Paula Miettisen kyseenalainen petoshistoria – kun pelkkä lihallinen petos ei riitä

Partisaani kertoi perjantaina kokoomuslaisesta Paula Miettisestä, joka on niittänyt kyseenalaista mainetta pettämällä miestään ja nyhtämällä tältä vielä eron jälkeen elatustuet lapsesta, joka ei ole miehen biologinen lapsi. Paula Miettistä voisi kuvailla varsinaiseksi petostehtailijaksi, sillä hänen petoksellisuutensa ei rajoitu pelkästään lihalliseen petokseen. Myös tämän puoluetoverit ovat päässeet kokemaan hänen epäluotettavuutensa.

Vuonna 2018 Miettinen tuomittiin ehdolliseen vankeuteen törkeästä kavalluksesta. Hän oli Kokoomuksen luottamushenkilönä vinguttanut puolueen kortilla yhteensä noin 22 000 euroa omiin menoihinsa. Hän osti piirin luottokortilla alkoholia, kenkiä, kodinkoneita, lastenvaatteita ja ‑tarvikkeita, meikkejä, miesten puvun, polttoainetta, ruokaa, sisustustavaroita ja älylaitteita. Hän maksatti piirillä myös parkkisakkonsa. Lisäksi hän jätti tilittämättä hallussaan olleet noin 6500 euroa, jotka olivat peräisin puoluekokouksen pysäköinti- ja narikkamaksuista.

Miettinen ei siis ole pelkästään pettänyt miestä, jota hän on alttarilla luvannut rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä, vaan hän on myös pettänyt puoluetovereitaan varastamalla puolueen toimintaan tarkoitettuja rahoja kymmenillä tuhansilla euroilla.

Samoihin aikoihin, kun hän on vinguttanut puolueen luottokorttia, on hän myös pettänyt aviomiestään ja tullut raskaaksi miehelle, jonka väitetään olevan niin ikään Kokoomukseen kuuluva Sami Jokelainen. Raskaudesta avautuikin Miettiselle aivan uudenlainen, laillisen ja poikkeuksellisen röyhkeän petoksen mahdollisuus; kunhan asia pysyy salassa kahden vuoden ajan, on hän juridisesti kuivilla vesillä niin tahtoessaan, vaikka petos itsessään jatkuu vielä tästä seuraavat 16 vuotta.

Miettisen uusi petos on kuin jostain saippuaoopperasta: hän nyhtää elatustukia lapselleen entiseltä aviomieheltään, joka ei ole lapsen biologinen isä. Laki on asiassa Miettisen puolella, koska isyyden tunnustuksen peruuttaminen tapahtui muutaman viikon myöhässä. Lain porsaanreikä on petoksellisen naisen onni, mutta tämän ex-miehen elämän pilaaja.

Lapsen isäksi paperilla merkitty mies on todistanut DNA-testillä, ettei ole tämän isä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä niin kauan, kun äiti ei ole yhteistyökykyinen. Ahneena naisena hän on valmis näyttämään vähintäänkin mielenkiintoista esimerkkiä lapselleen saadakseen elatustuet puhtaana käteen.

Toisaalta hänellä lienee mahdollisuus myös kiristää lapsen todellista isää: mikäli tämä ei tottele Miettisen käskyjä, saattaa hän ryhtyä yhteistyökykyisemmäksi ex-miehensä kanssa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Tämä on vain teoreettista ajattelua. Varmaa lienee, että molempia miehiä kaduttaa seksin harrastaminen petollisen naisen kanssa.

Koska Miettiselle ei mikään riitä, on hän keksinyt tienata hieman lisää tehtailemalla rikosilmoituksia ihmisistä, jotka käsittelevät asiaa julkisesti. Mikäli syytteet pitävät oikeudessa, saa hän korvausrahoja tililleen.

Mutta minkälainen ihminen on epäluotettava kaikissa seurueissa, johon menee? Miettinen on pettänyt omaa aviomiestään ja yrittänyt salata tältä sellaisen pienen yksityiskohdan kuin että heidän lapsensa ei olekaan heidän yhteinen lapsi. Perään hän vielä ryöstää tältä kymmeniä tuhansia euroja.

Miettinen on varastanut omalta puolueeltaan kymmeniä tuhansia euroja rahaa toimiessaan luottamushenkilönä siinä. Päästäkseen puolueessa hyvään virkaan, tarvitsee se yleensä pohjalleen vapaaehtoistyötä ja oikeaa intohimoa puolueen hyväksi. Ahneus valtasi kuitenkin idealistin mielen?

Sellainen ihminen tuskin varastaa viimeistä kertaa ihmisten rahoja kylmäverisellä johdonmukaisuudella. Miettinen on kuin afrikkalainen prinssi, joka sähköpostilla lupaa valtavia summia rahaa: mikäli Googlen aikakaudella menet tämän jälkeen astumaan ansaan, löytyy vikaa myös peilistä. Ehkä siksi hän myös pyrkii hävittämään rikosilmoitustehtailulla itsestään käydyn keskustelun: petokset muuttuvat hankaliksi, mikäli nimeä googlaamalla paljastuu, miten hän on aikaisemmin toiminut.