Tiina Wiik: Totuus Valko-Venäjän ”hädänalaisista pakolaisista”

Valko-Venäjän hyökkäys EU-naapureitaan kohtaan on taas kiihtynyt, ja aseena edelleen on kehitysmaiden ylijäämäväestö, jota rajalle rahtaamalla pyritään ajamaan naapurimaat kaaokseen.

Jos luet vihervasemmiston kannanottoja asiaan – korkeinta poliittista johtoa myöten – kyseessä ovat hädänalaiset pakolaiset, jotka eivät koskaan jättäisi kotiaan elleivät todella olisi hengenvaarassa. Naisia, lapsia ja vanhuksia, ja heillä on oikeus hakea turvapaikkaa.

Sisäministeri Maria Ohisalo väitti Ylen A‑Talk-ohjelmassa, että ”tietojen mukaan” lapsia on kuollut pakkaseen. Mitäs nämä tiedot sitten ovat? Yksi irakilainen oli kuulemma sanonut jollekin toimittajalle, että 14-vuotias poika olisi kuollut paleltumiseen. Toisaalla kerrottiin, että tämä tieto oli saatu ”aktivisteilta” ja että media ei tätä tietoa voi vahvistaa. Valko-Venäjä kiistää tällaista tapahtuneen.

Ohisalo ja muu vihervasemmisto myös pitää sinnikkäästi kiinni siitä väitteestä, että oikeus turvapaikan hakemiseen olisi ehdoton ja aina voimassa.

Tämä on yksinkertaisesti vale. Mikäli valtion turvallisuus ja /tai suvereniteetti ovat akuutisti uhattuna, ei valtion tarvitse näitä sopimuksia noudattaa, koska sillä on ehdoton oikeus puolustaa itseään hyökkäykseltä ja taata valtion turvallisuuden ja suvereniteetin säilyminen.

Media on käyttänyt huolettomasti juttujensa kuvituksena Valko-Venäjän valtiollisen median Beltan kuvamateriaalia eli vihollisvaltion propagandaa, jossa esitellään rajalle kuljetettavaa väkeä juuri pikkulapsina ja vanhuksina sekä mustamaalataan valheellisesti EU-maiden rajavartijoita perättömillä väitteillä kohtuuttomasta voimankäytöstä.

Usko agendaan ja lukijoiden hyväuskoisuuteen on mediassa niin vahva, että Hesari veti huikean komediasuorituksen jutullaan ”Valko-Venäjän hybridivaikuttaminen tunnistetaan, mutta Puola saa omansa läpi 6–0″. Juttuun sisältyi video, jonka lähteeksi väitettiin Reutersia, mutta videolta näkyi Valko-Venäjän valtion vesileima, joka paljasti videon todellisen lähteen.

Kuitenkin Hesarin Juho-Pekka Pekonen tätä videota kirkkain silmin Reutersin tuotannoksi väitti.

Mikä sitten on totuus tulijoista?

Vietin itse elokuussa 2 viikkoa Baltian maissa rajakriisiä seuraamassa ja siitä raportoimassa.

Kun valtamedian toimittajat kitisivät siitä, ettei heitä päästetä sisään pakolaisleireille, puolisoni ja työtoverini Junes Lokka ja minä hankimme kulkuluvat leireille Liettuan sisäministeriöltä, ja vain yhdelle leirille, Rudninkaihin, ei voinut päästä, koska se oli suljettu täysin ulkopuolisilta turvallisuusuhan takia. Linkit haastatteluvideoihin löytyvät tekstin lopusta.

Leirillä kun oli juuri mellakoitu, ja sieltä oli tehty joukkopakoyritys – joskin pakenijat oli saatu nopeasti kiinni. Tämä Rudninkain leiri kun on metsässä keskellä ei mitään, ja sieltä on lähes mahdotonta Liettuan läpi kulkea ilman, että viranomaiset tai paikalliset sinua huomaavat ja jäät kiinni.

Kun valtamedian toimittajat, joilla on käytössään massiiviset resurssit, huutelivat kysymyksiään tulijoille leirien aidan yli, minä olin Linkmenysin leirillä tekemässä suoraa lähetystä, jossa haastateltiin leirin asukkeja. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että kaikki haastattelemamme olivat elintasopakolaisia.

Yksikään ei kertonut sellaista taustatarinaa, joka edes todistettuna oikeuttaisi turvapaikan saantiin. Eli tarinoihin ei sisältynyt sitä henkilöön kohdistuvaa vainoa valtion taholta tai maan ollessa kaoottisessa tilassa sillä hetkellä valtaapitävän tahon osalta. Kerrottiin tarinoita enimmäkseen siitä, miten elämä on ikävää kotimaassa.

Ja kuten tiedetään, paperittomiahan nämä aina väittävät olevansa. Se kun tekee viranomaisille vaikeammaksi todistaa heidän henkilöllisyyttään ja selvittää heidän tarinansa todenmukaisuutta. Mutta jokaisen tarina paperittomuudesta kaatui samaan kysymykseen:

”Miten muuten saavuit Minskiin?”
-Lentokoneella.
”Miten pääsit kansainväliselle lennolle ilman passia?”

Seurasi aina epämääräistä selittelyä siitä, että tuttava tai joku järjesti matkan hänen puolestaan, ja nopeasti halusivat vaihtaa puheenaihetta. Paperit heillä on, mutta ne heivataan heti kun EU-alueelle ollaan pääsemässä.

Aika lennokkaita tuhannen ja yhden yön tarinoita sain kuulla.

Eräs nuorimies (haastateltava ylläolevassa kuvassa) kertoi minulle nyyhkytarinan siitä, miten hänen veljensä tapettiin, ja todisteeksi hän näytti puhelimestaan kuvia kotikaupungistaan ja ”veljestään” makaamassa kuolleena ja verisenä.

Mutta hän teki yhden virheen: hänen selatessaan kuvia ehdin nähdä kuvien tiedostonimet vilaukselta, ja nimet paljastivat, että kuvat olivat netistä ladattuja. Kun otat omalla puhelimellasi kuvan, tiedostonimeksi tulee kirjain- ja numerosarja, mutta näissä kuvissa tiedostoniminä oli sanoja ja lauseita englanniksi ja arabiaksi. Nyyhkytarinan valheellisuus huipentui lopussa, kun ryhdyttiin puhumaan siitä, miksi hän Liettuassa on.

Kysyin mieheltä, miten hän oli Valko-Venäjälle saapunut. Lentokoneella Turkista. Kun kysyin, miksei hän jäänyt Turkkiin monien muiden pakolaisten tavoin, nyyhkytarina muuttui silmänräpäyksessä miehen naurunremakaksi: eihän nyt Turkkiin voi jäädä, kun siellä pitää tehdä töitä. ”All work, work, work”, mies nauroi.

Eräs keski-ikää lähestyvä mies kertoi olevansa tulossa Suomeen jo toista kertaa. Hän itse väitti lähteneensä vapaaehtoisesti, koska perhe oli vaarassa, mutta kysyttäessä, oliko hänellä turvapaikkaa, hän vastasi ei, joten taisi olla todellisuudessa pakkopalautus kyseessä.

Noh, uutta yritystä tulille eri reittiä käyttäen vain. Tämän miehen tarina asettaa myös rajavartiolaitoksen tuoreen ulostulon Twitterissä aika erikoiseen valoon. Die Weltin kerrottua, että heidän tietojensa mukaan tulijoiden yleisimmät kohdemaat ovat Saksa ja Suomi, Rajavartiolaitos kiirehti sanomaan twiittiketjussa, että ei sieltä nyt ole juurikaan väkeä tulossa, ja pääsy tänne on liki mahdotonta.

Jos minä menen yhden invaasion kohteena olevan maan yhdelle leirille ja puhutan siellä muutamia tulijoita, ja heidänkin joukkoonsa mahtuu jo yksi Suomeen pyrkivä ja peräti täältä kertaalleen palautettu, on aika selvää, että Suomeen tulijoita täytyy olla paljon. Olisi hyvin epätodennäköistä, että kohdalleni osuisi yksi hyvin harvoista Suomeen tulijoista juuri sillä leirillä juuri Liettuassa.

Nuorten miesten lisäksi paikalla oli useampi eläkeikäinen naishenkilö, ja jokaisella heistä oli sama tarina: olen vanha ja sairas, eikä minulla ole Irakissa ketään. Koska tarinat olivat niin tarkasti samanlaisia, epäilen, että ihmiskauppiaat olivat neuvoneet näin sanomaan.

Eräs kertoi haluavansa Saksaan ja valitti vakavista terveysongelmista, joihin ei Irakissa saa hoitoa. Ambulanssi ei ota häntä edes kyytiin. Kun kerroin naiselle, että ei hän tule Saksaan pääsemään, koska kansainväliset sopimukset ovat sellaiset, ettei Liettua tule ketään päästämään maan läpi kulkemaan toiseen EU-maahan, naisen terveysongelmien vakavuusaste laski hetkessä. Sitten hän totesikin palaavansa Irakiin jos ei Saksaan pääse. Liettuassa hän tietysti oli heti maahan saavuttuaan saanut kaiken tarvitsemansa terveydenhuollon, mutta sen saaminen ei niin tärkeää ollutkaan, kun sitä tarjosi maa, joka ei tarjoa myös hulppeaa elintasoa.

Kun teimme tämän suoran lähetyksen leiriltä, vihervasemmiston someraivo oli silmitöntä, mikä on vallan ristiriitaista.

He itse sanovat, että näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ääni pitäisi saada kuuluviin, ja siinä me tarjosimme heille melkein 2 tuntia aikaa kertoa omin sanoin tilanteestaan suorassa lähetyksessä, jota ei millään tapaa siis editoitu. Eikös sen pitäisi olla täsmälleen sitä, mitä vihervasemmisto haluaa?

Mutta eihän se ole, koska eivät he aidosti halua näiden ihmisten tarinoita kuuluviin. He haluavat oman versionsa niistä julki. Koska striimi paljasti karun totuuden turvapaikkaturismista ja tulijoiden jatkuvasta valehtelusta, ei se sopinut lainkaan siihen tarinaan, mitä vihervasemmisto haluaa näistä ihmisistä luoda.

He haluavat, että valtamedian toimittajat menevät ottamaan muutamia kuvia näistä ihmisistä ja kertovat sitten, kuinka nämä ovat kaikkein hädänalaisimpia ja tarvitsevat apuamme, eli aatetovereiden kertoman tarinan, jossa siirtolaiset ovat vain kuvattavana lavasteena tarinan esittämiselle.

Nytkin turvapaikka-aktivistit yrittävät vakuuttaa, että hädänalaisia sieltä on tulossa, kun samaan aikaan somessa leviää videoita siitä, miten nämä hädänalaiset hakkaavat lapioilla raja-aitoja hajalle, heittävät valkovenäläisiltä saatuja kyynelkaasuammuksia puolalaisten rajavartijoiden niskaan, pyrkivät sokaisemaan heitä lasereilla ja heittelevät kiviä ja kaikkea, mitä käteen sattuu, rajavartijoita kohti.

Tämä ei ole pakolaiskriisi vaan invaasio.

Samaan aikaan Maria Ohisalo ilmoittaa Twitterissä, että oikeus hakea turvapaikkaa menee kaiken edelle. Sisäministerimme siis kertoo itänaapurille, että Suomen voi ajaa kaaokseen tai vaikka miehittää laukaustakaan ampumatta, kunhan jokainen itärajan ylittävä muistaa sanoa taikasanan asylum.

Onhan tämä kiusallinen tilanne sisäministerille: hänen tavoitteensa kun Suomelle ovat täsmälleen samat kuin EU-maiden vihollisten tavoitteet, eli täyttää maamme kehitysmaiden ylijäämäväestöllä. Jos haluat lukea lisää tästä aiheesta ja rajakriisin kaltaisista feikeistä pakolaiskriiseistä, suosittelen lukemaan aiemman tekstini Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin.

Tästä voit katsoa Linkmenysin leirin haastattelujen ensimmäisen osan. Haastattelut alkavat videon kohdasta 18:25. Tästä taas toisen osan, johon sisältyy mm. Turkista työntekoa paenneen kaikista hädänalaisimman haastattelu.

Lähde