Boikottia tehokkaampaa toimintaa

Viime viikkoina tapetilla ollut homolobbaus sai kansallismielisissä ja konservatiiveissa aikaan perinteisiä vastareaktioita, kun joka tuutista mainostettu homostelu alkaa tulemaan korvista ulos. Erityistä näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa sai Karhu-oluen homolobbaus, joka sai monet ilmoittamaan boikotista kyseistä olutmerkkiä kohtaan.

Kulttuurimarxilaisia arvoja levittävien yritysten boikotointi on tietenkin arvostettavaa ja oikein. Miksi antaisimme rahaa tahoille, jotka käyttävät sitä sitten roskan markkinointiin?

On kuitenkin hyvä tiedostaa, miksi yritykset levittävät näitä arvoja ja miten pelkästä yksityishenkilön boikotista voi tehdä tehokkaamman niin, että isoa yritystäkin alkaa kiinnostamaan, mitä se ulospäin viestii. Käytän tässä nyt esimerkkinä Karhua, mutta sama ajatusmalli toimii myös muualla.

Boikotti?

Moni ilmoitti, ettei enää aio juoda Karhua, koska ei halua tukea homolobbausta. Käytännössä tämä koskee varsin pientä osaa kyseisen merkin kuluttajista, sillä muutamien satojen ihmisten boikotointi ei paljoa kyseisen yrityksen kassaa paina.

Yritys mainostaa homostelua siksi, että se on muotia ja se tuo sille näkyvyyttä. Kyse on siis bisneksestä, ei todellisista yrityksen arvoista. Sateenkaarilipulla yritys pyrkii värväämään uusia asiakkaita kuluttajikseen. Potentiaalisia uusia asiakkaita voisi sanoa olevan jokainen hallituspuolueita äänestänyt henkilö.

Mikäli haluaa, ettei yritys enää mainosta homoagendalla, tulee muuttaa kulttuuria koko ympäristössämme, jotta nationalistiset ja konservatiiviset arvot ovat yritykselle kulttuurimarxismia kannattavampi vaihtoehto. Yritykselle kyse on liikevoitosta, joten jos nationalismilla tienaa enemmän kuin kulttuurimarxismilla, muuttuvat yrityksen julkilausutut arvot yhdessä yössä.

Vaihtoehtoja

Toisaalta, koska kulttuuri ei yleensä muutu ihan yhdessä yössä, on boikotoijille tarjottava vaihtoehto, sillä muuten boikotti ei luultavasti kestä ainakaan, mitä tulee isompiin ihmisjoukkoihin.

Kansallismielisiä arvoja levittävä olutmerkki (tai mikä tahansa muu kaupallinen tuote) omaisi epäilemättä jo nyt kohdeyleisön, joten kysyntää varmasti olisi. Se myös toisi homostelun mainostajalle kilpailijan markkinoille: ”Mainostakaa vain homostelua, niin me saamme teidän asiakkaanne!” Tarpeeksi isoksi kasvaessaan se pakottaisi kulttuurimarxistin miettimään uusia markkinointikeinoja – mielellään sellaisia, jotka ei hätistä omia asiakkaita kilpailijan luokse.

Esimerkkejä vastaavanlaisesta tuotekehittelystä on nähty maailmalla. Englannissa, tässä teen lipittäjien valtakunnassa, Patriotic Alternative ‑järjestöön kuuluvat kansallismieliset perustivat teemerkin vastalauseena paikallisten teen tuottajien kulttuurimarxismille. Yritys on vasta alkutekijöissään, mutta se on ollut jo nyt menestys. (Kiinnostuneille tiedoksi, että kyseinen merkki on nimeltään Grandma Towler’s.)

Sanoista tekoihin

Suomessa esimerkki kasvavasta yrityksestä on tavarataloyhtiö Kärkkäinen. Vaikka valtakunnan suurimmat mediat ovat vaatineet kaupan boikottia ja vaikka esimerkiksi poliitikot ovat pyrkineet estämään sen kivijalkamyymälöiden leviämistä, on sen liikevaihto kasvanut joka vuosi. Joka kerta, kun sosiaalinen media täyttyy boikottivaatimuksista, ruuhkautuu sen nettikauppa. Kauppias itse tunnetaan kansallismieliset arvot omaavana herrasmiehenä.

Jatketaan vielä hetki artikkelin alkupuoliskon Karhu-olutesimerkin kehittämistä.

Koska nyt kyse oli oluesta, olisi tietenkin mukavaa, jos ihmiset lopettaisivat kokonaan sen juomisen, käyttäisivät ne rahat vaelluskamppeisiin ja salikorttiin sekä ottaisivat täysin uuden asenteen elämään. Realismin nimissä on kuitenkin todettava, että luultavasti ihmiset eivät ole suurissa määrin ryhtymässä totaalisiksi absolutisteiksi, joten kulttuurimarxilaisen olutkauppiaan muuttaminen ja kaataminen vaatii toisenlaisia keinoja – esimerkiksi kansallismielisen yrittäjyyden käynnistämistä.