Kamppailun aika Saksan historiassa

Lähes jokainen ihminen länsimaissa tuntee nimen Kansallissosialistinen Saksan Työväenpuolue eli NSDAP tai ainakin sen yleisen nimityksen ”Saksan natsipuolue”. Harva kuitenkaan tietää, että puolueita teknisesti ottaen oli kaksi.

Saksan Työväenpuolue muuttui Kansallissosialistiseksi Saksan Työväenpuolueeksi Adolf Hitlerin ohjauksessa vuonna 1920. Marraskuussa 1923 kansallissosialistit yrittivät saada vallan Saksassa Benito Mussolinin Italiassa suorittaman Rooman-marssin innoittama.

Yritys pysähtyi Baijerin osavaltion poliisin tulitukseen. Seurauksena Adolf Hitler tuomittiin vankeuteen samalla kun NSDAP kiellettiin.

Kamppailun aika

Kansallissosialistinen Saksan Työväenpuolue oli hajaannuksen tilassa. Sen johtaja Adolf Hitler oli vankilassa ja luopui liikkeen johtajuudesta. NSDAP oli murrostilassa ja sen tulevaisuus epävarma. Tätä aikaa kutsutaankin NSDAP:n historiassa Kamppailun ajaksi.

1920-luvulla kansallismielisiä puolueita ja järjestöjä oli ensimmäisen maailmansodan pirstomassa Saksassa runsaasti, ja kielletyn Kansallissosialistisen Saksan Työväenpuolueen entiset jäsenet perustivat yhdessä Saksalaiskansallisen Vapauspuolueen jäsenten avulla uuden puolueen nimeltä Kansallissosialistinen Vapausliike. Tämä lyhenteellä NSFB tunnettu puolue oli käytännössä sama kuin kielletty NSDAP, mutta pienet erot sallivat sen perustamisen ja toiminnan.

Uuden puolueen politiikka jatkui antisemitistisenä, kansallismielisenä liikkeenä ja sen käsivarreksi liitettiin NSDAP:n mukana kielletty SA-järjestö. Muutos vanhaan SA:han oli lähinnä yksityiskohdissa. Järjestön nimi oli Frontbann eikä Sturmabteilung, ja univormut pyysivät samana vaikkakin ruskean paidan ja lakin värit vaihtuivat harmaaksi. Käsivarsinauha pysyi muuten entisellään mutta hakaristin keskelle lisättiin kuva teräskypärästä. Frontbann eli entinen SA jatkoi vihollisten hätistelyä ja omien kokousten turvaamista samoin päättäväisin keinoin kuin aiemmin.

Ristiriitoja

Kansallissosialistinen Vapausjärjestö osallistui menestyksellä toukokuun 1924 vaaleihin. Vaaliliitto Saksalaiskansallisen Vapausliikkeen kanssa toi 32 edustajaa Saksan valtiopäiville eli eduskuntaan. Demokraattisissa vaaleissa äänestäjän tuki on häilyvää, ja uusissa vaaleissa joulukuussa 1924 puolet toukokuussa valituista edustajista putosi.

Syynä vaalitappiolle saattoi olla puolueen linjasta syntyneet erimielisyydet: osa jäsenistä piti Kasallissosialistien päävihollisina juutalaisia mutta joukossa oli niitä, joiden mielestä vaaralisempi vihollinen oli kasvava kommunistinen puolue.

Kansallissosialistisen Vapauspuolueen johtohahmo Reinhold Wulle taas piti katolilaisia suurimpana uhkana ja halusi palauttaa vuonna 1918 kumotun monarkian. Tammikuussa 1925 Wulle ilmoitti mielipiteenään, että joulukuussa 1924 vapautettu Adolf Hitler ei koskaan tule saamaan takaisin aiempaa valtaansa liikkeessä.

Hitler vapautuu ja NSDAP syntyy uudelleen

Vuonna 1925 Adolf Hitlerin vankeuden päättymisen myötä Kansallissosialistisen Saksan Työväenpuolueen ja SA-järjestön kiellot kumottiin. NSDAP aloitti uudelleen toimintansa, ja lyhytaikainen Kansallissosialistinen Vapauspuolue sulautettiin uusvanhaan puolueeseen.

Myös Frontbann-järjestö liitettiin uudelleen muodostettuun SA-järjestöön. Lyhyeksi jäänyt sivupolku NSDAP:n historiassa on nykyään vähän tunnettu.

NSDAP muisti Frontbann-järjestöön kuuluneita taistelijoitaan jo vuonna 1932 perustetulla erillisellä Frontbann-soljella. Solki virallistettiin 1933 NSDAP:n noustua valtaan. Halkaisijaltaan 20-millisessä merkissä oli hakaristi, sen keskellä kuva teräskypärästä ja ristin haoissa luki WIR WOLLEN FREI WERDEN eli ”Me tahdomme olla vapaita”.