Esittelyssä Sinimusta liike – Lauri Hokkasen haastattelu

Hei! Olet Sinimustan Liikkeen yksi perustajajäsenistä. Mikä sai sinut lähtemään puolueen perustamiseen mukaan?

En itse ollut puolueprojektissa mukana aivan alusta saakka. Alkuvuodesta 2020 kokoon kerätystä ryhmästä yksi joutui alkusyksystä jättäytymään pois. He kuitenkin halusivat pitää ryhmän samankokoisena, ei liian pienenä, eikä liian suurena, joten tilalle haluttiin löytää joku korvaava. Syyskuussa sain kutsun liittyä mukaan, eikä vastausta tarvinnut miettiä. Olin jo huhtikuussa nähnyt läpyskän, jossa kerrottiin, mikä tämän puolueen tarkoitus on. Tiesin, että tällainen puolue täytyy Suomen poliittiselta kentältä löytyä, oli sen kannatusprosentti mitä tahansa.

Kannattajakorttikeräys sai alle viikossa kasaan 2000 nimeä, mutta se on sittemmin hidastunut. Tästä moni irvileuka vaikuttaa innostuneen. Pitääkö projektin epäonnistumisesta huolestua, kun jäljellä on enää noin 50 viikkoa aikaa kerätä toinen puolisko 5000 kortista?

Näin latautuneeseen kysymykseen on helppo vastata. Ei tietenkään. Tiesimme alusta alkaen, että korttien keruu tulee olemaan pitkä prosessi. Näen ensimmäisen viikon saaliin lähinnä ylimääräisenä boonuksena. Nyt vasta alkaa se oikea korttienkeruutyö.

Minkälaisia lähitulevaisuuden suunnitelmia Sinimustilla on liittyen kannattajakorttikeräykseen ja jäsenten rekrytoimiseen?

Jalkaudumme kesän aikana kaiken kokoisiin kaupunkeihin ympäri Suomen. Tästä saatte kuulla lisää myöhempänä. Rekrytoinnissa keskitymme laatuun, emme määrään. Emme hyväksy ketään sokkona, vaan kaikkien hakijoiden henkilökohtainen sekä ideologinen luotettavuus varmistetaan. Tekijöille on kyllä tarvetta.

Puolue pyrkii osallistumaan vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Mitkä tulevat olemaan pääteemoja kampanjoinnissa?

Eiköhän se tule olemaan väestömme vaihtumisen pysäyttäminen ja EU-ero. Tuskinpa ennen sitä tapahtuu mitään niin järisyttävää, että nuo kaksi tärkeintä muuttuisivat.

Puoluetoverisi Tuukka Kuru kertoi haastattelussaan, että tietyissä piireissä kalabaliikkia aiheuttanut puolueohjelman porno-osuus olisi sinun käsialaasi. Miten Iikka Kiven kaltaiset pornon suurkuluttajaksi tunnustautuvat ihmiset tulevat selviytymään sinimustassa Suomessa?

Kehottaisin Iikkaa hengenheimolaisineen klikkailemaan ne ulkoiset kovalevyt jo valmiiksi sinne ostoskoriin. Vielä tulee se päivä, kun Iikankaan selain ei enää vie jynkyn luo. Se selviytyminen on sitten ihan heistä itsestään kiinni.

Liityit Perussuomalaisten nuorisojärjestöön alkuvuodesta 2019. Onko sinulla ennen tätä kokemusta fyysisestä poliittisesta toiminnasta?

Lyhyt vastaus: Ei niin minkäänlaista.

Koska sinulla ja muilla puoluetovereillasi on potentiaalisesti katkeroittavia kokemuksia Perussuomalaisista, voi se aiheuttaa pitkät jäljet. Voisiko Sinimusta Liike tehdä hallitusyhteistyötä Perussuomalaisten kanssa, mikäli siihen mahdollisuus tarjoutuisi?

Kyllä. Perussuomalaisten olemassaolo tai galluppien kärkisija ei ole meille ongelma. Päinvastoin. Jos tavoitteemme poliittisen ilmapiirin muuttamisesta toteutuvat, myös Perussuomalaiset pärjäisivät hyvin siinä tilanteessa. Ongelma on se, että he ovat tällä hetkellä se ainoa kansallismielinen tai ainakin siihen suuntaan viittaava puolue. Äänestäjille on tarjolla kansallismielisyydellä flirttailevaa populismia, mutta ei ideologista kansallismielisyyttä. Haluamme täyttää tämän markkinaraon. Heillä on oma roolinsa, meillä omamme ja uskon yhteistyön onnistuvan.

Puhut Overtonin ikkunan siirtämisestä itse niin, että kansa on valmis ottamaan puolueen sanoman vastaan ja tarjoamaan sille äänensä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Jo pelkkä puolueen olemassaolo siirtäisi ikkunaa jonkin verran. Tällaista puoluetta ei ole nykyaikana pidetty mahdollisena, mutta nyt se alkaa näyttää siltä. Entä sitten kun se ei ole enää vain mahdollista, vaan totta? Rekisteröity puolue on myös kelpo työkalu keskustelun herättämiseen. Puolueen sanomiset painavat enemmän kuin järjestön. Saamme sanomamme eduskuntavaalien pienpuoluetenttiin. Jos ja kun saamme kansanedustajia, saamme myös puoluetukea. Rahaa kansallismieliseen toimintaan suoraan valtion kirstusta.
Uskon siihen toteamukseen, että politiikka sijaitsee kulttuurista päin katsottuna alajuoksussa. Totuus ei tietenkään ole niin palikkamainen. Politiikka on osa kulttuuria ja kulttuuri on osa politiikkaa, mutta se on silti hyvä nyrkkisääntö. Ensin kulttuurin puolella tapahtuu jotain ja sen jälkeen se jokin alkaa näkymään politiikassa, kun poliitikot vainuavat Pyhän Kannatuksen siirtyneen ja kiireen vilkkaa lähtevät jahtaamaan sitä.
Tähän työhön liittyen minulla on paljon ideoita, mutta ei minkäänlaista suurta kaiken kattavaa suunnitelmaa, jolla tavoitteisiin päästään täydellä varmuudella. Ei kenelläkään ole. Jätän kuitenkin ne ideatkin avaamatta näin julkisesti. Näette sitten.

Toimitukseen kantautuneiden huhujen mukaan sinua on vastikään puraissut RAC-kärpänen ja olet päässyt tutustumaan uuteen kulttuurialueeseen. Miten toivoisit RAC- tai kansallisradikaalin musiikin ylipäätään kehittyvän ja miten se voisi saada lisää kuuntelijoita muualtakin kuin vain alakulttuurien piiristä?

Teinivuosina kuuntelin metallia. Mitä raskaampaa ja agressiivisempaa, sen parempi. Musiikkimakuni koukkasi industrial metallin kautta konemusiikin puolelle. Nykyään kuuntelen sellaista rentoa, hieman elektronista hipster-shittiä. Musiikkia, joka sopii hyvin yhteen hitaan lauantaiaamun, pilkistävän auringonvalon ja tirisevän munakkaan kanssa. Ystäväni Viljam Nyman on ristinyt nykyisen musiikkimakuni ”Goldbergin tuutulauluiksi”. Se on varmaan ihan hyvä nimi.
Rock-musiikista en ole koskaan oikein välittänyt. Se ei ole ollut tarpeeksi raskasta, eikä tarpeeksi rentoa, enkä ole kokenut mitään tarvetta kitaramusiikille, joka jää näiden kahden ääripään väliin. Laulujen sanoituksiin en ole koskaan kiinnittänyt suurempaa huomiota. Olen aina valinnut musiikkini sen perusteella, mikä milloinkin kuulostaa hyvältä. Olen paatumaton esteetikko.
Päätin kuitenkin osallistua ensimmäiselle RAC-keikalleni. Päätin myös, että kuuntelen kaikki kolme bändiä ja ostan sen levyn, josta eniten pidin. Voittaja oli Vapaudenristi. Tuukka suositteli heidän uusinta albumiaan. Aiemmissa oli mukana jonkin verran melankoliaa, siinä missä uusimman sanoitukset pyrkivät herättämään enemmän tarmoa ja taistelutahtoa. Ostin lätyn ja kävin hakemassa siihen vielä nimmarit. Olen nyt kuunnellut tuota albumia silloin tällöin muutaman viikon ajan ja tiedän jo, ettei se tule jäämään ainoaksi RAC-levykseni. Eritoten kappale En aio kuolla puhuttelee. Kyllä se kärpänen taisi vähän puraista.
Miten toivoisin RAC-musiikin kehittyvän? Vähemmän lauluja asioista, joita vihataan ja vastustetaan. Enemmän lauluja asioista, joita kannatetaan ja puolustetaan.
Miten toivoisin kansallisradikaalin musiikin kehittyvän? Enemmän tarjontaa useammassa eri genressä. Teinivuosina soitin bassoa. Myöhemmin opettelin tekemään musiikkia tietokoneella. Tulen aivan varmasti itse julkaisemaan jonkinlaista kansallisradikaalia musiikkia vielä jonain päivänä, mutta se sävelletään sitten CPU:lla, ei kitaralla.

Kerroit puolueen sivuilla julkaistussa kirjoituksessasi tavanneesi puolueen perustamisen myötä myös naisen. Onnittelut tästä! Tapaamasi nainen kertoi haluavansa minimissään 4 lasta. Onko tavoite suurperheestä sinulle periaatekysymys?

Meiltä loppuu suomalaiset kesken. Toki iso perhe on meille molemmille unelma, mutta osittain kyse on myös velvollisuudentunnosta. Haluan tehdä oman osani ja näyttää esimerkkiä. Toivottavasti lapsenikin perustavat itselleen suurperheet. Ja heidän lapsensa. Ja heidän lapsensa.

Miten sinimustassa Suomessa tuettaisiin suurperheitä ja kannustettaisiin sellaisten perustamiseen?

Suomessa on maailman parhaimpiin lukeutuvat taloudelliset turvaverkot lapsiperheille, mutta silti maailman heikoimpiin lukeutuvat hedelmällisyystilastot. Täällä ei uskalleta tehdä lapsia, mutta kolmannessa maailmassa uskalletaan. Päällimmäinen ongelma ei siis ole raha vaan asenneilmapiiri. Yhteiskuntamme suhtautuu lapsiin ja perheisiin väärin. Yhteiskuntamme kulttuurillisessa keskiössä on nuori trendikäs sinkku. Maailmamme pyörii hänen ympärillään. Sinimustassa Suomessa tämä menisi päinvastoin. Koko yhteiskuntamme olisi rakennettu lapsiperheiden ehdoilla ja muut olisivat siellä ikään kuin turisteina.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö taloudellisia kannustimia voisi myös käyttää. Mainittakoon vaikka aviolaina. Valtio takaisi tietynikäisille naimisiin menneille heteropareille lainan, joka helpottaisi ensiasunnon hankkimista. Jokaisesta syntyneestä lapsesta lainan takaisin maksettavasta määrästä häviäisi osa niin, että laina kuitataan kokonaan maksetuksi, kun lapsia on tarpeeksi.

Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii puolueeseen liittymistä?

Isommassa parvessa kalat tuntevat olonsa turvallisemmaksi. Sitä useampi meistä uskaltautuu mukaan toimintaan omalla nimellä ja naamallaan, mitä useampi muu on ensin uskaltanut. Mitä useampi, sitä useampi. Mitä harvempi, sitä harvempi. Omalla esimerkilläsi voit auttaa muita, jotka tuskailevat saman kysymyksen kanssa. Se on jo itsessään teko.