Yli kymmenen vuotta kirjoituksen jälkeen olemme tilanteessa, jossa jopa luonnonsuojelualueet ovat vaarassa joutua kaivosyhtiöiden hampaisiin, koska EU pyrkii epätoivoisesti vähentämään riippuvuuttaan Kiinasta.
***
Kalevalan myyttinen runsaudensarvi tuotti kansalle rajattomasti vaurautta – niinpä oikeistolainen presidentti Sauli Niinistö samasti hiljattain Suomen kaivosteollisuuden Sampoon. Sampo ei kuitenkaan tuottanut mittavaa määrää ympäristöongelmia vaurauden sivutuotteena. Surullisen kuuluisa Talvivaaran kaivos Sotkamon kunnassa herättää runsaasti ristiriitoja. Kaivoksesta louhitaan pääasiassa kupari‑, nikkeli- ja rautamalmia. Vaikutukset elonkehään ja paikallisten hyvinvointiin ovat pääasiassa katastrofaaliset.
Paikalliset asukkaat ovat valittaneet kaivoksen aiheuttamista radikaaleista muutoksista paikallisissa vesistöissä. Veden metalli- ja sulfaattipitoisuudet ovat nousseet niin korkeiksi, ettei sitä voi käyttää edes löylyvetenä saunassa. Rikki edesauttaa vesistön happamoitumista, joka johtaa useiden eläin- ja kasvilajien täydelliseen häviämiseen alueelta. Valtioneuvoston vuoden 2009 vesienhoitosuunnitelman mukaan happamuuden torjunta maksaa valtiolle vuosittain noin 25 miljoonaa euroa. Ekologinen muutos voisi siis säästää miljoonia joka vuosi.
Viimeisin esimerkki Talvivaaran tappavasta voimasta oli lintujen joukkokuolema, jonka epäillään aiheutuneen kaivoksen kemikaalipäästöistä. Malmin käsittelyssä käytettävät kemikaalit kuten rikkivety ovat aiheuttaneet myös hajuhaittoja lähitienoon väestölle. Kaivos heikentää suomalaisten elämänlaatua.
Saasteetonta teollisuuden alaa ei nykyteknologia kykene rakentamaan, mutta päästöjen saaminen siedettävälle tasolle on poliittisesti ja taloudellisesti mahdollista. Kaivosteollisuus lienee poliitikkojen suojeluksessa, sillä kaivokselle on luvattu aikaa vuoden 2012 loppuun asti saada päästöt hallintaan. Tällöin vasta aletaan miettiä kovempaa sanktiota. Vaikka ympäristöä ja kestävää kehitystä kampanjoidaankin maassamme taukoamatta, on totuus huomattavasti karumpi. Teollisuus tuottaa paljon rahaa, ja päättäjät tahtovat päästä osingoille. Sotkamon Sampo jauhaa mammonaa korttinsa oikein pelanneille valkokauluksisille, mutta ympäristö ja ”alemman luokan” kansalaiset saavat niellä sen kitkerää myrkkyä.
Jos suomalaiset poliitikot vaikuttavat ympäristövihamielisiltä, ovat ulkomaalaiset suuryritykset vesikauhuisessa valuuttaverenhimossaan aivan omaa luokkaansa. Varsinkin Pohjois-Suomessa kansainväliset kaivosyhtiöt ovat päässeet pikkurahasta käsiksi suomalaiseen maaperään huomattavan laajasti. Poliitikot saavat kultarahansa huolimatta siitä, ropisevatko maaperästä saadut rikkaudet valtion vai ulkomaalaisen yrityksen kirstuun. Tästä kertoo esimerkiksi 1994 poistetut ulkomaalaisia yrityksiä koskevat rajoitukset. Asetelmaan liittyy paitsi ekologinen myös kansallinen ongelma: Tahdommeko todella myydä maatamme ulkomaalaisille? Eikö suomalaisen maaperän tulisi palvella suomalaista hyvinvointia?
Valtio on osallistunut Talvivaaran kaivoksen infrastruktuurin kehittämiseen verovaroin. Valtio omistaa myös pienen osan yhtiöstä. Laajamittaista kansallistamista kuitenkin halveksutaan tehottomana keinona hyödyntää raaka-aineita. Valtiokontrolli kuvottaa kapitalistia. Maailmalla on silti lukuisia esimerkkejä kannattavasta ja kansallisesta kaivosteollisuudesta.
Kansallinen kaivosteollisuus ottaisi nykyistä paremmin huomioon paikalliset asukkaat ja ympäristön. Valtio kykenisi palauttamaan tarvittavan kurin teollisuuden aloille, joissa markkinaliberaali kilpailu aiheuttaa pahinta tuhoa. Suomen maaperä luonnonvaroineen kuuluu ensisijaisesti Suomen kansalle – ei edes yksittäisille suomalaisille, saati sitten ulkomaalaisille. Mikäli vaikkapa Afrikkaan suunnatun kehitysavun rahavirrat ohjattaisiinkin kotimaiseen maaperään, ottaisimme jo monta askelta oikeaan suuntaan.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Uraani ja koboltti
Väärin !! Talvivaarasta louhitaan uraania. Uraani on se pääaine jota nyt kaivetaan maailmalla joka kolkassa sen jälkeen kun Venäjä lakkasi sitä myymästä rajojensa ulkopuolelle.
Miksi kannattaisi kaivaa kultaa jota löytyy 2g/tn kalliota? Tai kuparia jonka maailmanmarkkinahinta on 8e/kg?
Jos sinulla on ölytynnyrillinen elektroniikassa käytettyjä prosessoreita, sinulla on siinä 2kg kultaa. Kuinka paljon pitää kalliota räjäyttää, malmia murskata, kuljettaa, erotella ja rikastaa että saisi saman määrän kultaa kuin elektroniikan prosessoreista?
Kannattaa aina miettiä pikkuisen laajemmin asioita.
Ja tiesittekös että Suomi on maailman kolmanneksi suurin koboltin viejä??
Salomon
Nyt on kyllä laskelmat pitkin vittua
pää määrää
Yritin selvitää perustuslaista, tuleeko kansanedustajien valvoa kansalaisten tai Suomen valtion etuja. Yksi kohta silihen hiukan viittaa varsinkin 1. lause.
2 §
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Ei siinäkää sanota, että kansanedustajan tulisi valvoa kansan tai Suomen etuja, nänet on vain valittu valtaan, johon sitten kuuluu hallitsevien virkamiesten valitseminen. Asian voi sitten unohtaa ja katsoa vain omaa asemaansa ja omia etujaan.
Laissa on kyllä mainintaa ympäristöstä
20 § Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Perustuslakia on ajan mittaan korjattua nykyaikaan sopivaksi, vahinko ettei hetkeä näy suoraan pykälissä. Ja siinähän todetaan, että vastuu luonnosta kuuluu kaikille kansalaisille, jota pykälää kyllä noudatetaan byrokraattisella tavalla. Turvallisen terveellisen ympäristön turvaamiseen on vain PYRITTÄVÄ, johon tietenkin pyritään, jos se sopii kansanedustajan sen hetken ajatuksiin.