Radikaali arkisto: Saksan uusi äitiyssuojelulaki

Sodan kestäessä ja niissä erikoisissa oloissa, jotka sotatalous synnyttää, julkaistiin Saksassa äitienpäivänä 1942 uusi äitiyssuojelulaki, joka suo ammateissa toimiville äideille Saksassa tuntuvia parannuksia aikaisempiin määräyksiin verraten. Kansallissosialistisen sosiaalipolitiikan luojat, joiden joukossa oli myös useita naisia, saivat käsiinsä ”lain toimessapitämisestä ennen synnytystä ja sen jälkeen”, joka oli peräisin vuodelta 1927. Sen mukaan raskaudentilassa ja työsuhteissa olevalle äidille oli taattu määrätty suoja. Se sisälsi periaatteellisen kiellon työssäpitämisestä kuuden viikon aikana synnytyksen jälkeen, mahdollisuuden työnteon kieltämiseen kuusi viikkoa ennen synnytystä, valtion viikkoavustuksen ja lepohetkien myöntämisen, — tosin suhteellisen lyhyen ajan, jonka kuluessa naista ei saanut sanoa irti. 

Niin myönteisiltä kuin nämä määräykset näyttivätkin, olivat ne käytännössä kuitenkin epätyydyttävät: nainen ei saanut mitään palkkaa siltä ajalta, jolloin hän ei ollut työssä. Ja hänelle tuleva viikkoavustuskin oli ainoastaan ³⁄₄ palkasta. Tästä kaikesta koitui hänelle siis taloudellista tappiota, jota hän tietenkin pyrki pienentämään mikäli mahdollista. Siitä syystä hän tuskin milloinkaan turvautui työstäkieltäytymisoikeuteen synnytyksen edellisenä aikana, erittäinkin koska hän kuitenkin sai valtion viikkoavustuksen, riippumatta siitä, oliko hän työssä vai ei. Tästä säännöstelystä oli seurauksena, että miltei kaikki raskaina olevat äidit oman ja lapsensa terveyden vahingoksi pysyivät ansiotyössä mahdollisimman lähelle synnytystä. Niiltä lepohetkiltä, jotka heille myönnettiin sen jälkeen, kun he olivat jälleen aloittaneet työnsä, ei heille maksettu palkkaa.

Laki koski ainoastaan niitä naisia, jotka olivat valtion sairasvakuutusvelvollisuuden alaisia — se ei siis koskenut maataloudessa eikä myöskään kotitaloudessa työskenteleviä naisia.

Kansallissosialismi, jonka käsityksen mukaan äiti on ensimmäinen valtion naispuolisista kansalaisista ja äitiys korkein palvelus, jonka nainen kansalleen suorittaa, ei voinut pitää tätä järjestelyä riittävänä. Se ryhtyi heti toteuttamaan avustustoimenpiteitä, jotka koituivat ensi sijassa työtätekevien äitien hyväksi: se myönsi avioliittolainoja ja lapsiavustuksia, verohelpotuksia lapsirikkaille perheille ja vuokra-avustuksia, se suoritti erilaisia huoltotehtäviä, erittäinkin ”Äiti ja lapsi” ‑nimisen kansallissosialistisen kansanhuoltolaitoksen välityksellä. Näin merkityksellisen sosiaalipoliittisen uudistuksen laadusta johtui, että uusi äitiyssuojelulaki vaati valmistusaikansa ja kokemusta. Tänä väliaikana, ts. siihen saakka, kunnes uusi valtiollinen järjestely ennätettiin saada valmiiksi, raskaina oleville äideille kuitenkin käytännöllistä apua siten, että Saksan työrintaman naisvirasto suositteli eri liikkeille laajennettujen äitiyssuojelumääräysten voimaan saattamista, jotka käytännössä jo merkitsivät oleellista parannusta vanhaan lakiin verraten. 

Saksan talouselämän sosiaaliselle asennoitumiselle oli kuvaavaa, että enemmän kuin 80 % kaikista liikkeistä suostui noudattamaan näitä ylimenosäännöksiä, jotka siis eivät vielä olleet lakeja. Niiden mukaan ei raskaitten äitien tarvinnut olla työssä kuutena viikkona synnytyksen jälkeen eikä myöskään kuutena viikkona ennen synnytystä ja heille oli tältä ajalta liikkeestä suoritettava heidän silloisen viikkopalkkansa ja valtion viikkoavustuksen välinen ero. Sen lisäksi myönnettiin heille useamman raskauskuukauden aikana helpotuksia itse työn teossa ilman vastaavia palkanvähennyksiä. Lepohetkiä pidennettiin ja niistä suoritettiin palkkaa kuten työ ajalta.

Nämä äitiyssuojelumääräykset, jotka olivat Saksan työrintaman naisviraston huomattava aikaansaannos, muodostivat perustan nyttemmin suoritetulle lakisääteiselle uudelleen järjestelylle, jonka päämääränä on ammateissa työskentelevien äitien terveydellinen suojelu ja taloudellinen turvallisuus.

Uusi laki on ensinnäkin tuntuvasti laajentanut niiden naisten piiriä, jotka pääsevät nauttimaan sen vaikutuksista: se käsittää kaikenlaatuisissa liikkeissä ja muissa toimipaikoissa kaikki henkilökuntaan kuuluvat naispuoliset jäsenet, se takaa suojeluksen kokonaan riippumatta naispuolisen tulojen suuruudesta ja siitä, kuuluuko hän valtion sairasvakuutukseen. Se käsittää myös maataloudessa työskentelevät naiset. Eräässä ensimmäisessä toimeenpanoasetuksessa otettiin sitä paitsi vielä huomioon kotityötä tekevät naiset samoin kuin avointa kauppaa harjoittavat naisetkin. Saksan valtakunnantyöministeriö voi edelleen laajentaa lain eräitten määräysten vaikutusalaa käsittämään myös kotitaloudessa palvelevat samoin kuin talonpoikaisnaiset (siis itsenäisten talonpoikien vaimot) sekä edelleen töissä avustavat perheenjäsenet.

Laki sisältää luettelon huomattavan monista työmenetelmistä, joissa raskaina olevia äitejä periaatteellisesti ei saada pitää työssä. Niissä on pääasiallisesti kysymys työskentelystä vaarallisten raaka-aineiden ja tarvikkeiden parissa, säteilystä, työskentelystä pölynsekaisissa, kuumissa, kylmissä tahi kosteissa työpaikoissa, töistä, joissa ruumis joutuu tärähdysten tahi tuntuvan rasituksen alaiseksi, esim. jouduttaessa seisomaan pitkän ajan tahi nostamaan ja kantamaan raskaita taakkoja. Työssäpitokieltoja on aikaisempiin määräyksiin verraten lisätty tuntuvasti. Jotta tässäkään suhteessa ei vedettäisi rajoja mielivaltaisesti, on ammattientarkastusviranomaisilla oikeus kussakin tapauksessa erikseen kieltää muitakin työmenetelmiä, mikäli lääkäri pitää niitä äidille ja lapselle vaarallisina.

Ennen suojeluajan alkamista saa kuluvana työaikana raskasta äitiä pitää ainoastaan sellaisissa töissä, jotka soveltuvat hänen ruumiinsa ja sielunsa tilaan. Periaatteessa kielletty ja rangaistava on ylityö, ts. yli 8‑tunnin työpäivän jatkettu työ, samoin kuin yövuorossa sekä sunnuntaisin ja juhlapäivinä tehtävä työ. Ns. urakkatyö, palkkiotyö ja työskentely juoksevan hihnan ääressä on kielletty, mikäli se ylittää raskaana olevan äidin keskimääräisen työsuorituksen. Muuten on liikkeille periaatteellisesti annettu määräyksiä makuu- ja lepohuoneiden varaamisesta työssä sallittuja lepohetkiä varten samoin kuin erinäisistä muistakin raskaille äideille tarpeellisista sosiaalisista laitteista. Näillä muodollisilla määräyksillä laki laillistuttaa sellaisia sosiaalisia laitoksia, joita Saksan työrintaman suosituksesta on jo vuosia sitten otettu käytäntöön liikkeissä, vaikka ne eivät olekaan olleet laissa määrättyjä.

Edellä selostettujen määräysten mukaan alkaa raskaana olevan äidin suojelu jo heti raskauden alettua. Kun on näyttäytynyt tarpeelliseksi, että raskaana oleva äiti ilmoittaa tilansa kyllin aikaisin, ei kenenkään tarvitse pelätä, että hän joutuisi raskaudesta ilmoittaessaan piinallisiin tilanteisiin. On erikseen huomautettava siitä, että kaikissa Saksan liikkeissä, joiden henkilökuntaan kuuluu enemmän kuin kuusi naispuolista jäsentä, on sosiaalisia liiketyöntekijättäriä ja naispuolisia liiketyöntekijäin valvojia. Sellaisina toimivat naiset, joiden nimenomaisena tehtävänä on liikkeessä työskentelevien naisten sosiaalinen huolto. Ne ovat siis sellaisia, joille raskaana oleva äiti voi naisena luottamuksellisesti ilmoittaa tilansa ollen varma heidän avustaan. 

Äitiyssuojelu tiukkenee kuutena viime viikkona ennen synnytystä. Tänä aikana saattaa nainen vaatia vapautusta kaikesta työstä. Tämän sanonnan täydennykseksi on kuitenkin lisättävä, että hän ei pääse nauttimaan valtion viikkoavustusta, jos hän vapaaehtoisesti jatkaa työtään. Nykyisen lain aikaansaaman uudelleen järjestelyn mukaan vastaa valtion viikkoavustus nyt kolmentoista viime viikon tahi kolmen viime kuukauden täyttä keskimääräistä palkkaa. Näin ollen tulee vastaisuudessa tuskin olemaan ainoatakaan ammatissa työskentelevää naista, joka alkaneesta raskaudentilastaan huolimatta edelleen pysyisi työssään, sillä hän on täysin varma siitä, että hän saa aloittaa riittävän suojeluajan kuusi viikkoa ennen synnytystä. Tämä pidennys on uuden lain huomattavimpia määräyksiä. Naisille, jotka kuuluvat sairasvakuutukseen, maksetaan viikkoavustus sieltä käsin. Jos sairasvakuutus ei ole kysymyksessä, mikä sattuu ainoastaan tilapäisesti ja määrätyissä palkkaluokissa, niin on liikkeen johtajan suoritettava säännöllinen palkka myöskin suojeluajalta. 

Kuutena viikkona synnytyksen jälkeen on nyt, niinkuin ennenkin synnyttäjien pitäminen työssä kielletty ja rangaistava. Äiti saa tänä aikana tietenkin edelleen hänen aikaisempaa palkkaansa vastaavan valtion viikkoavustuksen. Jos hän näiden kuuden viikon kuluttua ei vielä ole täysin työkykyinen, on nimenomaan määrätty, että hänelle saa antaa ainoastaan sellaista työtä, joka vastaa hänen suorituskykyään. Imettäville äideille pidennetään työssäpitokieltoa ja viikkoavustuksen juoksuaikaa kahdeksaksi viikoksi sekä ennenaikaisissa synnytystapauksissa, joissa lapsi tarvitsee erityistä hoitoa, 12 viikoksi.

Uudessa laissa tiukennettiin huomattavasti imettävien äitien suojelua. He saavat 26 viikon aikana päivittäistä imetysapurahaa 0,50 RM (Reichsmark). Sitä vastasi vanhassa laissa 0,25 RM (Reichsmark). Koko imetysaikana on kaikenlainen ylityö, yö- ja sunnuntaityö kielletty, samoin kuin sellaisetkin työt, jotka voisivat synnyttää äidissä ammattitaudin. Äidit saavat sitä paitsi ammattityönsä aikana sekä välttämättömiä lepohetkiä että välttämättömiä huoneita sitä varten. Palkanvähennystä ei siitä syystä saada tehdä. On huomattava, että 26 viikkoa pitkän imetysajan myöntäminen vastaa lääkärien esittämiä vaatimuksia.

Erittäin seikkaperäisiä ovat ne määräykset, jotka käsittelevät raskaina olevien äitien ja synnyttäjien irtisanomista. Vanhan järjestelyn aikana oli irtisanomiskielto voimassa kuusi viikkoa ennen synnytystä ja kuusi viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Uuden lain mukaan on irtisanomiskielto voimassa koko raskauden ajan sekä neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Ammatissa työskentelevä äiti nauttii siis 13 täyttä kuukautta irtisanomissuojaa. Toimisopimus voidaan kuitenkin purkaa, jos nainen itse suostuu siihen.

Laki sisältää tämän lisäksi vielä erikoismääräyksiä muista äidin ja lapsen hyväksi suoritettavista sosiaalisista toimenpiteistä. Kielto tehdä ylityötä, yötyötä sekä sunnuntai- ja juhlapäivätyötä voidaan ulottaa myöskin sellaisiin äiteihin, joiden huollettavana on 14 vuotta nuorempia lapsia. Ministeriön päätöksellä voidaan sitä paitsi määrätä, että näille naisille on vähintään kerran viikossa annettava vapaa aamu- tahi iltapäivä. Edelleen voidaan vaatia liikettä perustamaan omalla kustannuksellaan lastentarhoja. Tämän lisäksi huomautettakoon, että liikelaitosten yhteydessä olevien lastentarhojen sekä kansallissosialistisen kansanhuoltolaitoksen lastentarhojen lukumäärä on vuodesta 1939 lähtien lisääntynyt tuntuvasti.

Saksan uusi äitiyssuojelulaki on ilmaus siitä huolenpidosta, jota kansallissosialistinen valtio osoittaa äideille tulevan sukupolven ja siten myös kansallisen tulevaisuuden kantajina. Mutta se on samalla kiitollisuudenosoitus niille lukemattomille saksalaisille naisille, jotka ovat epäitsekkäästi uhranneet vuosikausia aikaansa ja voimiansa maanpuolustuksen turvaamiseksi. Laki astui voimaan heinäkuun 1 p:nä 1942.

Lähde: Suomi-Saksa 37–38 / 1942; Kirjoittanut DAF:n osastonjohtaja Alice Rilke