtopolitiikan kannattajia

Etsin argumentointia sen puolesta, että väestönvaihto olisi salaliittoteoria, sellaisilla verkkohakusanoilla kuten ”great replacement debunked” ja ”väestönvaihto salaliittoteoria”, ja kuten sanoin, useimmat aiheesta kirjoitetut lehtijutut ja muut artikkelit eivät sisältäneet varsinaisia vasta-argumentteja vaan keskittyivät kuvailemaan väestönvaihtoteoriaa, usein vahvasti liioitellen tai suorastaan valehdellen, sekä käyttämään siihen uskovista erinäisiä leimaavia termejä, kuten rasisti, juutalaisvastainen tai muukalaisvihamielinen. Tällainen on esim. tämä Rantt Median juttu, joka on peräti otsikoitu väestönvaihtoteorian kumoamiseksi. Kuitenkaan juttu ei tarjoa ainuttakaan argumenttia otsikkonsa tueksi vaan keskittyy parjaamaan väestönvaihtoon uskovia pelokkaiksi hörhöiksi, jotka eivät kuuntele järkipuhetta.

Edellisessä jutussa linkataan New York Timesin mielipidekirjoitukseen ”Valkoisten sukupuuton salaliittoteoria on sekopäinen”, joka ei juuri suoriudu paremmin sen perustelemisessa, miksi väestönvaihto olisi salaliittoteoria. Itse asiassa teksti jo toisessa kappaleessaan tulee todistaneeksi osan väestönvaihtoteoriasta oikeaksi hassulla lausumalla: Valkoiset eivät ole kuolemassa sukupuuttoon. He ryhmänä saattavat ehkä, mahdollisesti, tulla pienemmäksi väestönosaksi USA:ssa ja Euroopassa, mutta kuinka paljon pienemmäksi, on avoin kysymys väestötieteilijöiden keskuudessa, koska tulevaisuutta ei voi tietää ja väestötiede on epätarkka tiede.

Kirjoittaja Farhad Manjoo siis kiistää aikamme demografiset trendit: Kantaväestön osuus on pienentynyt länsimaissa tasaisesti, ja saman kehityksen jatkuminen pienentää sitä koko ajan enemmän. Ainoa tapa estää eurooppalaisten tuleminen vähemmistöksi omissa kotimaissaan olisi lakata harjoittamasta sitä maahanmuuttopolitiikkaa, jolla väestönvaihto toteutuu, mutta juuri väestönvaihdon kiistäjät ja vähättelijät ovat ne ihmiset, jotka eivät halua tätä muutosta pysäyttää. He haluavat nykyisen väestökehityksen jatkuvan väittäen samalla, että on hullua uskoa heidän haluavan heikentää eurooppalaisen väestön asemaa.

Mitä on ”inklusiivinen valkoisuus”?

Ensimmäinen varsinainen vasta-argumentti väestönvaihtoteorialle Manjoolta on se, että emme voi tietää, tuleeko valkoisista todella vähemmistö Yhdysvalloissa. Tämä kuulostaa perin yllättävältä, koska kaikki väestötieteilijöistä poliitikoihin ovat jo pitkään pitäneet itsestäänselvyytenä, että valkoisista tulee vähemmistö seuraavan muutaman vuosikymmenen aikana. Manjoo joutuukin siksi venyttämään valkoisuuden käsitettä ja sanoo, että voivathan sekarotuiset ihmiset identifioitua valkoisiksi. Hän peräti sanoo, että mikäli noudatetaan inklusiivisinta mahdollista määritelmää valkoisuudelle, USA voi pysyä valkoisena loputtomiin. Tietysti USA voi pysyä ”valkoisena”, jos inklusiivisen määritelmän vuoksi minkä tahansa rodun edustajat voidaan laskea valkoisiksi, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että etnisesti eurooppalaistaustaisten määrä on USA:ssa tasaisessa laskussa, eikä muutosta tähän ole näköpiirissä.

Seuraavaksi Manjoo siirtyy jo puhumaan täysin erilaisesta aiheesta sanomalla, että vaikka valkoiset olisivat vähemmistö, heillä silti todennäköisesti olisi paljon vaurautta ja poliittista vaikutusvaltaa. Tämä väittämä ei millään tapaa kumoa väestönvaihtoteoriaa vaan käsittelee ainoastaan väestönvaihdon seurauksia. Valkoiset ovat vauraita ja valkoisissa maissa elävät mustat ihmiset ovat maailman vauraimmat mustat, koska valkoiset ovat hyviä tuottamaan vaurautta. Siksi muualta maailmasta halutaan valkoisiin maihin.

Manjoo oli liittänyt mielipidekirjoitukseensa Youtube-videon, jonka otsikko on Väestönvaihto ei ole totta ft. Lauren Southern. Epäilen, onko Manjoo edes katsonut videota, koska se on niin heikkolaatuinen, että Manjoo, joka selvästi itse tavoittelee kirjoituksellaan rationaalisuuden vaikutelmaa, tuskin tällaista videota liittäisi mukaan, jos olisi katsonut sen. Videolla tubettaja nimeltä Shaun kommentoi Lauren Southernin videota, jolla Southern esittää todisteita demografisesta muutoksesta Euroopassa.

Suuri osa videosta on pelkästään väestönvaihtoon uskovien ihmisten mustamaalausta erilaisilla leimakirveillä. Kirjailija Renaud Camus’tä, jota pidetään väestönvaihto-termin isänä, hän kuvailee älyvapaaksi idiootiksi ja jälkeenjääneeksi. Kerrottakoon, että kirjailijanuransa lisäksi Camus’lla on neljä korkeakoulututkintoa. Hän on filosofian maisteri, hänellä on kaksi maisterintutkintoa politiikkatieteistä ja yksi oikeushistoriasta, ja hän on opettanut ranskalaista kirjallisuutta yliopistossa. Jos joku kutsuu tällaista miestä idiootiksi, se kertoo vain nimittelijästä itsestään: Että hän on niin ideologiansa sokaisema, ettei pysty suhtautumaan viileän neutraalisti itselleen epämieluisia mielipiteitä esittäviin ja arvioimaan älyllisellä rehellisyydellä heidän puheitaan vaan hädissään leimaa erimieliset vain tyhmiksi, jotta ei joutuisi todella ajattelemaan sitä, mitä he sanovat.

Tämä tubettaja myös turvautuu siihen, että vaikka maahanmuuttoa Britanniaan tapahtuisi paljonkin, britit olisivat edelleen suurin yksittäinen etninen ryhmä. Tämä ei kumoa väestönvaihtoteoriaa vaan New York Timesin jutun tapaan vain käsittelee väestönvaihdon seurauksia. Myös Manjoon jutussa nähty valkoisuuden käsitteen venyttäminen otetaan käyttöön videolla: Shaunin mukaan on höpöpuhetta sanoa ulkomaalaistaustaisia väestönvaihdoksi, koska jokainen Saksassa syntynyt on saksalainen etnisyydestään riippumatta. Ajoittain video menee hieman surkuhupaisaksi kuten siinä, miten tubettaja pyrkii kumoamaan väestönvaihtoteorian ottamalla sanan ”vaihto” kirjaimellisesti: Eihän tässä nyt sellaista tehdä, että maahan tuotaisiin ulkomaalainen ja samalla vietäisiin joku valkoinen pois, joten ei mitään väestönvaihtoa ole.

Mistä väestönvaihdossa on todella kyse?

NewStatesman-lehti käsittelee väestönvaihtoa jutussaan ”Väestönvaihdon tappava myytti”. Yritin parhaani mukaan etsiä tästäkin artikkelista edes jonkun argumentin sen puolesta, että väestönvaihto on salaliittoteoria, mutta ainuttakaan ei tarjottu. Kirjoittaja Eleanor Penny vain kertoo väestönvaihtoon uskovista liberaalin näkökulmasta ja esittää heistä väitteitä, joita hän ei yritäkään perustella. Penny mm. väittää Renaud Camus’n käyttävän virheellistä dataa mutta ei tarjoa lähdettä tälle väitteelle tai erittele, mikä Camus’n puheissa on virheellistä. Kirjoitus on selvästikin toisille samanmielisille suunnattua ”älyllistä rinkirunkkausta” eli kirjallista tuotantoa, jonka ainoa tarkoitus on tavoittaa ihmisiä, jotka valmiiksi uskovat kirjoituksen sanomaan, ja saada heidät jakamaan tekstiä sanoen, että katsokaas nyt, juuri näin se on. Kyseessä on eräänlainen mediapopulismi, jota näkee monien aiheiden käsittelyssä Suomessakin.

Koska löytöretkeni väestönvaihdon valheellisuutta puoltavien argumenttien maailmaan ei juuri tuottanut tulosta, on enää vain palattava perusasioiden äärelle eli analysoitava väestönvaihtoteorian sisältö sellaisenaan. Väestönvaihtoteorian ensimmäinen osa eli demografinen kehitys, jossa valkoisten kansojen osuus väestöstä on pienentynyt ja pienenee edelleen, on kiistaton tosiasia. Ulkomaalaisten osuus kasvaa, kantaväestön osuus pienenee. Jäljelle jää väestönvaihtoteorian toinen puoli: Että tämä muutos ei ole luonnollista tai sattumanvaraista vaan aktiivisen politiikan tuotosta, joten arvioikaamme sitä vertaamalla oman aikamme demografiaa ja sen muutoksia menneisyyden eri syistä tapahtuneisiin demografisiin muutoksiin.

Väestö on luonnontilassaankin elävä ja alati muuttuva kokonaisuus: Sukupolvet vaihtuvat, ajoittain väestö kohtaa katastrofeja, ja välillä koetaan nousukausia. On syntyvyyden laskuja ja nousuja sekä väestön liikkumista paikasta toiseen. Esimerkiksi luonnollisesta muuttoliikkeestä voi ottaa vaikkapa ihmisasutuksen levittäytymisen pohjoista kohti jääkauden väistyttyä. Koska ihmisyhteisö tarvitsee elintilaa ja resursseja, kuten ravintoa, on luonnollista etsiä uusia asuinalueita niiden tilalle, joilla on jo asutusta, jotta ei tarvitsisi kilpailla elintilasta. Tuoreemman historian vastine tälle on esim. eurooppalaisten muutto Amerikkaan ja Australiaan onneaan etsimään. On täysin ymmärrettävää, että vaikkapa täyteen ahdetun ja tauteja kuhisevan Lontoon kurjalistoon kuuluva ottaisi tavoitteekseen kerätä rahat matkalippuun Amerikkaan tai Kanadaan paremman elämän toivossa.

On myös muuttoliikkeitä, joita voisi kutsua puoliluonnollisiksi. Hyvä esimerkki tällaisesta muutosta on irlantilaisten maahanmuutto Yhdysvaltoihin ja Kanadaan Irlannin suuren nälänhädän aikaan ja sen jälkimainingeissa. Lähtijöitä motivoivat ymmärrettävät syyt, mutta Iso-Britannian johto myös halusi mahdollisimman monien lähtevän. Heistä irlantilaisia oli liikaa ja nälänhätä heidän oma vikansa, eivätkä he halunneet irlantilaisten pakenevan Britannian puolelle – vaikka monet onnistuivatkin sen tekemään. Eli lähtijöille syyt olivat luonnolliset, mutta myös valtiojohto loi heille painetta lähteä puuttumattomuudellaan irlantilaisten ahdinkoon ja tekemällä selväksi, että he eivät ole toivottuja Britanniassa.

Nykyhetki vastaan historia

Miten nykytilanne vertautuu historiallisiin muuttoliikkeisiin? Syyt muuttajien lähdölle ovat vanhat, tutut ja luonnolliset: paremman elämän etsintä. Mutta mukana on myös jotain aivan uutta: Se, että kohdemaiden poliitikot ottavat tavoitteekseen ajaa omaa kansaansa pienemmäksi vähemmistöksi ja monimuotoistaa maata vieraalla väestöllä ideologisista syistä. Amerikassa ei otettu irlantilaisia vastaan siinä toivossa, että he ajaisivat maissa jo valmiiksi olevat vähemmistöasemaan. Paikalliset suhtautuivat heihin perin nihkeästi, ja Kanadan satamakaupungeista, jotka olivat tukehtua irlantilaisten tulijoiden määrään, vaadittiin valtiojohtoa laittamaan maahantulokielto irlantilaisille. Kun Saksa toisen maailmansodan jälkeen otti vastaan turkkilaisia siirtotyöläisiä, tarkoitus ei silloinkaan ollut monimuotoistaa Saksaa vaan yksinkertaisesti saada työvoimaa. Tosin jos aikansa päättäjät olisivat tienneet, millainen riesa Saksaan jääneiden vierastyöläisten jälkipolvista maalle tulee, he olisivat todennäköisesti harkinneet vierastyövoiman maahan ottoa uudemman kerran.

Meille kerrotaan, että maahanmuutto on rikkaus ja voimavara, ja että tulijat, jotka eivät omaa kotimaataan koskaan onnistu rikastamaan, tekevät meidän maastamme paremman. Meille kerrotaan viikottain lehdissä, mikä instituutio milloinkin on liian valkoinen: Yliopistot ovat liian valkoisia, politiikka on liian valkoista, Oscar-gaala on liian valkoinen. Meille sanotaan, että lapset tulisi ilmastonmuutoksen takia jättää hankkimatta, ja näin sanovat ihmiset eivät sano sanaakaan kehitysmaiden väestöräjähdyksestä, joka uhkaa koko lajimme ja ympäristömme tulevaisuutta. Kun sanotaan maahanmuuton rikastavan Suomea ja kaiken täällä olevan liian valkoista, tavan suomalaiselle välittyy selvä viesti: Sinä et ole rikkaus ja voimavara vaan harmillinen muinaisjäänne, joka seisoo uuden, uljaan maailman tiellä silkalla olemassaolollaan.

Kuulemme tämän tästä uutisia siitä, miten hallitus haluaa helpottaa oleskeluluvan ja Suomen kansalaisuuden saantia ja kasvattaa pakolaiskiintiötä. Sillä, että toiselta puolelta maailmaa lennätetään kehitysmaiden ylijäämäväestöä pohjolaan ei ole enää mitään tekemistä luonnollisten muuttoliikkeiden kanssa. Lopullinen todiste väestönvaihdolle löytyy Suomen omasta lähihistoriasta. Suomessa ei ollut tuhansittain somaleja 1960-luvulla. Heitä ei ollut täällä 1800-luvulla. He saapuivat, kun maahanmuuttopolitiikassa tehtiin täyskäännös 1980- ja 1990-lukujen taitteessa ja Neuvostoliiton kautta tulleita somaleja ryhdyttiin ottamaan maahan. Tällöin myös monikulttuuri-ideologia alkoi saada vahvaa jalansijaa politiikassa. Uutta hullutusta pilkattiin Pirkka-Pekka Peteliuksen ohjelmassa, jossa pikkukunnan virkamies oli päättänyt siirtää koko Namibian heidän kuntaansa.

Eli mikä muuttui niin, että seurauksena oli massamaahanmuutto ja ulkomaalaisten koko ajan kasvava osuus väestössä? Muuttuiko ihmisluonto? Muuttuivatko luonnon olosuhteet? Iskikö maailmaan poikkeuksellinen katastrofi, joka ajoi väestön liikkeelle? Ei, vaan maahanmuuttopolitiikka muuttui. Joten väestönvaihtoteoria seisoo varsin vankalla pohjalla, koska molemmat sen olennaiset osat ovat todeksi osoitettavissa.

Valkoisuuden vihaajat

Uskon, että suurin osa vastaan väittävistäkin tämän tietää – itsehän he ovat niitä, jotka osoittavat väestömuutoksen olevan politiikan seurausta, koska he kannattavat sitä politiikkaa ja ideologiaa, jolla länsimaita monimuotoistetaan. He haluavat maat, joissa on vähemmän valkoisia, mutta koska he tietävät, että tämän suoraan toteaminen kuulostaisi varsin pahalta edelleen enemmistönä olevan kantaväestön korviin, he teeskentelevät etteivät olisi tarkoituksella ajamassa kantaväestöä vähemmistöksi kotimaassaan.

Usein heidän vihansa suomalaisia kohtaan purskahtelee yli sosiaalisessa mediassa. Nopea vilkaisukin rasisminvastaisten ryhmien keskusteluun paljastaa sen syvän inhon suomalaisuutta kohtaan, jota rasisminvastustajat kantavat: Heidän puheissaan suomalaiset ovat juntteja, rasisteja, vaimonhakkaajia, umpimielisiä, takapajuisia, kulttuuria ymmärtämättömiä ja kaikkiaan säälittäviä olentoja, ja mitä vähemmän heitä täällä on, sen parempi. Toki tämä on ristiriitaista, koska lähes kaikki pahimmat suomalaisvihaajat ovat suomalaisia itse. Nämä ihmiset kuitenkin kokevat olevansa ikään kuin tavallisen suomalaisuuden yläpuolella, koska he valistuneina ja edistyksellisinä ihmisinä eivät kanna muiden suomalaisten paheita, joten he eivät koe ristiriitaa suomalaisvihassaan. He eivät yksinkertaisesti samaistu Suomen kansaan tai koe heitä omaksi porukakseen vaan kokevat itsensä jonkinlaiseksi uudeksi eliitiksi, joka on progressiivisuudessaan ja rajattomassa vähemmistöjen tuntemusten huomioimisessaan kaikkien kansallisten tuntemusten yläpuolella.

Tämä inho näkyy jopa alussa siteeraamassani Wikipedia-artikkelissa, jossa sanotaan, että väestönvaihtoon uskovat pitävät länsimaisen kulttuurin tuhoa huonona asiana. Eikö monikulttuurisuuden kannattajan pitäisi itsekin pitää minkä tahansa kulttuurin tuhoa huonona asiana? Mutta eivät he pidä, kun valkoisten kulttuureista on puhe, koska he eivät niitä minkäänlaisessa arvossa pidä vaan sanovat jopa, että valkoisilla ei edes ole kulttuuria. Ja koska nämä ihmiset tietävät väestönvaihdon todeksi, he hyökkäävät raivolla siitä puhuvia vastaan. Eiväthän he nyt halua, että heidän todellisista motiiveistaan puhutaan avoimesti, koska projekti on vielä pahasti kesken, eikä enemmistössä toistaiseksi olevan kantaväestön vastarintaa haluta nostattaa.

Ranskassa, jossa väestönvaihto on jo ohittanut sen pisteen, josta ei ole paluuta ilman äärimmäisen radikaaleja toimenpiteitä, liberaalit toimittajatkin puhuvat avoimemmin mm. siitä, kuinka paljon islamisteja Ranskassa on. He kun tietävät, että tässä vaiheessa ei enää tarvitse valehdella ja vähätellä: Muutos on jo niin pitkällä, että vaikka ihmeen kaupalla Ranskaan saataisiin hallitus, joka sulkee rajat tulijoilta, jo nykyinen ulkomaalaisväestö ajaa ranskalaiset vähemmistöksi suuremmalla lapsiluvullaan ja tiheämmällä sukupolvien välillään.

Vaikka väestönvaihdon kannattajat kuinka pyrkisivät piilottelemaan agendansa eufemismien, valeiden ja vähättelyjen taakse, tosiasioita ei voi kuitenkaan paeta: monimuotoisempi Suomi on synonyymi vähemmän suomalaiselle Suomelle, ja nykyisen väestökehityksen jatkuessa suomalaisista tulee vähemmistö kotimaassaan. Joten jokaiselta maamme monimuotoistamista kannattavalta kannattaakin vain suoraan kysyä, miksi hän vihaa meitä niin paljon, ettei katso meidän ansaitsevan kansallista kotia, jossa suomalainen kulttuuri voi selviytyä ja kukoistaa ja jossa kansamme saa elää itse valitsemallaan tavalla ja olla oman kohtalonsa herroja.