Kaikki kampanjointi tarvitsee tietenkin kampanjakoneiston. Koneisto koostuu useista osista, jossa kampanjoijat aina feissaajista toimittajiin, rahoittajiin, taustavaikuttajiin, someaktivisteihin ja muihin toimijoihin vetävät yhtä köyttä.
Ajatellaanpa vaikka jonkin suuren kansalaisjärjestön tai yhtiön kampanjoita. Tällä yhteisöllä on omat luottotoimittajat mahdollisesti useissa suurissa valtamedian lehdissä, jotka takaavat sille jo itsessään ilmaisen massanäkyvyyden. He pitävät esimerkiksi tiedotustilaisuuden, johon pyydetään nämä luottotoimittajat. Jo tässä vaiheessa kampanja on tavoittanut potentiaalisesti satoja tuhansia tai jopa miljoonia suomalaisia.
Seuraavaksi kaduille lähtevät feissaajat. Julkisiin kulkuvälineisiin, teiden varsille, radioon, televisioon sekä lehtiin ilmestyvät maksetut mainokset. Kouluihin lähetetään järjestön ”lähetyssaarnaajia” puhumaan lapsille ja nuorille. Erilaisia yrityksiä painostetaan liputtamaan kampanjan agendan puolesta. Ennalta mukaan suostutellut julkisuuden henkilöt sekä somevaikuttajat ottavat kantaa asian puolesta ja niin edelleen.
Hyvin hiottu kampanja
Hyvin hiottu kampanja saa aikaan sen, että kampanja alkaa pian itse ruokkimaan itseään ihmisten ottaessa omatoimisesti siihen kantaa sosiaalisen painostuksen ja yleisen moraaliposeeraamisen nimissä. Tämä on erityisen ominaista nykyiselle sosiaalisen median hallitsemalle ajalle.
Tällaisesta kampanjoinnista voi esimerkkinä käyttää vaikkapa Suomen Punaisen Ristin rasisminvastaista viikkoa, jolloin suomalaisvihamielinen työ on intensiivisimmillään. Kukapa ei muistaisi 11-vuotiasta maahanmuuttaja-Valtteria, joka jäi legendan mukaan bussipysäkille ja sitä, kuinka presidentti ”täysin spontaanisti” päätyi antamaan hänelle polkupyörän? Jos tämä ei ollut ennalta sovittu näytelmä, niin television saippuasarjatkin ovat todennäköisesti sittenkin dokumentteja tavallisten perheiden arjesta.
Toimintamallia voi hyvin soveltaa myös kansallismieliseen kampanjointiin, joskin realismin nimissä hieman pienemmässä mittakaavassa. On runsaasti vaihtoehtomedioita, joista löytyy asiallemme myötämielisiä toimittajia. Nämä pitää vain saada aktivoitua selkeämpään ja potentiaalisesti mielenkiintoisempaan tapaan tehdä journalismia.
Vaihtoehtomedioiden kokonaisnäkyvyys on varsin laaja ja osa niistä tavoittaa myös niin sanottuja tavallisia kansalaisia, joten useamman median käyttö kampanjan edistämisessä tarkoittaa jo laajalle levinnyttä kampanjaa.
Kuinka soveltaa esimerkkiä
Voimme hyvin levittää sanomaamme katukuvaan rakentamalla etukäteen ympärillemme ihmisjoukon, joka valmistaa sekä jakaa materiaalia, joka heille ojennetaan käteen jaettavaksi. Voimme tietyin edellytyksin provosoida myös valtamediaa antamaan näkyvyyttä asialle. Voimme (ainakin toistaiseksi) levittää tietoa sosiaalisessa mediassa sekä omien tilien kautta että rekrytoimalla kampanjaan mukaan suurta näkyvyyttä nauttivia kansallismielisiä aktivisteja. Voimme järjestää mielenosoituksia, seminaareja sekä kulttuuritoimintaa asian tiimoilta.
Jo näillä eväillä saa aikaan kampanjan, joka tavoittaa suuren määrän ihmisiä ja vie poliittista ilosanomaamme eteenpäin kohti laajempaa suosiota.
Jotta asiamme saadaan vetoamaan laiskoihin massoihin, tarvitsemme siis hyvin hiotun markkinointistrategian iskulauseineen, paikallisuutta, spontaaniutta, markkinointikoneiston sekä pyyteettömiä aktivisteja – näin alkuun. Pitää myös muistaa, että poliittisessa aktivismissa kampanjat ovat vain tähtihetkiä, sillä todellinen puurtaminen on rutiininomaista päivittäistä työtä, joka edistää sanomaamme hitaasti mutta varmasti.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Pieni ele
Eli siis sanoista tekoihin. On tulossa Vappu ja äitienpäivä. Kumpanakin ajankohtana voi jakaa kukkasia suomalaisille äideille ja raskaana oleville sekä käsi kädessä kulkeville nuorille pareille.
Nyt vain pitää miettiä mikä olisi sellainen suomalainen kukka/pieni kimppu jota voisi jakaa. Äideille tietysti ismpi kimppu ja vastarakstuneille pienempi. Sillä saadaan se julkisuuskuva jota ei saada rahallakaan. Sään puolesta vapunaatto näyttäisi parhaalta lähiviikkoina.
Vanha sanonta kuuluu:”Parhaat asiat ovat ilmaisia”. Ja se pätee nykypäivänäkin.
Eläinkunnassa kuten ihmisissäkin perheelliset äidit ovat niitä jotka voimakkaimmin suojelevat perhettään. Heidän hiljaisen hväksynnän saaminen on kaikkein tärkeintä. Ja sitä eivät mielenilmaukset saa aikaan.
Juha
Paras strategia on tuoda esiin EUn epäkohtia jatkuvalla rummutuksella ja antaa vaihtoehto EU kommunismille, joka on Itsenäinen Vapaa Suomi.
Tässä esimerkiksi EUn metsien käytön rajoituksesta.. Suomessa on yli 440 000 metsätilaa ja tuhansittain omistajia. Luulisi näitä (meitä) vituttavan EUn tulevat rajoitukset..
https://www.verkkouutiset.fi/kohti-metsien-kayttoa-rajoittavaa-euroopan-unionia/#dd26a944
Nyt nopeasti köydet irti uppoavasta EUsta
Lemmu
Jatkaen edellisen jutun teemaa, niin on selvä että suomalainen nationalistikenttä on liian passiivinen, hajanainen ja riitainen että isomman luokan kamppanjoita pystyttäisiin järjestämään. Tämä koskee niin katutason porukoita kuin myös näkyvämpiä vaihtoehtomedioita. Itse olen mm. yrittänyt ostaa parista nationalistimediasta omille jutuilleni näkyvyyttä, toinen ei myynyt, toinen ei edes vaivautunut vastaamaan. Tämä jos mikä kuvaa suomalainen nationalistikentän tilaa. Omia ei tueta, koska se oman logiikan mukaan on suoraan sulta pois. Tämä ei ole vakavalla pohjalla oleva liike vieläkään.
Nimetön
Asia muuttuu ainoastaan ryhtymällä itse muuttamaan sitä
Suojelujoukot Suomi
Mitäs jos palautettaisiin vanha Suomen maatunnus SF?? Se voisi tarkoittaa vaikka ”Schutzkräfte Finnland” mutta olisi sinänsä hauska lyhenne että kaikki eivät edes hoksaisi mistä olisi kysymys.
Ja niitä kun näkee tarroina vieläkin autoissa ja perävaunuissa.